ripari joka ei koskaan unohdu

°2° se pilasi senkin ilon

Jep joku saattoi jo arvata. Markus. Se virnuili mulle pahaenteistä hymyään. Pelkäsin tuota poikaa, pelkäsin liikaa. Lukakin oli huomannut Markuksen ja Lukan silmissä kuohusi viha.

En pystynyt muuta kuin juoksemaan pois luokasta, pois, kauas pois. Eli koulun vessaan. Avasin vessan oven ja menin yhteen kopeista. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. En halunnut nähdä tuota, en sen jälkeen mitä se teki. Mä pelkäsin sitä, vitun Markus Mattilaa.

TW

Kaivoin taskustani terän, tottakai mulla on se taskussani, näitä tilanteita varten.

Vedin hihani ylös, katselin viilto numero ykköstä, jonka nimi oli Markus. Vedin viillon päälle uuden viillon, tunsin tämän tunteen jo. Veri valui pitkin kättäni, kyyneleet pitkin poskiani, sattui fyysisesti, sattui henkisesti, haavoja kirveli.

"Ave rakas ootko sä täällä" kuului Benjaminin hätäinen huuto.

Benjamin oli ilmeisesti kuullut nyyhkytykseni sillä ovi riuhtaistiin auki, olihan Benjamin nyt kumminkin aika lihaksikas.

Benjamin syöksyy halaamaan mua ja heittää samalla teräni kauas pois.
"Se kusipääkö?" veljeni kysyy.

"S.. se..se.. se on meiän luokalla" nyyhkytän Benjaminin olkapäähän.

Benjamin nostaa mut pystyyn, huuhtelee haavani ja paikkaa ne, sillä on sitä varten tarvikkeetkin. Sitten Benjamin pyyhkii kyyneleeni ja nostaa reppariinsa. "Ei hätää, mä tiiän et tästä selvitään" Benjamin sanoo mulle.

TW loppuu

Benjamin kantaa mut mautoonsa ja menee kuskin paikalle. Sitten se ajaa meidät kotiin. Oliver huutaa keittiöstä "Ja mitäs sitä tullaan tähän aikaan kotiin"

"Oliver tuutko tänne" Benjamin sanoo vaisusti ja Oliver ryntää eteiseen tietäen ettei kaikki ole hyvin.

"Ave" Oliver huudahtaa ja syöksyy halaamaan mua. "Mä oon kunnossa ei hätää" sanon, mutta molemmat pojat pudistelevat päätänsä.

"Se kusipää, tuli noitten luokalle" Benjamin sanoo Oliverille.

"Voi helvetti, mikä vittu sitä vaivaa" Oliver ärähtää vihaisesti.

Sitten pojat passittavat mut nukkumaan sohvalle. Jep en saa nukkua nyt omassa huoneessani, toki mä ymmärrän, mutta kumminkin.

Herään siihen kun ovi kolahtaa ja Luka ryntää luokseni. "Sori, sori sisko mä en voinu lähtee sieltä tunnilta, koska Lassinen meni oven eteen ja opetti siitä koko tunnin. Sit mä päätin laittaa Benjaminille viestii ku tiesin ettet oo kunnossa" Luka sanoo hädissään.

"Hei Luka ei hätää, mikään ei oo sun vika" sanon sille ja hymyilen hiukan.

______

Viisi tuntia myöhemmin istun huoneeni lattialla kyyneleet poskillani. Vittu vittu vittu. Iskä oli sitten päättänyt tulla Lappeenrannasta kotiin ja oli vetänyt semmoset huudot ettei mitään rajaa. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Lähinnä se huusi siitä, että olin taas lähtenyt koulusta kesken enkä ollut edes mennyt jälki-istuntooni, se hoidetaan siten huomenna. Oliver, Benjamin, Lilli ja Luka yrittivät kaikki selittää sille tilannetta, mutta ei se ollu oikeen kuunnellut. No eihän se koko tarinaa tiiäkkään.

Oliver oli takavarikoinut multa kaikki terät ja nyt se istuu mun vieressä ja yrittää saada mut hymyilemään.

"Anteeksi Oliver, anteeksi kun en kuollut silloin, musta on vaa liikaa haittaa ja harmia" sanoin itkuisella äänelläni.

"Ave rakas, sä et saa sanoo noin, susta ei oo haittaa eikä harmia, mä oon niin onnellinen että oot elossa" Oliver sanoo ja silittää mun päätä.

Mä vaan nyökkäsin ja jatkoin itkemistä.

_____

Keskiviikko koittaa, ihanaa. Rakastin ennen keskiviikkoja oli koristreenit, hengasin Alinan kanssa, minulla oli poikaystävä, äiti ja minä kävimme treenieni jälkeen aina sushilla. Nyt jäljellä ei ole enää mitään ei korista, ei poikaystävää, ei Alinaa, ei äitiä, ei sushia. Vihaan keskiviikkoja.

Olin jo Benjaminin mautossa matkalla kohti koulua. Jep isä oli pakottanut mut kouluun, ei mulla mitään vaihtoehtoja ollut. Nousin ylös puin päälle, meikkasin ja raahauduin mautoon. Kaiken lisäksi Lukalla oli 39 astetta kuumetta. Eli yksin tunnilla, hip hip hurraa.

"Pärjääthän sä varmasti" Bensku kysyy multa, kun pääsemme koulun sisälle.
"Enköhän mä pärjää" vastasin vain ja yritin hymyillä veljelleni.
"Ja muistat mitä sanoin, jos tulee jotain laita viestiä tai soit" Bensku sanoo.
"Joo joo mee nyt vaan sinne tunnilles ettet saa Rinteeltä jälkkää" sanon naurahtaen, kyllä mä ilonenki osaan olla vaikkei uskoiskaa.
"Joo joo oot rakas" Bensku sanoo naurahtaen ja lähtee sitten kävelemään kohti omaa luokkaansa.

Minäkin päätän lähteä kohti omaa tuntiani, ruotsia.

______

Tällä hetkellä istun suorittamassa jälki-istuntoani, sain puolituntia lisää siitä etten mennyt eilen. Mietin päivän tapahtumia, oikeastaan päivä oli mennyt ihan hyvin, ellei lasketa Markuksen ilkeitä virnuiluja.

Selvisi sekin miksi se tässä koulussa oli. Kuulemma Markus oli pelleillyt vanhassa koulussaan vähän liikaakin ja saanut siirron tänne.

Enää viisitoista minuuttia niin tämä kidutus olisi ohi.

-------

En tiiä mitä tästä luvusta pitäis nyt ajatella. Vähän erilainen ja ei ehkä semmonen mitä ajattelin että tähän tulee, mutta kyllä tässä mennään vielä positeeviseenkin suuntaan.