ripari joka ei koskaan unohdu

°12° oliko se sun tyttöystävä

Aleksin näkökulma

Sunnuntai. Leirin viimeinen päivä ja tunnin päästä pitäisi lähteä kotiin.

Ette uskokkaan kuinka onnellinen olen ollut kolme viimeistä päivää. Ave tykkää musta takaisin enkä voi vieläkään uskea sitä todeksi.

Se suudelma oli jotain todella uskomatonta. Niin ihana ja lempeä. Kukaan tyttö ei oo ikinä herättäny mussa tollasii tunteita.

Tuntui kuin koko maailma häviäisi ympäriltä ja siinä hetkessä olisimme vain me kaksi, ei mitään muuta.

"Alex, herää jo pilvilinnoistas" Jere huudahtaa ja heiluttelee kättään naamani edessä.

Mä vaan tuhahdan ja nousen ylös sängyltä. Nappaan laukkuni mukaan ja seuraan jätkien kanssa talon aulaan.

"Noniin me näämme seuraavan kerran sitten viikon päästä konfirmaatiossa" leirin pappi Matilda sanoo ja vilkuttaa meille.

Me moikkaamme ja lähdemme sitten kävelemään parkkipaikalle. Avekin on tullut luoksemme ja kävelee vieressäni.

Parkkipaikalla on jo vanhempieni auto. En edes tiennyt, että he tulevat hakemaan. Eihän niitä muutenkaan kiinnosta mun elämä.

Kun lähestymme autoja, vanhempani tulevat luokseni ja halaavat minua, mutta minä pyristelen heidän halauksestaan pois.

"Alex, me unohdettiin kokonaan että sulla on tää leiri, mutta sun serkku ilmotti meille" äiti sanoo ja hymyilee.

Yllätyikö edes kukaan että he unohtivat leirini. En minä ainakaan. Huomaan sivusilmälläni, kun Ave seuraa tilannetta hämmentyneenä. Jätkät ovat jo tottuneet tähän, he tietävät millaisia vanhempani ovat. Kusipäitä.

"Jaa" totean vaan, koska en ole ikinä ollut hirveän puhelias, varsinkaan vanhemmilleni.

Ave on juuri lähdössä Oliverin ja Benjaminin luokse, kunnes mä sanon sille "Ave oota, mul on yks juttu".

Ave kääntyy muhun päin ja hymyilee kunnes mä nopeasti suutelen sen huulia ja hymyilen sille. Ave hymyilee takaisin, moikkaan sitten meitä ja lupaa soittelevansa.

Bensku halaa vielä Jereä ja kuiskaa mun korvaan "parempi ois kohdella Avee hyvin" Mä nyökkään ja Benjamin lähtee virnuillen pois.

Sanon jätkille heipat ja istahdan vanhempieni mustan mersun takapenkille.

"Kukas tuo tyttö oli" isä kysyy ja virnuilee sisätaustapeilin kautta minulle.

"Ave" vastaan vain nopeasti, mitä se heille edes kuuluu. Ei niitä voisi oikeasti kiinnostaa.

"Oliko se sun tyttöystävä" äiti kysyy sitten hiukan varovasti.

Vaikea kysymys. Ei oltu puhuttu siitä Aven kanssa vielä. Ei kai me vielä olla yhdessä, mutta kohta ollaan, tai niin ainakin toivon.

"Ei vielä" vastaan ja käännän katseeni mersun ikkunasta ulos katsellakseni maisemia.

Isä alkaa selittämään jotain ehkäisystä ja turvallisuudesta ja pälä pälä. Hyvä se on minulle sanoa, kun itse olin vahinko.
Sitä paitsi ei me olla Aven kanssa vielä niin pitkällä, enkä mä halua tehdä mitään, jos Ave ei ole valmis. Eikä se haittaa. Meillä on aikaa, ei kaiken tarvitse tapahtua nopeasti.

Kun automme kaartaa melko suuren valkoisen kivi talon pihaan astun ulos autosta ja painelen sisälle, laukku olallani.

Menen huoneeseeni, joka ei edes ole sotkuinen. Varmaan johtuu siitä, että olen ollut niin paljon Valtsulla.

Istahdan sängylleni ja kaivan puhelimrn taskustani, sillä sain juuri snapchat ilmoituksen. Mä niin toivon, että se on Avelta.

Jes, se on Avelta.

Ave🦋❤
Ootko jo kotona?

Minä
juu :)

Ave🦋❤
hyvä sitte, mä soitan sulle ft

En kerkiä vastaamaan mitään, sillä puhelimeni soi jo. Painan vihreää ja moikkaan Avea joka moikkaa minua takaisin.

Juttelemme yli kaksi tuntia niistä näistä ja myös osittain vanhemmistani. Olen kiitollinen, että Ave on niin ymmärtäväinen.

Kun Aven täytyy lopettaa se painaa pusun sen etukameraan ja mä teen samoin, sitten hymyilemme ja sanomme moikat.

Voiko ihmiseen ihastua joka päivä vaan enemmän, ilmeisesti voi.

Hetken kuluttua saan Jereltä viestin.

Jere my man💪
Alexxxxxxxx, autaaaaaaa

Minä
no mikä pikku Jerellä nyt on

Jere my man💪
porukat sai tietää musta ja Benjaminista. Eikä se ollut ees paha, mutta mun pikkusisko häiritsee tossa koko ajan.

Minä
no voi sua raasua. Heitä se ulos jos alkaa liikaa häiritsee

Jere my man💪
et auta😐

Minä
sori muuta ajateltavaa

Jere my man💪
kenties Ave😏😉

Minä
meen nukkuu🖕

Jere häiritsi mua vielä, mutta mä vain sammutin puhelimeni ja painelin iltapesuille. Kello näytti jo puolta kahta. Huomenna pitäis mennä käymään Valtsulla hakee loput kamat, muuten mulla ei oo mitään tekemistä.

Pitää odotella vielä viikko, että nään Aven seuraavan kerran, sillä Avella on kuulemma sen veljien ja siskon kanssa mökkireissu. Mulla on sitä jo nyt ikävä ja sen suudelmia ja.. Okei nyt aivot nukkumaan, ei mennä ylikierroksille.

Lopulta mä nukahdin.

------

🤘🤘semmonen tällä kertaa