ripari joka ei koskaan unohdu

°26° 555, 5.55

2 VIIKKOA ENNNEN LASKETTUA AIKAA, ENSIMMÄINEN HUHTIKUUTA

"Oliverrrr" huudan sille kello kolmelta yöllä, sillä nyt sattuu.

Sisarukseni ryntäävät huoneeseeni.
"Ave, supistaako" Oliver kysyy kun on mennyt kyykkyyn viereeni.

Mä nyökkään. Oliver nostaa mut sängyltä ja kantaa autoonsa.

"Ei hätää, koita jaksaa. Mä soitan Alexille" Benjamin, joka on myös tullut mukaan sanoo rauhoittelevasti.

ALEXIN NÄKÖKULMA

Herään yöllä puhelimeni soimiseen. Kello näyttää kolmea. Benjamin soittaa. Hitto.

Painan nopeasti vihreää ja sanon "moi, kaikki okei?"

"Teiän lapsi taitaa syntyy nyt" Benjamin sanoo puhelimessa.

Mä pomppaan pystyyn ja vedän verkkarit jalkaan ja hupparin t-paidan päälle.

"Missä te ootte ny" kysyn nopeasti samalla kun nappaan mauton avaimet ja juoksen portaat alakertaan.

"Tultiin just sairaalalle, ootan aulassa sua. Oliver meni Aven kaa" Benjamin sanoo puhelimeen.

"Okei, mä tuun" sanon ja suljen puhelun.

"Mihin oot menossa" isä kysyy, kun on tullut ovelle. "Se jäbä syntyy, pakko mennä" sanon jolloin isä keskeyttää mut ja käskee menemään autoon. "Mä heitän sut, menee nopempaan"iskä sanoo kun juoksemme autolle.

Hetken päästä iskän auto pysähtyy sairaalan eteen. Nousen kyydistä ja juoksen sisälle. Nään Benjaminin aulassa ja juoksen hänen luokseen.

"Ne on synnärillä, sun kannattais mennä" Bensku sanoo ja mä menen kysymään huoneen numeroa.

Mut ohjataan synnytys osastolle huoneeseen 555.

Avaan oven ja nään Aven sängyllä. Oliver istuu siinä vieressä ja puristaa Aven kättä samalla hokien ettei ole mitään hätää.

Ave huomaa mut ja sanoo "Alexii" Mä meen Aven viereen ja Oliver sanoo tsempit jonka jälkeen lähtee.

Kello on 3.55.

Kaksi tuntia myöhemmin kuulen itkua. Pienen pojan itkua, Aven itkua ja minun itkuani. Poika on terve.

Huoneen numero on 555 ja poika syntyi 5.55. Ihan kuin joku merkki, esimerkiksi lupaus onnesta. Hän on onnekas pikku jäbä.

Ave pitää itkevää vauvaa sylissään. Hetken päästä se ojennetaan mulle. Se on niin pieni. Pienen pieni poika.

Hetken päästä pojalle tedään tarkastukset ja muut sellaiset. Sitten se ojennetaan takaisin meille.

Olen onnelisempi kuin koskaan. Meillä on lapsi.

AVEN NÄKÖKULMA

Meiän pikku poika synty. Onneksi terveenä.

Syötin vauvan, jonka jälkeen laitoimme hänet nukkumaan. Hän nukkui niin sikeästi, ihan kuin ei olisi nukkunut vuoteen.

Seuraavana päivänä jätkät tulivat käymään. Ensin tuli toki mun perhe ja Alexin vanhemmat, jotka olivat kaikki super innoissaan ja lumoutuneita vauvasta.

Jere otti vauvan syliin ja alkoi heti leperrellä sille. Mä katsoin Alexia joka hymyili.

"Alex, tuu mun viereen" sanoin ja taputin paikkaa vieressäni. Alex kääntyi katsomaan minua, jonka jälkeen istahti viereeni sängylle ja painaa pusun huulilleni.

"Se on niin sulonen" Jere sanoo ja jatkaa vauvalle lepertelyä. "Niinhän se on" Alex toteaa ja naurahtaa.

"Onko teillä jo nimi tolle pikku jäbälle" Valtteri kysyy.

Me oltiin itseasiassa päätetty jo lapsen nimi. Se oli selvää jo silloin, kun saimme tietää lapsen olevan poika.

"Joo kyllä se on selvillä" sanon ja katson Alexia hymyillen.

Vauva alkaa itkeä ja Jere toteaa "tällä on nälkä". Alex nousee ja ottaa vauvan syliinsä, tuoden sen sitten minulle.

Mä alan syöttämään vauvaa. Ekan kerran kun imetin, imettämisessä oli vaikeuksia, mutta se muuttu loppu peleissä aika helpoks.

Me ollaan onnellisia ja meillä on pikku jäbä. Mikä vois muuttua?

-----

it's a baby time. okei mun oli pakko sanoo tuo lol. onnittelut viides luku tälle päivälle.