ripari joka ei koskaan unohdu

°6° pitäskö sun jäädä yöks

Tämä luku Aleksin näkökulmasta.

Ave selvästi mietti kertoisiko vai eikö lopulta hän huokaisi ja sanoi "Mä kerron tän teille, koska koen että teihin voi luottaa ja toivon ettette keskeytä"

Me nyökätään jätkien kanssa ja Ave jatkaa.

"Seiskaluokka alko ja kaikki oli hyvin. Alise oli mun paraskaveri, harrastin korista, vietin äidin kanssa aikaa ja mulla oli poikaystävä. Sitten kevät talvella tais olla helmikuu ja mä tapasin Markuksen yksissä bileissä. Markus vaikutti mukavalta jätkältä ja just sellaselta josta sais hyvän ystävän. Mutta sitten maaliskuussa se alko levitteleen musta ihan perättömiä juoruja, tietenkin mun poikaystävä usko sitä olihan niistä tullu aika läheisiä ystäviä. No se sitten jätti mut ja koko koulu vihas mua. Alise oli ainoo, joka luotti muhun. Huhtikuussa äiti, äiti kuoli autoonnettomuudessa, siitä tuli just vuosi täyteen. Kaiken lisäks mää ja Alise vaihdettiin koulua seiskan jälkeen, koska se oli lähempänä meidän kotia.
Haluttiin samalle riparille ja niin me myös tehtiin. Mutta sitten Alise muuttu se alko uskoon niihin juoruihin ja veti muhun välit. Ja sitten yks päivä, kun mä olin kävelemmässä kotiin koulusta Markus, Markus raiskas mut" Ave sanoo ja kyyneleet valuvat hänen poskiaan pitkin.

Totta kai mä ymmärrän, toi on ollu varmasti tosi traumaattinen kokemus.

Me jätkät mennään Aven luokse ja pidetään häntä ryhmä halissa. Me jätkät ollaan aina oltu mukavia lähes kaikille.

Kun Ave on rauhoittunut mä päätän, että se jää yöksi. Ei se voi nyt mennä kotiin, eikä se varmaan haluakkaan.

"Ave hei pitäskö sun jäädä yöks, kun ei täälä nyt oo Valtterin vanhempiakaan ja sä et varmaan halua mennä kotiin" Jere sanoo vähän niinkuin lukien ajatukseni.

Ave nyökkää ja kiittää sitten. Valtteri lähtee hakemaan Avelle vaatteita, sillä onhan hänelle kumminkin kaksois sisko, joka tällä hetkellä on poikaystävällään.

Me muut juttelemme jotain ja Ave on selvästikkin paljon iloisempi nyt. Ihana nähdä se hymyilemässä.

Kun Valtteri palaa alakertaan vaatepino kädessään Aven puhelin soi.

"Hitto, unohin ilmottaa perheelle, että mis oon" Ave sanoo ja nostaa puhelimen korvalleen.

Puhelimesta kuuluu ilmeisemmin Benjaminin huolesta sekainen ääni. Kuulen suurin piirtein vain missä oot, ootko okei, oon huolissani, ootko turvassa. Benjamin voitaisiin listata top 5 huolehtivimmista ihmisistä maapallolla listaan. Tosin en edes tunne koko jätkää, mutta mitä tän parin päivän perusteella olen päätellyt.

Noin viiden minuutin kuluttua Ave lopettaa puhelun ja huokaisee. "Benjamin on super huolehtivainen".

Me jätkät vain naurahdetaan ja Valtteri ojentaa Avelle vaatteet, jotka hän menee vaihtamaan vessaan.

Pari tuntia myöhemmin menemme nukkumaan. Olemme usein täälä, koska Valtterin vanhemmat on yleensä joissain työ jutuissa. Mä oon täälä melkein aina, kun saan vaan olla.

Ave nukkuu vierashuoneen sängyllä ja mä siinä sen vieressä. Olinhan mä kumminkin nukkunut sen kanssa viime yönäkin. Outoa miten nopeasti asioita voi tapahtua.

Jätkät nukkuvat ympäri taloa, mistä nyt sitten löytävät itselleen sopivan paikan.

"Hyvää yötä" Ave huikkaa vierestäni.
"Hyvää yötä Ave"

Hetken päästä vierestäni kuuluu jo tuhinaa. Mulla itsellä kestää aina ikuisuus nukahtaa, mutta kyllä mä aina jossain vaiheessa nukahdan.

Päätettiin tänään aikaisemmin ettei mennä huomenna kouluun, se on yleensä meidän tapa päästä karkuun ongelmia. Ei mun vanhempia edes kiinnosta missä menen tai siis onhan niillä rahaa ja hieno talo, mutta mä olin vain vahinko lapsi, jonka annettiin tehdä mitä haluaa. Niimpä mä oon Valtterilla melkein aina. Avellekin mun oli pakko mennä, koska Valtteri tarvitsee välillä omaa aikaansa ja mun vanhemmat on vissiin Las Vegasissa tällä hetkellä. Tai siis kyllä mä halusin mennä Avelle, en mä siis siihen oo ihastunut, kai. Vai oonko sittenkin?

Kahden tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen nukahdin vihdoin.