Ne Menneet Päivät

yliajattelua

On perjantai iltapäivä ja viikko on mennyt nopeasti. Ajatukseni on ollut itsessäni ja tietty Nikessä ja tuon suloisessa sanoissa ja kasvoissa jotka olen nähnyt lähiaikoina vain ruudun kautta. Olen saanut tehtyä muutaman koulu jutunkin, vaikka se tuntuu raskaalta odottaessa viikonloppua. Erityisesti lauantaita.

Saavun koulusta kotiin ja lysähdän sängylle. Se tuntuu pehmeältä selkääni vasten pitkän päivän jälkeen. En haluaisi nousta mutta päätän kuitenkin kavuta pian ylös ja ottaa puhelimeni kauniiseen käteeni. Avaan sen ja katson onko Taru laittanut snäppiä. Ei ole. Hänkin on ollut omissa maailmoissaan ja olemme pelanneet välitunnit hiljaisuudessa candy crushia.

Koska Taru ei ole ottanut yhteyttä niin päätän laittaa musiikin soimaan. Laitan chillaus soittolistan, joka koostuu suurimmaksi osaksi jvg:sitä, Haloo Helsingistä ja Ellinoorasta. Joo tiiän tosi Basic, mutta se tuo hyvän lapsuuden mieleen. Silloin kun ei tarvinnut huolehtia mistään ja oli itsestäänselvyys että vanhemmat hoitaa kaikki ongelmat. Kaikki tuntuu nykyään olevan toisin.

Ihmettelen sitä miten minä olen oikeasti menossa Niken kanssa huomenna lätkä peliin. En tiedä onko ne niinkuin treffit, mutta jos ajattelen ne treffeinä niin ne on ensimmäiset treffini. Ei silleen että laskisin tai olisin odottanut tätä pienestä asti.

Olen jopa tällä hetkellä niin innoissani huomisesta että päätän valita jo nyt vaatteeni. Joten päätän laittaa huomenna revityt farkut, ruskean owersize hupparin ja ruskeat converset. Laukkuuni päätn laittaa hätävara pussin, joka sisältää ponnareita, särkylääkettä, käsedesiä, karkkia ja muuta. Otan myös mukaan hiuslakan, koska se on käytännöllinen.

Mutta ennen huomista on vielä kuitenkin yksi asia tehtävänä. Nimittäin käyn Tarun kanssa kahvilassa, koska sovimme joskus kauan sitten että käymme aina joka kuukausi ainakin kerran kahvilassa. Rakastan kahvia, jos joku eil ole sitä vielä koskaan tajunnut. Taru on taas yleensä kaakao ja mehu linjalla. Tänään päätimme että menemme söpöön pikku kahvilaan joka on meidän lempi paikka. Sieltä saa parhaat latet.

Seison kahvilan edessä koska olen yleensä aina ajoissa ja Taru tulee aina viimeisillä minuuteilla.

"moiiiii!" Taru melkein huutaa kun juoksee luokseni ja halaa tiuksati.

"Heiii!" Vastaan iloisena takaisin. Olisi outoa kysyä miten menee, koska näimme viimeksi tänään koulussa.

"mennään sisäl mää voin maksaa ku on mun vuoro." Taru ilmoittaa ja lampsii sisälle kotoisaan pikku kahvilaan. Taru tilaa minulle jäälaten ja itselleen mansikka-sitruuna-inkivääri juoman, joka on käytännössä mehu.

Istahdamme alas pieneen sohva nurkkauksen, jonne menemme aina kun olemme täällä.

"Sini oon pahoillani ku en oo ollu niin paljoa läsnä täl viikolla ja ei olla puhuttu kauheesti." Bestikseni pahoittelee ja laskee katseensa vähän nolostuneena juomaansa ja sekoittaa sitä pillillä.

"Ei se oikeesti haittaa yhtään, mut oikeesti jos sul on joku juttu mistä haluut puhua mulle niin voit aina luottaa muhun." Vakuuttelee ja maistan jäälatteani. Se on käsittämättömän hyvää. Varmaan parasta koko kaupungissa.

"Tiiän ja ehkä mul on yks juttu mistä voisin sulle kertoo." Taru sanoo. Hänen puheensa oli kuin kuiskausta, josta tiedän että tuo on tosi hermostunut.

"Voit kertoo en pakota." Rohksisen ja katson tuota luottamuksellisesti silmiin.

"Joo siis tutustuin yhteen jätkään ja oon jutellu sen Kaa tän koko ajan ja nyt en oo yhtään varma onko se edes kiinnostunut musta." Taru sanoo hiljaa.

"Voi tartsu oot nii symppis et jos joku ei tykkää susta nii sil on helvetin huono maku." Töksäytän "kuka tää jätkä on?"

"En haluu sanoo mut tää riittää musta. Mites sää ja Nikke?" Taru utelee.

"Mennään huomenna kattoo yhes lätkäpelii, mut en tiiä... Yliajattelen ihan liikaa ja se sotkee aina välillä mun mielen." Tunnustan.

"Tiiäks mitä? Mikään ei oo ikuista ei edes parisuhteet, säädöt tai edes avioliitto, joten sun pitäis ottaa joskus riski ja kokeilla. Koska et hävii siinä mitään." Taru rohkaisee ottaen hartiastani kiinni.

"Anteeks nyt vaa mut meijän ystävyys kestää ikuisesti." Sanon tomerasti. "Ja niinhän se on että pitää elää hetkessä."

Istumme kahvilassa melkein sen sulkemis aikaan asti koska silloin isäni alkoi pommittaa minua viesteillä.

Pääsen kotiin ja kello on noin 19:30. Katsomme perheeni kanssa elokuvan eli isän, Jannin (äitipuoli), Viivin ja vian kanssa (siskopuolet). Isoveljeni Santtu ei edes viitsinyt ilmestyä paikalle.

Elokuva päättyi ja todellisuudessa koko sen ajan katsoin vain puhelinta. Lähden omaan huoneeseeni ja laitan oven kiinni, jonka jälkeen lysähdän jo toista kertaa tänään sängylleni. Nukahdan melkein heti kun suljen silmäni.