Kaupungin Varjo

Luku 20 - Viimeiset hetket ennen taistelua

Kello alkoi olla jo neljä aamuyöstä, kun minä ja Pyk painuimme nukkumaan huoneeseen, jonka olimme varanneet hotellissa. Viimeiset tunnit olimme käyttäneet valmistautumiseen. Pyk oli kerännyt mukaansa lääkettä ja ottanut osan saamassaan laatikossa olleista tavaroista. Hän oli antanut minulle kaksi korua ja yhden pullon ja toistanut minulle loitsujen sanoja niin kauan, että muistin ne ulkoa. Pullossa olevalla aineella saatoin pelastaa itseni varmaan kuolemaan johtavalta haavalta ja korut tekivät minusta näkymättömän muutamaksi minuutiksi. Ne tulisivat todellakin tarpeeseen. Pyk oli painottanut sitä, että noiden esineiden magia kulutti myös omaa magiaani. Se siis merkitsi sitä, etten ehkä pystyisi muuttamaan muotoani heti sen jälkeen.

Olimme saaneet iltamyöhään viestin: juhliin odotettiin kahta palvelijaa, Menya Ashletziä ja Tarron Kurneria. Meidät päästettäisiin sisään palatsin sivulla olevasta ovesta ja joku toinen palvelija kertoisi nopeasti, mitä kuului tehdä. Olimme kuulemma aloittelijoita työssämme ja meidät oli kutsuttu viimetingassa juhliin töihin. Ivera käski minua livahtamaan käytäville juuri kun vähiten kiinnitettiin huomiota ja Pykin puolestaan oli määrä tarkkailla salia ja etsiä siellä olevat salamurhaajat.

Ivera oli käskenyt piilottaa aseemme hyvin, sillä meidätkin tarkistettaisiin aivan yhtä hyvin kuin muutkin työntekijät. Enemmän huomiota kiinnitettäisiin kaksikkoon, joka päästettiin sisään ilman, että heiltä kysyttiin muuta kuin vain nimeä kuin jos astuisimme palvelijoiden tilaan kuten kaikki muutkin.

Minä ja Pyk päädyimme juttelemaan, koska kumpikaan ei saanut unta.

Kysyin täysin tyhjästä: "miksi anirmojen eläinmuodot eivät ole samanlaisia, kuin niiden eläinten kuuluisi olla?"

Pyk nosti päätään viereisellä sängyllä ja katsoi minua hetken hämillään, ennen kuin näytti tajuavan, mistä puhuin.

"Tuota nimitystä en olekaan aikoihin kuullut", hän totesi hiljaa. Nykyään yhden toisen muodon omaavista muotoa muuttavista käytettiin sanaa muodonmuuttaja, kuten sellaisistakin, jotka saattoivat näyttää miltä tahansa. Itse olin käyttänyt usein nimitystä anirma, kuten ennen on käytetty. "Kai meidän eläinmuotomme muovautuvat sen mukaan, mihin me niitä kaivataan. Sun kultakissasi on tehty taistelemaan. Se on tarpeeksi iso, sillä on tappavat kynnet ja se juoksee nopeammin kuin lähestulkoon mikään vastustaja. Se poikkeaa monella tapaa oikeasta kultakissasta - etenkin kokonsa puolesta, sillä sua mä en ikinä ottaisi olkapäilleni - mutta se on muovautunut sellaiseksi kuin millaisena sä sitä tarvitset. Mun lumileopardini on myös muovautunut taistelijaksi, jonka takia sillä on tumma turkki, jolla se sulautuu varjoihin, todella tarkat aistit, joilla löytää saaliin matkojen päästä ja lisäksi turkkini on tehty kestämään iskuja", Pyk kosketti kädellään päänsä sivua, jolle jäisi ilkeä arpi kynsieni viillosta.

"Sori tuosta", sanoin hiljaa. Pyk virnisti.

"Ei se mitään. Tuosta tulee aika hieno arpi", hän vastasi. Pyöräytin silmiäni ja painauduin vasten pehmeää tyynyä.

Huomenna - tai siis tänään - käyttäisimme koko ajan valmistautumiseen. Ensin me nukkuisimme niin paljon kuin voisimme. Olimme oikeastaan täysin valmiita suunnitelman suhteen ja tiesimme täysin, mitä piti tehdä, joten periaatteessa voisimme nukkua siihen asti, että pitää lähteä juhliin.

"Onko Larezista kuulunut sen jälkeen, kun he lähtivät varastosta?" kysyin.

"No, hän ilmoitti jäävänsä sinitakkien kanssa pyörimään palatsin ympärille ampumaan pakenevat salamurhaajat ja tarkkailemaan Lisäksi hän lähettää Rulohin, Ashaytan - sen vaalean anirmanaisen - ja Cerrenin palatsin sisälle", Pyk kertoi hiljaisella äänellä.

"Kiva, kuinka monta sinne sisälle oikein lähetetään?" murahdin.

"Lähes kaikki ovat salissa ja juhlille rajatulla alueella, mutta muualla tulevat pyörimään Cerren, sä, mä hätätilanteissa ja Kaartin jäsenet partioivat siellä. Ivera antoi muuten myös kaikille käskyn laittaa johonkin näkyvälle paikalle asusteeseen sininen kukka. Tai oikeastaan Larez käski, mutta Ivera vahvisti sen. Silloin Larez joukkoineen ei ammu omia eikä teitä myöskään pidätetä käytävillä hiippailusta. Sun täytyy silti pysyä piilossa", Pyk selitti. Huokaisin syvään. Kaikki muut paitsi minä olivat saaneet Iveralta viestejä. Toisaalta Kalla, Wylan ja Kek olivat kieltäneet ketään puhumasta minusta tai lähettelemästä minulle viestejä palatsista käsin tai kuninkaallisen vartioston seurassa, sillä kukaan ei saanut tietää minusta. Jos kukaan palatsissa ei tiennyt eikä kukaan myöskään puhunut minusta, ei Schan joukkoineen voinut kuin vain olettaa minun saapuvan. Minä olin salainen aseemme. Minulla oli parhaat mahdollisuudet pelastaa prinsessa, sillä olin ainoa, joka voisi huomata soluttautujat.

Otin sängyn viereiseltä yöpöydältä yhden veitsen. Olin sanonut menettäneeni kaikki heittoveitseni. Silti yksi oli jäänyt minulle, koska se oli matkalla Schania tapaamaan jäänyt Kaartin päämajaan. Se oli viimeinen niistä veitsistä, jotka Timitri oli ostanut minulle ollessani pieni.

Katsoin veistä pimeydessä. Suljin sen kämmeneni sisään ja painoin vasten rintaani. Hymyilin pienesti. Timitri olisi ylpeä minusta.

Etkö olisikin?