ripari joka ei koskaan unohdu

°1° se erittäin hyvännäköinen poika

Olin menossa ensimmäiseen ripari tapaamiseen, yksin. Paraskaverini tai siis ex paraskaverini Alina, jonka kanssa mun piti mennä oli vetänyt muhun välit ja tässä sitä nyt ollaan.

Istuin yksin neljänteen riviin, en todellakaan menisi ensimmäiseen riviin. Luulin, että olin viimeinen joka tulisi, mutta olin väärässä.

Ovesta asteli 4 jätkää hyvännäköisiä, mutta aika varmasti jotain täysiä kusipäitä, jotka leikki kaikkien muijien tunteilla. Kumminkin kiinnitin huomiota yhteen pojista. Hän oli erittäin hyvännäköinen, brune ja siniset silmät, hänellä oli päällään musta huppari, punainen takki ja mustat revityt farkut.

Pojat istuivat minun riviini, sillä kaikissa muissa riveissä istui jo ihmisiä kavereidensa kanssa, mutta minä olin yksin.

Ilmeisesti riparin ohjaaja asteli huoneen eteen ja tervehti kaikkia kyllästyneesti. Kai sekin oli ollut täällä jo yli kymmenen vuotta.

Sitten se vanha nainen alkoi luetella nimiä ja kun nimeni tuli ja vastasin "täällä" ne neljä jätkää käänty kattoon mua. Erittäin ahdistavaa ajattelin ja käänsin katseeni lattiaan.

Nimien luettelun jälkeen ohjaaja, jonka nimi oli ilmeisesti Pilvi alkoi selittämään jotain aivan todella turhaa. Sitten pelasimme jotain bingoa tai vastaavaa. Se jätkä jota olin pitänyt erittäin hyvännäköisenä kääntyi puoleeni ja kysyi "Onko sulla koiraa"
"Joo on mulla" vastasin ja meinasin seota kun tuo oli edes kysynyt minulta.
"Olitko sä Ave" se kysyy sitten ja vastaan myöntävästi. Kysyn häneltä samaa ja hän vastaa myöntävästi, nimikin tuli selville, sillä nimien läpi käynti meni minulta melkein kokonaan ohi.

Eli omistaa koiran ja nimi on Alex, ajattelin samalla kun kävelin kohti veljeni mautoa. Luojan kiitos saisin kyydin, en nyt jaksais todellakaa mennä millään bussilla ja vielä vaihtaa bussia.

"Ai se loppu jo" veljeni Benjamin kysyy, kun astun sisään mautoon.

"Joo, se ohjaaja päästi meiät vähän aikasessa"

Noin 10 minuuttia matkasta istuttiin vain hiljaa ja katselin ikkunasta ulos sateista tietä.

Sitten veljeni päättää avata suunsa "Eihän siä ollu Markusta"

Vihasin tuota nimeä, vihasin koko ihmistä, kiitän luojaa ettei se ollut tuolla riparilla. "Ei, ei ollu" vastasin vaisusti.

"Okei, hyvä ja sanot sit jos se kusipää tekee jotain" "Joo, sanon sanon"

Loppu matka me istuttiin hiljaa ja kotiin päästyämme menin ovelle koirani Teku tuli vastaan ja alkoi hyppimään iloisesti.

Hymyilin koiralle, heitin ulkovaatteeni eteisen nurkkaan, tiesin, että tuosta tulisi sanomista, jos isä tai Oliver olisivat kotona. Sitten kävelin pikkusiskoni ovelle ja avasin sen. "Systeriii" Lilli, pikkusiskoni huutaa ja juoksee luokseni.

"Oliks noin ikävä"sanon samalla halaten Lilliä. Lilli on mua vain vuoden nuorempi eli seiskalla. "No oliii"
"Sähän olit vaa viikon pois kotoo" sanon naurahtaen ja istun Lillin sängylle.
"No silti" Lilli siis pelaa jalkapalloa ja nyt niillä oli joku talvileiri, siskoni rakastaa jalkapalloa ihan älyttömästi, niinkuin mä rakastin joskus koripalloa saatanan Markus pilasi senkin ilon.

Juteltuani Lillille tunnin ajan menin keittiöön ja söin vanukkaan, sitten painelin iltapesuille ja nukkumaan.

____

Heräsin maailman ihanimpaan ääneen nimittäin herätyskelloon. Huomatkaa sarkasmi.

Makasin puoli tuntia sängyssä, ei ollut mitään mielenkiintoa nousta. Luka oli vissiin jo noussut, sillä keittiöstä kuului vähän väliä lepertelyä Teku koirallemme. Luka on siis mun kaksoisveli, siitä voin olla kiitollinen että olen viisi minuuttia häntä vanhempi, ainakin saan vittuilla hänelle tarpeeksi.

"Ave alas nousta jo" kuulen Oliverin äänen ilmeisesti olkkarista.

Syöksyn sängystäni ylös ja juoksen Oliverin syliin. "Mitä sä täällä teet" kysyn Oliverilta innoissani.

"No tulin kattoo onko mun pikkusisarukset pitäny tän talon pystyssä, kun isäkin on sielä Lappeenrannassa." Oliver sanoo naurahtaen.

Hymyilen sille ja kysyn kyytiä koululle, sillä kello näyttää 5 vaille 9 ja yllätys yllätys minun pitäisi olla yhdeksältä koulussa. Oliver vastaa myöntävästi ja kävelemme kaikki autolle, minä, Luka, Oliver ja Lilli. Benjamin käy 9-luokkaa ja oli mennyt jo kahdeksaan. Oliverilla on hieno musta bemari.

Koululle päästyämme kello näytti jo 10 yli 9, joten olimme kaikki reilusti myöhässä. Tai no reilusti ja reilusti, mutta kumminkin. Moikkasimme Lukan kanssa Lillille, joka lähti kohti omaa luokkaansa ja minä ja Luka lähdimme kävelemään kohti omaa luokkaamme. Olemme 8C:llä, luokka on vähän typerä ja pari niin sanottua "räkistä"kin löytyy, mutta ei niistä paljoa haittaa ole ollut.

Koputamme luokan oveen ja opettajamme Lassila tulee avaamaan oven "Jaa jaa Lahtiset ovat taas myöhässä ja mikäköhän syy mahtaa olla tällä kertaa." Vittu toi opettaja on sitten ärsyttävä. "Hammaslääkäri" vastaamme Lukan kanssa vanhasta tottumuksesta.
"Ja siitä teille tipahtaa jälki-istunto koulun jälkeen" Niimpä tietenkin, ei mene enää läpi tolle vanhalle haukalle nää asiat. Tuhahdamme ja astelemme luokkaan.

Huomaan kuitenkin jotain outoa, tästä en tykkää.. tätä minä vihaan.

--------

Tota tässä nyt on eka luku ja musta tuntuu että tää on ihan paska, mutta katotaan ny mitä tästä tulee.