ripari joka ei koskaan unohdu

°11° olisitsä halunnut et ne jää

Tänään on torstai. Leiri alkoi sunnuntaina. Onneksi tänään on myös vierailu päivä, niin pääsen näkemään mun sisaruksia. Kuulemma saan myös suklaata, jes.

Oon saanut kaikki tehtävätkin suoritettua. Nää isä meidän rukoukset, 10 käskyä ja jne.

Aleksin kanssa ollaan lähennetty ihan tosi paljon. En kumminkaan oo vielä uskaltanut kertoo mun tunteita, vaikka se onkin flirttaillu mulle. Mua vaan jännittää, että jos se ei tykkääkkään musta.

Kello on tällä hetkellä kymmennen ja me vaan odotellaan, että kaikkien vieraita tulee käymään.

Me mentiin jätkien kanssa parkkipaikalle, koska ei jaksettu venata sisällä, siellä on ihan super tylsää, kun ei oo mitään ohjelmaa. Täälä on muutenkin kiva sää.

Hetken päästä Oliverin auto kaartaa parkkipaikalle ja mä syöksyn halaamaan niitä. Hitto on ollu ikävä. Ne on kumminkin aina ollut mun elämässä.

Halaan niitä ja vaihdan pari sanaa, jonka jälkeen lähdetään kävelemään kohti jätkiä.

Ne moikkaan toisiaan ja sitten Benjamin päättää avata typerän suunsa "No onkos toi teidän juttu edenny" osoittaen mua ja Alexia. Jere, Valtteri ja Lari alkoivat nauramaan ja mä menin ihan punaseks.

"Benjamin, oo hiljaa" mä sähähdän sille ja vilkaisen samalla Alexia, jonka ilme on huvittunut.

"No mä vaan aattelin, kun sain tolta Jereltä pari kuvaa" Benjamin sanoo ja katsoo Jereä hymyillen.

"Jere, cmoon" Alex tuhahtaa katsoen Jereä joka on siirtynyt Benjaminin viereen.

"No mitä, pitäähän teistä ny päivittää Bentulle" Jere sanoo huvittuneena.

"Bentu" kysyn naurahtaen. Taitaa niilläkin menä vakavaksi, kun lempinimikin jo on.

Benjamin nyökkää ja sitten me lähdetään tallustelemaan takaisin sisälle. Jätkiltä ei tule ketään, enkä mä oo kysynyt miksi. Ehkä ne ei halua kertoa ja kertoo sitten jos haluaa, en mä ala tivaamaan mitään.

Istuttiin jätkien huoneen sängyille ja alettiin jutella aivan turhista asioista. Lopulta Jere ja Benjamin kertovat että seurustelevat. Eihän se nyt yllätyksenä tullut, mutta kyllä mä aika onnellinen oon niitten puolesta. Broidi on vihdoin saanut jonkun elämäänsä.

Kun lopulta Benjaminin, Lillin, Lukan ja Oliverin pitää lähteä me halataan niitä. Lilli ojentaa mulle suklaan ja kuiskaa "Onhan toi Alex nyt helvetin hyvännäkönen, iske se nyt jo"

"Lillii" mä huudahdan sille samalla, kun se lähtee autolle ja naurahtaa.

"Mitä se sano" Alex kysyy, kun auto on kaartanut pois.

"Ei mitään" sanon ja punastelen varmasti.

Jere naurahtaa "ai ei mitään".

Mä vaan tuhahdan ja lähden kävelemään tietä pitkin kohti rantaa. Jätkät tulevat mun perässä. Kunnes mä yhtäkkiä olenkin vaan Alexin kanssa kaksin.

"Ai mihin muut jätkät meni" kysyn hiukan hämmästyen, sillä en edes huomannut kunnolla että ne lähtivät. Tosin olisihan se nyt pitänyt arvata että ne jättää meidät kaksin.

"Ne meni sisälle, olisitsä halunnut et ne jää" Akex kysyy ja kuulostaa jopa hiukan kireältä.

"Ei, en mä sitä, hyvä vaan et meni" sanon ja hiljennän ääntäni loppuun. En mä voi olla varma siitä että se tykkäis musta takaisin.

"Aijaa" Alex sanoo hiukan huvittuneena ja istahtaa laiturille. Tunnen kuinka Aleksin käsi menee mun käden päälle.

"Ave, mä taidan tykätä susta enemmän kun kaverina. Oon ajattelu niin siitä päivästi asti kun näin sut ekaa kertaa. Mä en tiiä sussa on jotain tosi erityistä." Alex sanoo ja saa mut hymyilemään enemmän kuin koskaan.

Käännyn katsomaan Alexia, kun tuhannet pehos parvet lentelevät vatsassani. Ei olisi uskonut, että se tykkää musta. Alex Leppä Ave Lahtisesta, ei olisi uskonut.

"Mäkin tykkään susta Alex" sanon lopulta ja Aleksin jännittynyt ilme muuttuu suureksi hymyksi.

Sitten Alex tulee lähemmäs minua ja suutelee minua. Siis Alex Leppä suutelee mua.

Vastaan enempää miettimättä suudelmaan. Hetken päästä suudelma päättyy. Alex hymyilee mulle ja mä hymyilen sille takaisin. Oon onnellisempi kuin ikinä.

Samalla tunnen tärinän taskussani ja myös Aleksin puhelin värähtää. Alex vetäytyy vähän kauemmaksi minusta ja kaivaa puhelimen taskustaan.

Nähtyään sen se kääntyy katsomaan taaksemme ja näyttää keskaria. Mäkin käännyn. Jep jätkät. Ne naureskelee sielä niinkuin viimeistä päivää.

"Näytä mule" sanon Aleksille joka ojentaa puhelimensa minulle.

Kuva saa minut hymyilemään. Minä ja Alex suutelemassa laiturilla. Oon niin onnellinen. Vaikka mua kyllä häiritsee, että ne näki koko tilanteen. Silti vain katson jätkiä naurahtaen. Käännän sitten katseeni takaisin Aleksiin ja pussaan nopeasti sen huulia. Saaden sen hymyilemään entistä enemmän.

------

Eka suudelma. Omggg. No mitä tykkäsitte tästä luvusta. Musta jotenkin tuntuu, että tässä luvussa on paljon virheitä, mutta ei anneta sen haitata.