ripari joka ei koskaan unohdu

°19° vessankaapissa

Viittä vaille kolme havahdun ovikelloon. Nousen sängyltä ja menen avaamaan oven.

Alex vetää mut haliinsa ja näin heti oven avattuani, että se oli itkenyt. En vastaa haliin joka saa Alexin vetäytymään halista.

"Mennäänkö mun huoneeseen" kysyn hiljaisesti ja Alex nyökkää.

Istahdamme sängylleni. Hetken olemme vain hiljaa mutta sitten Alex sanoo "missä sä olit, olin huolissani"

"Seinäjoella" sanon ja saan Alexin hämmästymään. "Ai mitä sä sielä" Alex kysyy sitten.

"Olinpahan vaan, karkasin todellisuudelta" sanon ja naurahdan väkinäisesti.

"Mutta missä sä sielä olit"

"Sakulla" sanon ja tuijottelen vaaleaa lintu tapettia, jonka äiti oli minulle laittanut pienenä yllätyksenä.

"Ja Saku on?" Alex kysyy hiukan ärtyneesti ehkä jopa mustasukkaisesti.

"Mun exä" sanon hiljaa ja jatkan tapettini tuijotusta.

"Sä olit sun exällä yötä, miks" Alex kysyy ja nyt se kuulostaa jo suht vihaiselta.

"Ja sä suutelit sitä muijaa, miks" sanon ärtyneesti ja käännän katseeni Alexiin jonka kasvot ovat menneet surullisiksi.

"Miten sä.." Alex sanoo mutta en anna hänen jatkaa.

"Mä näin teidät, rannalla porukalla, kun olin kävelyllä. Sä suutelit sitä tyttöä. Miksi?" mä tivaan siltä ja nousen seisomaan vihaisesti.

"Ei se oo sitä mitä luulet" Alex sanoo ja nousee myös seisomaan.

"No mitä sitten, suutelit sitä huvin vuokseks vai" kysyn melkein huutaen.

"Ave kuuntele" Alex sanoo ja nään kuinka hänen silmästän valahtaa kyynel. "Se oli peliä. Mikke sano et jos mä en suutele Mineaa, se iskee Sannin. Mun oli pakko. Mikke on ihan kusipää ja se ei saa iskee Sannia" Alex sanoo ja purskahtaa kokonaan itkuun.

"Se oli se syy miks suutelit sitä. Eikä se että sä tykkäät siitä?" sanon ja kuulen kuinka oma ääneni murentuu loppua kohti.

"Ei mä en tykkää siitä. Mä tykkään vaan susta" Alex sanoo ja pyyhkii kyyneleitään.

"Alex.. mä en tiedä mitä sanoa" sanon hiljaa ja vetäisen jätkän haliini. Uskon että olen antanut jätkälle anteeksi. Se on kumminkin noin hajalla koko jutun takia, joten uskon oikeasti häntä.

"An- anna anteeks, jooko" Alex sanoo nyyhkyttäen.

"Sä saat anteeks" sanon ja painan huuleni Alexin huulia vasten. Kyllä se tästä vielä.

____

Hetkeä myöhemmin makaamme sängylläni, silittelen Alexin tukkaa. Yhtäkkiä ovi aukeaa. Se on Benjamin.

"Kaikki hyvin?" Benjamin kysyy ja luo meihin huolestuneen katseen, mutta virnistää loppua kohti.

Mä ja Alexi nyökätään, jonka jälkeen Benjamin jatkaa virnistäen "Me mennään kattoon sinne iskän luokse, niin te saatte olla kaksin"

Mä vastaan vain joo ja juuri kun Benjamin on lähdössä hän huikkaa oven raosta "Vessan kaapissa on kortsuja"

"Benjamin" Mä huudan sille vihaisesti, mutta kuulen sen vain naurahtavan, jonka jälkeen hän sulkee oven.

Kuulen hihitystä vierestäni ja käännän katsomaan Alexia joka hihittelee sylissäni.

"Mitä luulet, tarvitaanko me niitä" Alex kysyy ja virnuilee mulle.

"Ei ainakaan tolla menolla" sanon ja luon poikaan ilkeän katseen. Naurahdan kumminkin lopuksi.

Mistä minä tiedän tarvitaanko niitä vai ei. Kyllähän mä haluan, mutta...Ei Alex varmaan halua tai jotain.

"Hei ei meiän tarvii jos et haluu" Alex sanoo kun näkee tyhjän katseeni.

Mä pudistan päätäni ja suutelen Alexia. Suudelman muuttuessa yhä kiihkeämmäksi Alex siirtyy ylleni ja kysyy "haluuks sä tätä". Mä nyökkään ja vetäisen Alexin takaisin suudelmaan. Mikään ei ole ikinä tuntunut näin... hyvältä.

----

Hehee. Mä tein tästäkin nyt aika lyhyen, kun ajattelin että ens luku ois sitten suht pitkä. Katotaan..