Ne Menneet Päivät

sunshine

Herään aamulla kymmeneltä ja avaan puhelimeni. Ja tietenkin siellä odottaa uusi snäppi Nikkeltä, joka on saapunut 30 min sitten.

Nikke
Huomenta sunshine
Nukuiks hyvin

Minä
*Kuva väsyneenä ja hiukset sekaisin*

Nikke
Et näköjään oo aamuihminen

Minä
No en varsinaisesti

Nikke
*Kuva bussista*

Minä
Minne matka?

Nikke
Tampereel ku siel on peli

Minä
Tee paljon maaleja

Nikke
Tietty

*Nikken pelin jälkeen*

Minä
Onneeee voitosta

Nikke
Kiitti
Mistä tiesit ku et ollu kattoo

Minä
Mulla on lähteeni
Eli leijonatulospalvelu ;)

Nikke
Jaa onkos tullu paljoo sitä katteltua

Minä
Katoin tänään ekaa kertaa junnujen juttui, koska oli spessu tilanne lolz

Nikke
Ai oonko spessu?

Minä
Sen voi kattoo monel taval

Nikke
Ok...
Btw nähäänks joku päivä??

Minä
Vaikka
Voitais kattoo se Canesin peli joka tulee perjantaina.

Nikke
Ok katotaanks meil

Minä
Joo jos haluut et mun iskä ei hirtä sua :)

Nikke
Mmm

*Seuraavana päivänä*

Istun taas bussissa matkalla kouluun. Mietin pitäisikö mun kertoa tarulle nikkestä, koska tuntuu pahalta pitää sitä pimennossa tästä jutusta. Päätä laittaa Tarulle viestiä että mul on asiaa koulussa.

Bussi saapuu koulun pysäkille ja pikakävelen koulun pihalle siinä toivossa, että Taru olisi siellä jo.

"Sini!!" Kuulen Tarun huutavan ja käytännössä juoksen tuon luokse.

"Mul on paljon kerrottavaa!!" Sanon innostuneena.

"No kerro."

"Nikke kutsu mut sen peliin ja sit kävin siel ja sit mentiin mäkkäriin jonka jälkeen se vei mut semmosen puun luokse ja katsottiin siel auringon laskuun ja meen perjantaina kattoo sen luokse Carolinan peliiii!" Selitän piha vauhtia.

"Vou, vou, vou siis kävit Nikken pelis ja sit hengasitte sen jälkee?"

"Joo!"

"Oon ylpeä susta!" Taru intoilee ja rutistaa minut haliin.

"Oon ylpeä itsestäni"

"Sietääki oot teräs muija!" Hän sanoo ja nauramme yhdessä. Tämä on se juttu miksi rakastan tarua niin paljon. Se on ainoa joka ymmärtää mua ja juhlii mun pikku saavutuksia niinku mä sen.

*Skip koulun loppuun ku koulu on tylsää*

Tulen kotiin ja lysähdän sängylleni. Tunnen oloni vähän kipeäksi mutta aloitan kuitenkin läksyjeni teon. Teen niitä noin tunnin kunnes isäni pärähtää huoneeseeni ja kutsuu minut syömään.

"Sini onko sul kaikki hyvin näytät vähän kalpealta" Janni kysyy.

"Ehkä vähän kipee olo mut ehkä tää tästä" sanon ja jatkan makaronilaatikon syömistä.

"Mä haluun et mittaat kuumeen ruuan jälkeen." Isäni käskee.

Ruuan jälkeen hän vessasta kuumemittarin ja mittaan kuumeeni ja yllätyksekseni minulla olikin 38 astetta kuumetta.

"Iskääääää!!!!" Huudan tosi kovaa jotta tuo varmasti kuulee.

"No mitä." Isäni sanoo vähän tylynä. Varmaan koska huusin aika kovaa.

"Mul on kuumetta 38 astetta."kerron ja näytän mittarin lukemaa.

"Niinpä näyttää, jää kotiin huomiseksi katotaan sun oloa huomenna että meetkö keskiviikkona kouluun." Tuo sanoo ja lähtee laittaen oven perässään kiinni. Ja juu opetin kaikki perheenjäsenet siihen että kun mun huoneesta lähtee niin ovi menee kiinni.

Minä
Taruuuuu

Tartsu
No?????

Minä
Mul on kuumetta nii en tuu huomen kouluun.

Tartsu
Jyhjkff mitenköhän pärjään ilman sua :(

Minä
Uskon että hyvin oot jo iso ja reipas tyttö :)

Tartsu
hah hah tosi hauskaa

*aamulla (tiistai)*

herään kymmeneltä vieläkin kuumeisena. en kuule ketään joten kaikki ovat jo varmaan lähteneet. päätän ottaa puhelimen yöpöydältä ja avaan snäpin.

Nikke
*Kuva kaverista*

Minä
*kuva sängyllä huppu päässä*

onks toi Kasperrr

Nikke
on
eks oo muuten koulus

Minä

oon kipee :)

mut älä huoli oon perjantaina jo terve

laitan puhelimen pois ja lähden tekemään kahvia ja aamupalaa. Päädyn kaatamaan itselleni ison kupin kahvia ja tekemään sämpylän. Lopulta lähden ruokieni kanssa omaan huoneeseeni ja käperryn peiton alle syömään ja katsomaan jotain venhoja nhl pelejä ja niiden koosteita.

Loppupäivä menee katsoessa sykettä, true crimea ja tietty lätkää. ruuaksi söin tietenkin suklaata.

keskiviikko menee kuin tiistaikin, mutta keskiviikkona tuntuukin jo vähän paremmalta joten päätän että menen jo perjantaina kouluun.