ripari joka ei koskaan unohdu

°5° älä vittu koske muhun

Jep siis ihan helvetin huono idea, sillä seuraavalla pysäkillä eli kaupan pysäkillä bussiin asteli Markus. Vittu Markus. Ja tietenkin oli keskiviikko eli ei ketään bussissa. Ei ketään, keskiviikkoisin kukaan ei tule bussilla.

Markus kävelee pitkin bussin käytävää, näkee minut, viskaa reppuni edessä olevalle penkille ja istuu viereeni.

"Mä en tiennytkään, että sä kuljet tällä bussilla" Markus sanoo virnuillen.

En vastaa mitään, en tietenkään vastaa mitään, tuolle ei nimittäin puhuta. Markukselle ei puhuta.

TW

Kymmenen sekuntia kuluu ja sitten käsi onkin jo reidelläni ja toinen käsi suullani etten huutaisi. Toiset kymmenen sekuntia, huulet kaulallani, toinen käsistään paitani sisällä.

Yritän huutaa, mutta en pysty, Markuksen käden takia. Markus nostaa katseensa minuun, "Älä yritä edes huutaa" Tuon sanottuaan vasen käsistä perseelläni, oikea käsistä huulillani, Markuksen huulet kaulallani.

Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, ei taas, ei tää voi tapahtua uudestaan.

Markus nostaa katseensa muhun ja irottaa kätensä huuliltani. "Älä huuda, jooko" ainoat sanat hänen suustaan.

Minä potkaisin tuota voimakkaasti, painoin stoppia ja huusin tuolle bussin lattialla makaavalle ällötykselle "älä vittu koske muhun" sitten poistuin bussista ja romahdin maahan heti bussin lähdettyä. En tiennyt yhtään missä olin oma pysäkkini oli selvästi mennyt ohi jo aikaa sitten ja toi kusipää yritti raiskata mut. taas.

TW LOPPUU

Menin snäppiin ja katsoin sijaintiani, mitä helvettiä. Viidrn kilometrin päässä tästä on riparini.

Olin ihan helvetin paniikissa, en tiennyt mitä tehdä. En halunnut huolestuttaa ketään. Ehkä jäisin vaan tähän istumaan.

Istuin kymmenen minuuttia siinä maassa itkien, kunnes seuraava bussi kaarsi pysäkille. Siis ihme paikka, kun täälä menee alle 10 minuutin välein busseja ja meillä kotona päin, hyvä jos tunnin välein.

Dösästä astelivat kumminkin ne neljä ripari poikaa Alex, Valtteri, Jere ja Lari. Helvetti, noi ei saa nähä mua itkemässä.

"Hei tyttö, ooks sä kunnossa" kuuluu Jeren ääni vierestäni. Okei ne ei tunnistanu mua, mutta eikun kymmenen sekuntia niin ne olisivat jo tajunneet.

Nyökkään vain vastaukseksi, ääneni paljastaisi kaiken. Sillä ei kumminkaan ole mitään väliä sillä jätkät kyykistyvät kohdalleni ja Alex nostaa kasvojani leuasta. "Ave" Alex huudahtaa. Jätkät katsovat mua erittäin huolestuneena ja sitten Alex nostaa minut ylös ja halaa minua.

"Mennään meille" "juu mennään ja pidetään tosta hyvää huolta" kuuluu vain ympäriltäni, mutta olen ihan omissa ajatuksissani, kunnes Alex nostaa minut reppariinsa ja sanoo "Pidä kiinni, ei tästä oo pitkä matka Valtterille" Mä vain nyökkään Aleksin selkää vasten.

______

Saavuimme valkoisen talon pihaan, vähän muistutti meidän taloa, mutta tämä oli paljon isompi.

Alex kantaa minut sohvalle ja istuu sitten niin, että saan pääni hänen syliinsä. Muut jätkät istuvat toisella sohvalla, minä vain tuijottelen kattoa.

"Mikä sulla on" Alex kysyy yhtäkkiä.
"Ei.. ei mul oo mitää, oon ihan kunnos, tulin vaa dösäl liian pitkälle" vastaan.
"Musta kyl tuntuu et on tapahtunu jotai"  Lari sanoo sitten.
Mä päätän olla vain hiljaa sillä en tiedä mitä tuohon tulisi edes vastata. Joo ei ookkaan kiitos että arvasit?

"Hei Ave, ei sun tarvii kertoo meille mitään jos et haluu" Alex sanoo sitten ja muut pojat nyökyttelevät.

"Mut yks juttu on kumminki pakko kysyy" Valtteri sanoo ja jatkaa sitten "Onko sulla jätkä, kun kattoo sun kaulaa"

fritsut

"Ei ei mulla oo jätkää, mut Ma.. Markus"
totean hiljentäen ääntäni loppua kohti.

"Markus" jätkät huudahtavat. "Mitä se kusipää teki, yrittikse ra...."

Nyökkään ennen kuin jätkät sanovat lauseen loppuun. Oon ihan vitun sekasin, miksi Markuksen pitää olla olemassa.

"Vittu se äijä on sekasin" "Me tapetaan se" "Ootsä kunnos" "Ave" asioita mitä kuulen ympärilläni, mutta en jaksa reagoida, en vain pysty.

Alex kumminkin ravistelee minua niin, että herään omasta maailmastani.

"Pitäskö sun soittaa sun veljille" Alex sanoo sitten.
"Ei" huudahdan äkkiä, kun tajuan mitä Alex kysyi.
"Mut ne on sun veljiä ja me ei anneta sun mennä bussilla kotiin"
"Ei, ne ei saa tietää et se tapahtu taas" sanon ja hiljennän loppuun sillä aihe on mulle suht arka.
"Taas" jätkät kysyvät, ne siis kuuli.

En ole varma pitäisikö kertoa heille koko tarina vai ei. Pystyykö heihin luottamaan?

--------

Juu eli oikeesti musta tuntuu että tää tarina on suht paska ja saattaa edetä liian nopeesti, mutta mä nyt kumminkin varmaan kirjotan tän tarinan loppuun enkä jätä kesken.