ALEXIN NÄKÖKULMA
Kävellään Aven kanssa kohti niiden taloa bussipysäkiltä. Ave on selvästi hermostut, tosin kyllä mäkin oon.
Kun Ave pari tuntia sitten kerto olevansa raskaana, mä olin niin onnellinen. Kyllähän mä sen tiedän, että ollaan vasta melkein viistoista, mutta silti. Oon aidosti onnellinen. Meille tulee skidi, jonka kanssa saadan toivottavasti elää loppu elämämme.
Meistä tulee perhe. Semmonen sulonen pikku perhe.
Saavuimme talon pihaan ja katsahdimme toisiamme. Aven silmistä kiilui selvästi pelko. Mä vedin sen haliin ja kuiskasin "me selvitään tästä, kaikki menee hyvin".
Ave nyökkää jonka jälkeen avaamme ulko oven ja puikahdamme ovesta sisään. Jännitys kasvoi sisälläni entisestään, kun näin sisarukset sohvalla.
"Ai moi, te tulitte molemmat" Oliver sanoo ja katsoo meitä hymyillen. Kohta se varmaan tappaa mut, kun saa kuulla.
"Juu, meillä ois vähä asiaa" Ave sanoo hiljaa ja istahtaa nojatuoliin, mun istuessa siihen viereen.
"Aijaa, mitäs" Benjamin kysyy kasvot teeveessä. Niin tietämätön Benjamin. Helvetti, jännittää.
Ave katsoo muhun sillä ilmeellä että, voitko sä jooko kertoa. Mä nyökkään ja avaan suuni "tota ööm"
Sisarukset kääntävät katseensa meihin kysyen.
"Mä oon raskaana" Ave sanoo hiljaa ennen kuin kerkiän sanomaan mitään.
Nään kuinka sisarusten suut loksahtavat auki ja sitten Benjamin alkaa huutamaan jotain "siis ettekö te osaa käyttää ehkäisyä, mä vielä sanoin siitä"
Lilli ryntää halaamaan meitä ja sanoo "jes musta tulee täti".
Oliver istuu sanattomanana sohvan nurkassa mutta sitten hän tiuskaisee "Vittu Alexi, nyt sä panit mun siskon paksuks"
Ennen kuin Oliver tai Benjamin kerkeää hakkaamaan minut Ave sanoo "Hei, nyt vittu. Me käytettiin kortsua, ilmeisesti meni rikki. Ja kukaan ei nyt syytä Alexia tästä. Me ollaan tässä yhessä"
Mä halaan Avea takaapäin ja painan pääni hänen olkapäälleen.
Oliver ja Benjamin nousevat sohvalta ja menevät keittiöön keskustelemaan.
"Mun kaksonen saa skidin" Luka huudahtaa ja hyppää Aven kaulaan.
Ave naurahtaa ja halaa Lukaa.
Hetken kuluttua Oliver ja Benjamin tulevat keittiöstä. He näyttävät hiukan vaikeilta. "Juu sori ei ois varmaan kannattanu reagoida noin. Me vaan kun sä oot niin nuori ja iskällekin pitäs kertoo" Oliver sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.
Ave nyökkää ja alkaa selittämään siitä kuinka pärjäämme ja että hän kertoo isälleen, kun tuo tulee Lappeenrannasta käymään.
Oliver taputtaa vielä mua olkapäälle ja sanoo "noh susta tulee varmasti hyvä isä" Mä nyökkään ja sanon "niin tulee sen voin luvata"
_____
Tänään on mun syntymäpäivä. En ole vielä kertonut vanhemmilleni vauvasta, mutta ajateltiin Aven kanssa kertoa tänään. Olin ollut Avella yötä, mutta hän oli häätänyt mut eilen mutisten jotain lahjasta.
Mun puolesta sen ei edes tarvitsisi hommata mulle lahjaa, mutta se kuulemma halusi joten en viitsinyt kauaa väittää vastaan.
Istun sängylläni ja odotan Avea. Se on kuulemma tulossa kahdeltatoista ja kello on nyt varttia vaille.
Hetken päästä kuulen kuinka oveni avataan. Se on Ave jonkun ison lahjapaketin kanssa.
Mä ryntään sen luokse, kun se laskee lahjan maahan ja nappaan sen mun syliini.
"Mites mun beibi mom voi" kysyn Avelta sen jälkeen kun olen pussannut tuota suloista tyttöä.
"Mä voin hyvin" Ave naurahtaa ja lisää sitten "hyvää syntymäpäivää beibi dady"
Ai että mä olen onnellinen. "Kiitos" sanon ja vedän Aven suudelmaan.
AVEN NÄKÖKULMA
Mä ojennan lahjan Alexille. Se alkaa heti repimään sitä auki ja hänen suu loksahtaa auki, kun hän näkee vihreä mustan skeittilaudan.
"Kiitti Ave, mä rakastan sua" Alex sanoo ja pussaa mun nenänpäätä.
Siis se rakastaa mua? Mun kasvoille leviää suuri hymy ja mä sanon "Mäkin rakastan sua Alex"
-----
Ja näin loppuu ripari tarina.
Hahati hah kusetin, ette te musta noin helpolla pääse.
Saatte Alexin vanhempien reaktion vasta ensi luvussa, mutta tässä ny Aven sisarusten reaktio. Kiitän.
VOUS LISEZ
ripari joka ei koskaan unohdu
Roman d'amouraloitettu: 18.3.2022 lopetettu: 19.4.2022 KIRJALLA ON JATKO-OSA Tarina tytöstä ja Tampereen riparista. Avella ei ole oikein ikinä mennyt parhaiten elämässä, mutta kun ripari ja ne neljä poikaa astelee kuvioihin alkaa elämä jopa ehkä sujumaan. Mutt...