ripari joka ei koskaan unohdu

°17° Saku

Kolme viikkoa myöhemmin

Istun junassa, maisemat vilisevät ohitse.  Mun oli pakko päästä pois. Kauas tampereelta.

24 tuntia aikaisemmin

Istun Alexin sylissä ja naureskelen jätkien tymille jutuille. Kello on vasta kaksitoista aamupäivällä. Olemme rannalla. Vesi liplattaa iloisesti.

Menemme uimaan ja leikimme vesisotaa. Elämä hymyilee ja kaikki on jälleen hyvin.

3 tuntia aikaisemmin

Kello on vasta yhdeksän. Olen yksin kävelyllä. Kävelyt on jotenkin tosi rentouttavia, varsinkin kesä aamuina.

Kuljen samaisen rannan ohi missä eilen oltiin.

Nään jätkät joidenkin tyttöjen kanssa. Mitä hittoa. En mene katsomaan lähempää, vaan jään kaueammas katsomaan mitä tapahtuu.

Nään kuinka joku jätkä jota en tunne pyöräyttää pulloa. Se osuu Alexiin. Hetken kuluttua Alex kurottautuu suutelemaan blondia tyttöä ja irrottautuu sitten hänestä.

Tunnen kuinka kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Lähden juoksemaan kauas rannasta. Kaivan puhelimeni taskusta ja varaan nopeasti juna lipun. Juna näyttää menevän Seinäjoelle. Se kelpaa.

Juoksen juna asemalle kaupan kautta, josta nappaan itselleni suklaata ja sipsejä.

Istun vaunuun neljä ja pyyhin kyyneleitäni.

Nykyhetki

Istun junassa. Seinäjoelle on vielä vartin matka.

Puhelimeni on pärissyt ainakin kolmekymmentä kertaa, mutta en ole vaivautunut vastaamaan yhteenkään viestiin tai puheluun. Kai sitä voisi sanoa itsekkääksi, mutta ihan sama. Mä luotin Alexiin ja se suuteli sitä tyttöä.

Saavuin Seinäjoelle kaksi tuntia sitten. En ole vieläkään katsonut puhelintani. Istun tällä hetkellä yhdessä Seinäjoen kauppakeskuksista, Ideaparkissa.

Hetken kuluttua joku istuu viereeni puiselle penkille. Käännyn katsomaan häneen päin. Nyt muistan miksi en tykkää käydä tässä kaupungissa.

"Ave, mitä sä teet täällä" kuuluu vierestäni exäni ääni. Exäni Saku, joka asui kesäisin isällään Seinäjoella. Jep sama tyyppi.

Tiesin että nyt pitäisi olla vahva, tässä en alkaisi pillittämään exälleni parisuhde ongelmistani.

"Kunhan vaan oon" sanon ja käännän katseeni eteenpäin. Siinä on vain joku värikäs vaatekauppa jota päädyn tuijottelemaan.

"Mä haluisin pyytää anteeks, anteeks että mä uskoin niihin juoruihin" Saku sanoo ja kuulostaa oikeasti pahoittelevalta.

"Joo sä saat anteeks, en mä jaksa vihoitella kellekkään" sanon ja naurahdan hiukan. En mä ole pitkävihainen ihminen ja en tiedä onko se hyvä vai huono juttu.

"No hyvä, kavereita?" se kysyy ja ojentaa kättään.

"Kavereita" sanon ja otan Sakun kädestä kiinni sopimuksen merkiksi.

"No, mutta mitä sä oikeesti teet täällä, luulin ettet tykkää Seinäjoesta" Saku sanoo ja naurahtaa.

"En tykkääkkään, tää oli vaan tarpeeks kaukana todellisuudesta" sanon ja käännän katseeni Sakun tumman sinisiin silmiin.

"Ai, mitä on tapahtunu" Saku kysyy ja se kuulostaa ehkä jopa hiukan huolestuneelta.

"Pitkä juttu" sanon ja pyyhkäisen silmäkulmaan karanneen kyyneleen nopeasti niin ettei Saku näkisi sitä.

Saku vain nyökkää ja katsoo sitten minua hetken, jonka jälkeen sanoo "Onko sulla yöpaikkaa, kello on kumminkin jo kahdeksan"

"Ei mulla oo, piti mennä hotelliin, mutta tuskin sielä on enää tilaa"
"Sä voit tulla meille" Saku sanoo ja luo minuun kysyvän katseen.

"No okei mä tuun, mutta en haluu olla haitaks tai tiellä" sanon ja katson Sakua kulmat koholla.

"Et sä oo tiellä tai haitaks mennään nyt vaan" Hän sanoo ja lisää sitten "Oikeesti varmaan kannattais kattoo sun viestit, ne tulee aika nopeeta tahtia"

Nyökkään ja kun olemme vihdoin päässeet Sakun mauton sisään kaivan puhelimeni taskusta. Unohdin varmaan mainita, että Saku on mua vuoden vanhempi, eli sillä loppu ysi luokka just.

Katson puhelintani

35 vastaamatonta puhelua henkilöltä Benjamin💚

50 viestiä henkilöltä Benjamin💚

25 vastaamatonta puhelua henkilöltä Oliver💚

30 viestiä henkilöltä Oliver💚

Sama litania muilta sisaruksiltani ja sitten..

40 vastaamatonta puhelua henkilöltä Alex🦋❤

60 viestiä henkilöltä Alex🦋❤

Ja muilta jätkiltä jotain saman tapaista.

Avaan minun ja Benjaminin keskustelut viestejä on paljon.

Benjamin💚

Missä oot?

Ave

onko kaikki okei

missä oot rakas

vastaa pliis

oon huolissani

Ave onko jotain sattunu

Ja monta muuta viestiä, katsahdan vielä Oliverin lähettämiä viestejä, jotka ovat hyvin samanlaisia.

Mä vastaan nopeasti niille perhe ryhmään, jossa ei yllätyävästi ole iskää.

Minä

Mä oon kunnossa. Sain yöpaikan ei hätää.

Benjamin💚

Missä sä oot me ollan huolissamme. Kenellä oot

Minä

Sakulla..

Benjamin💚

Täh, mitä sä sielä teet. Sehän on Seinäjoella kesät. Miks sä et vaikka oo Alexilla.

Minä

En haluu nähä sitä.

Se jälkeen tungen puhelimen takaisin taskuuni ja nojaan paremmin mauton penkkiin.

"Benjamin huolissaan?" Saku kysyy vierestäni hetken hiljaisuuden jälkeen. Saku todellakin tietää millainen Benjamin on.

Mä nyökkään ja käännen katseeni ikkunasta ulos. On alkanut satamaan. Rakastan sadetta. Tulkitsen milloim taivas sataa ilosta ja milloin surusta. Tänään se on selkeästi surullinen.

Jätin Alexin viestit huomioimatta kokonaan, mutta ihansama. Se ei välitä musta kumminkaan..

----

Ihme draamaa tää luku ja jopa aika erilainen mitä muut mun kirjoittamat. Mä nyt sain jotain inspistä ja julkasin taas uuden luvun hehe.