Herään pehmeältä sängyltä. Heti, kun olen saanut silmäni auki, eilisen tapahtumat pamautuvat mieleen.
Tunnen kuinka lämpivät kyyneleet valuvat pitkin poskiani ja hetki myöhemmin tunnen kädet ympärilläni. Ne ei kuitenkaan ole ne lämpimät Alexin kädet, jotka aiheuttavat minussa värinöintiä. Ne ovat karheat ja hiukan kylmät kädet, Sakun kädet.
"Hei ei hätää" Saku sanoo ja silittää kättäni. "Sä voit kertoo mulle"
"Mä mä mä... Alexi se.." sanon ja pyrskädän vain enemmän itkuun. Enkö mä just eilen luvannut ittelleni etten rupea pillittämään.
"Jos vaikka alotat siitä kuka Aleksi on" Saku kysyy ja yrittää rauhoitella mua.
"Se..se on mun poikaystävä" sanon hiljaa.
"Okei.. Mitä se teki"
"S-se suuteli toista" sanon ja itku vain kasvaa.
"No hei ehkä se oli vaan joku peli tai siis eihän sekään oo okei, mutta kyl sillä on varmaa joku hyvä selitys" Saku sanoo ja silittää mun tukkaa.
"Niin kai" sanon ja menen makaamaan takaisin sängylle.
_____
Istun tällä hetkellä junassa Sakun kanssa. Oliver oli käskenyt mut kotiin. Tottakai mä ymmärrän että ne on huolissaan, olinhan mä ollut Sakulla kaksi yötä ja en ollut hirveemmin vastaillut viesteihin.
Alexin viestejä en ollut lukenut yhtään. Tarvitsin omaa aikaa.
Ja miksi Saku tuli mukaani oli se, koska hän halusi. Benjamininkin mielestä oli ollut parempi jos en tulisi yksin vaan jonkun kanssa.
Oliver oli uhannut hakata Alexin, kun olin puhelimessa kertonut etten halua nähdä Alexia hetkeen, mutta onneksi mä sain sen aikeet estettyä. Thank god.
Kun juna vihdoin saapui Tampereelle lähdettiin parkkipaikalle päin.
Oliver, Benjamin, Luka ja Lilli seisoivat parkkipaikalla ja ryntäsivät luokseni. He halasivat minua ja kertoivat kuinka huolissaan olivat olleet minusta.
Saku halasi mua ja lähti sitten kohti äitinsä asuntoa, sillä hän asui siitä vain vajaan kilometrin päässä.
Istahdin autoon ja katselin ikkunasta ulos. Siitä oli tullut tapa jo vitosella katsella auton ikkunasta ulos.
"Ave, voitko kertoo mitä se Alex tarkalleen ottaen teki" Oliver sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Mä olin lenkillä ja sitten näin ne rannassa muitten jätkien ja tyttöjen kaa ja sit joku pyöräytti pulloo ja Alex suuteli jotain blondia" sanon ja pyyhin pari kyyneltä jotka ovat eksyneet poskilleni.
Onneksi kertominen ei ole enää niin paha, koska olin jo kertonut sen Sakulle. Vaikka Saku onkin exäni, hän osaa yleensä auttaa.
"Se suuteli toista" Benjamin huudahtaa ja kun käännyn katsomaan häntä, hän näyttää vihaiselta.
Mä nyökkään ja nojaan vieressä istuvan Lillin olkapäähän. Mä haluun ensin kuulla mitä Alexi sanoo ja sitten vasta tiedän mitä teen. Mä voin luvata, että mua sattuu ajatella Alex jonkun toisen kanssa.
"Mä vittu tapan sen jätkän" Oliver sanoo ja hänestä huomaa kireän olotilan.
"Jos mä kumminkin juttelen sille eka" sanon ja saan Oliverin nyökkäämään. Mä oikeesti ajattelin jutella sille tänään, onhan kello kumminkin vasta kaksi.
Kaivan puhelimeni taskusta ja menen viesteihin. Avaan seksikkäät jätkät ryhmän ja kirjoitan viestin.
Minä
Moi jätkät, sori jos on huolestuttanu teitä, mä vaan tarvitsin omaa aikaa ja mä kyllä selitän kaiken, mutta ensin mun pitäs jutella Alexille, nii Alex oisko mitenkään mahollista jos nähtäis vaikka kolmelta.
Jätkät tulevat heti paikalla ja alkavat kirjoittaa viestejään.
Jere🤘
hitto me ollaan oltu huolissaan, luojan kiitos oot elossa
Valtsu🖖
oothan sä kunnossa
Lari💪
Ave me oltiin oikeesti super huolissamme, missä sä olit
Viimeisenä vastaa Alex.
Alex🦋❤
joo käy, nähään teillä kolmelta..
Hymähdän viesteille, mutten vastaa viesteistä yhteenkään. Ois varmaan pitänyt, mutta en mä jaksa, oon henkisesti niin väsynyt.
Nyt pitää vaan odotella, että Alex tulee. Mä todella toivon, että me selvitään tästä, eikä se ollut mikään Alexin uusi muija.
-----
Nyt on kyllä vahvasti iskenyt joku into kirjoittaa. Ens luku tulee tänään tai huomenna.
YOU ARE READING
ripari joka ei koskaan unohdu
Romancealoitettu: 18.3.2022 lopetettu: 19.4.2022 KIRJALLA ON JATKO-OSA Tarina tytöstä ja Tampereen riparista. Avella ei ole oikein ikinä mennyt parhaiten elämässä, mutta kun ripari ja ne neljä poikaa astelee kuvioihin alkaa elämä jopa ehkä sujumaan. Mutt...