ripari joka ei koskaan unohdu

°20° mitä jos Jere on oikeessa

4 viikkoa myöhemmin

Oon menossa näkeen jätkiä ekaa kertaa sen ranta keissin jälkeen. Alexia mä oon kyllä nähny viimeks kolme päivää sitten, mutta kumminkin.

Ai miten meni Alexin kaa, noh siis hyvin. Paremmin ku Sakun kanssa jos niin voi sanoo.

Alexilla on synttärit yli huomenna ja mulla ei oo mitään hajuu, että mitä mä ostan sille. Se on kyllä puhunu skeittilaudasta, että jos mä ostan semmosen sille.

_____

Istun Valtterin sohvalla, Alex ei oo vielä tullu, mutta se tulee kuulemma kohta. Jätkät kyseli ihan hirveesti kaikkee, joten mä vaan selitin niille koko jutun ja että saatiin Alexin kanssa sovittua.

Ovikello soi ja mä ryntään avaamaan oven. Alex seisoo siellä ja mä hyppään sen syliin.

"Oliks noin ikävä" Alex sanoo ja naurahtaa. Vaikka nähtiinki kolme päivää sitten mulla oli silti sitä ikävä.

"No joo" sanon ja hyppään pois sen sylistä.

Ennen kun kerkiän lähtemään olkkariin Alex vetää mut suudelmaan, jonka jälkeen kuiskaa "oothan sä kunnossa, se yö oli aika.."

Alex meinaa jatkaa vielä mutta mä tungen käteni sen suulle ja sanon "Jep kaikki hyvin, älä sano enempää"

Sen jälkeen lähden olohuoneeseen ja kuulen vielä naurahduksen takaani.

Hyppään sohvalle ja hetken päästä Alex hyppää viereeni ja vetää mut syliinsä.

"älkää viittikö, täs tulee ihan surullinen olo" Jere mutisee vieressämme.

"Ainahan sä voit Benskulle soittaa" sanon ja alamme nauramaan jätkien kanssa.

"Emmä haluu" Jere sanoo ja lähtee sitten yläkertaan.

"Hei onks jotai tapahtunu" Lari huutaa Jeren perään, mutta ei saa vastausta.

Valtteri katsoo meitä hiljaa ja sanoo sitten "ne kuulemma eros, Jere sano eilen, kun se tuli tänne itkien"

"Voi paska, mä en ois saanu sanoo noin. Miksköhän ne eros" sanon ja katsahdan jätkiä.

"Ei se haittaa, et sä voinu tietää" Alex sanoo ja sipaisee hiuksiani korvan taakse.

"Ei se kertonu, mut sitä pitää nyt piristää. Se on ihan paskana koko jutun takia." Valtsu mutisee.

Me nyökkäillään ja lähdetään sitten yläkertaan minne Jere on hävinnyt.

Kun olemme saaneet Jeren rauhoiteltua itkukohtaukseltaan lähdemme kauppaan ostamaan herkkuja.

_____

Tällä hetkellä istun Valtterin pöydän ääressä jätkien kanssa. Oltiin jääty yöks ja nyt kello on kymmenen aamulla.

"Haluutteks te aamupalaa" Lari kysyy kun seisoskelee jääkaapin edessä.

"Jooo, mä haluun pinaattilättyjä" sanon innoissani.

"Ethän sä tykkää pinaattilätyistä" Alex naurahtaa ja pörröttää hiuksiani.
"No nyt tekee mieli" sanon ja yritän saada hiukseni takaisin muotoonsa.

Jätkät vain pudistelevat päätänsä ja nauravat. "Ihme tyyppejä noi naiset, onks sulla menkat" Valtteri kysyy nauraen hetken kuluttua.

Itseasiassa mun menkat on kaksi viikkoo myöhässä, mutta ne nyt on yleensäkkin myöhässä joten en oo kiinnittäny mitään huomioo.

"Ei mulla nyt oo" sanon ja mulkaisen Valtsua. Mitä se tommosia edes kyselee. Valtsu vaan nyökkää varovasti kai se säikähti ilmettäni en mä tiedä.

Nappaan pinaattilätty paketin Larin kädestä ja alan syömään niitä.
"Eihän niitä oo ees lämmitetty" Jere tokaisee.

"Ne on hyviä näin" sanon ja jatkan syömistä. Jätkät naurahtavat ja istuvat sitten takaisin pöytään kahviensa kanssa.

Kun olen syönyt seitsemän lättyä mulle tulee järkyttävä pahaolo. Ei sellainen kipee pahaolo, vaan semmonen outo.

Juoksen vessaan ja oksennan. Tunnen kuinka Alex kerää hiuksiani nutturalle ja silittää selkääni.

Muutkin jätkät ovat ilmeisesti tulleet taakseni, sillä kuulen kuinka Lari sanoo "hei onks kaikki okei"

Mä vaan nyökkään, pyyhin naamani ja vedän vessan. Jonka jälkeen lösähdän vessan lattialle.

Jere näyttää siltä kuin se olisi tajunnut jotain, mutta se ei sano mitään. Vaan tuijottaa mua.

"Mitä" mä kysyn siltä, kun olen kyllästynyt hänen outoon ilmeeseensä.

"Voidaanko jutella kaksin" se sanoo sitten ja vetää mut ylös vessan lattialta ennen kuin kerkeän vastaamaan.

Nään jätkien hämmästyneet ilmeet, mutta lähden silti seuraamaan Jereä.

"No mitä" mä kysyn siltä kun se on laittanut Valtterin oven lukkoon ja istahduttanut mut Valtsun sängylle.

"Ootteks te Alexin kanssa, ollu sillee" Jere kysyy hiljaisella äänellään. Niinkuin äänellä jota ei halua muiden kuulevan.

"Ollu milleen" kysyn vaikka tiedän tarpeeksi hyvin mitä Jere tarkoittaa.

"Kyllä sä tiedät, silleen" Jere sanoo sitten vähän vaivaantuneesti.

Mä vaan nyökkään en ajatellut käyväni tälläistä keskustelua varsinkaan Jeren kanssa.

"Ei hitto" Jere sanoo ja istahtaa mun vireen.

"Mitä?" mä kysyn siltä hämmästyneenä, koska Jere näyttää juuri siltä että valmistautuisi mun romahdukseen.

"Lähetään käymään kaupassa" Jere sanoo nousee ylös ja vetää myös mut seisaalleen.

Mä katson Jereä kysyen ja Jere vain mutisee jotain että selittää sitten.

Lähdemme huoneesta ja menemme eteiseen. Jätkät katsovat meitä kummissaan.

"Mihin te ootte menossa" Alex kysyy hiukan väsyneesti.

"Kauppaan, te ette tuu mukaan" Jere sanoo nopeasti ja vetää omat kenkänsä jalkaan ja mä teen samoin.

"Enkö mäkään" Alex kysyy johon Jere pudistaa päätänsä ja avaa ulko oven. "Moikka" me vielä huikataan, jonka jälkeen Jere sulkee oven.

Kaupalle päästyämme Jere vetää mut yhdelle hyllylle. Siinä on.. raskaustestejä. Mitä hittoa, enhän mä nyt raskaana ole.

Jere huomaa oudoksuvan ilmeeni. Hän nappaa kaksi raskaustestiä mukaansa ja sanoo "mieti tarkemmin".

Pelko valtaa kroppani. Mitä jos Jere on oikeassa?

-----

Öö omg. Hirveetä draamaa tää kirja, mutta toivottavasti luku oli hyvä. Ja tässä on 780 sanaa, eli pidempi kun ennen..