Ne Menneet Päivät

yks Jaffa pullo

Herään aamulla vasta 10:30, joka on ihme, koska olen ollut liian innoissani siitä pelistä. Vihdoinkin minulla on joku seuranani, koska Taru ei jaksa käydä peleissä ja perheeni ei ole myöskään kovin innostunut siitä. Ja eihän tämä ole ensimmäinen kerta kun katsomme yhdessä peliä, mutta ensimmäinen kerta kun katsomme paikan päällä peliä. Pakko sanoa että olen vielä ärsyttävämpi jäähallilla kuin kotisohvalla.

Aamupäivän käytin koikeisiin lukiessa ja kuunnellessa musiikkia. Pian kello onkin jo viisi joten päätän alkaa valmistautumaan. Vaihdan eilen valitsemani vaatteet ja laitan parit korut kaulaani. Sitten avaan nutturalla olevat hiukseni ja harjaan ne suoriksi. Haen vielä laturini ja pankkikorttini, jonka jälkeen olen valmis lähtemään.  Kävelen jäähallille ja olen siellä kuudelta eli jo puolituntia ennen sen alkua, koska sovimme Niken kanssa niin. Maksan itseni sisään ja lähden kävelemään kioskia kohti,  jossa sovimme tapaavamme. Pian näenkin tutut kasvot kioskin kulmäpöydässä.

"Heii" sanon ja halaan Nikkeä tuttavallisesti.

"moi, mitä kuuluu?" tuo kysyy haletessaan minua takaisin.

"Ihan hyvää kai. Entä sul?" kysyn kun irtaudun halista, jota en todellakaan haluaisi tehdä. Voisin halata tuota vaikka koko päivän.

"Tosi hyvää, ku näin sut." Nikke sanoo ja virnistää söpösti. Punastun ihan täysin ja katson lattiaa niin kuin normaali ihminen tekee, kun punastuu ja haluaa peittää sen.

"Hei älä piilota sun kauniita kasvoja"

Ja jos joku niin tämä saa perhoset liikkeelle hurrikaaninlailla vatsassani. "Flirttaileks sä mulle häh?" Kysyn nauraen ja nostan kädet lanteilleni.

"Mitä jos flirttailenkin?" Nikke kysyy myös nauraen.

"Ööö... Mennäänkö jo istuu et saadaan hyvät paikat?" Kysyn ja lähdemme yhdessä kohti katsomoa. Istumme alas eikä vieressämme ole vielä ketään. Itseasiassa katsomo on tänään vielä suhteellisen tyhjä. Juttelemme vielä vähän kaikenlaista ennen pelin alkua.

Kun kello on 18:30 valot menee kokonaan päällee niin että näen koko kentän. Pelaajat luistelevat jäälle ja katson sitä lumoissani.

"Ooks aivan haltioissas?" Nikke kysyy.

"No mitä jos oonkin?" Kysyn nauraen ja tuijotan intensiivisesti kun kiekko on putoamassa jäähän.

"Hah hah, Sini ne on aikuisia miehiä."  Tuo vastaa vitsillä ja purskahdamme molemmat nauruun.

Ensimmäinen erä päättyi 0-0, joka on mielestäni aika perseestä. Lähdemme kävelemään yhdessä kohti kioskia.

"Mitä sä haluisin? Voin tarjoo." Nikke kysyy kun pääsemme kioskin eteen.

"Mä voisin ottaa jaffaa, mut en kyl jaksa tota kokonaan." Sanon osoittaen limsa pulloja.

"Okei, voidaan ottaa puoliksi" tuo vastaa ja kävelee tiskille.

"Moi, yks Jaffa pullo" Nikke sanoo myyjälle.

"Okei tulisiko teille jotain muuta?"

"No voisin ottaa kaks pilliä."

"Joo se tekisi 3€" myyjä sanoo ojentaessaan pullon ja pillit, jonka jälkeen Nikke antaa hänelle rahat.

"Kiitos!" Huikkaamme kun lähdemme kohti katsomoa. Istumme samalle paikalle, jossa olimme viimeksi.

Nikke pitää pulloa ja päätän juoda juomaa hiukan. Se maistuu ihan perus jaffalta. Se on tietenkin parempaa kuin Fanta, koska se ei ole yhtä makeaa.

"Käyks useinkin näis peleis?" Nikke kysyy.

"Kyl mä ihan semi usein käyn. Käytännössä aina kun on aikaa." Vastaan ja hymyilen. Toinen erä alkaa jo ja se menee tosi hyvin eli nyt on jo 2-0 meille ja kirjaimellisesti hypin paikallani.

Erä loppuu ja hallin suuret valot pimenee. Jäljelle jää vain pienet spottivalot, jotka kiertävät ympäri hallia ja sen jäätä. Seuraan valoja muka kiinnostuneena. En kuitenkaan pysty vastustamaan kiusausta ja hipaisen hennosti ja lähes huomaamattomasti Niken kättä. Hän kuitenkin huomaa sen ja tarttuu käteeni. Söpöä. Niken käsi on vähän viileä ja pehmeä, mutta kun olen pitänyt siitä vähän aikaa kiinni niin se lämpenee vähän.

Hallissa on hiljaista, koska suurin osa on lähtenyt viettämään erätaukoa kioskille. Myös me olemme hiljaa, mutta se ei ole kiusallista vaan päin vastoin.

"Kai sä tiiät että mä tykkään susta tosi paljon?" Nikke kysyy aika hermostuneena, mutta silti jotenkin rauhallisen oloisena.

En vastaa tuohon, vaan mietin tarkkaan niitä sanoja, jotka minulle sanottiin. Puristan tuon kättä.

" Ja kai sä tiedät että mä tykkään susta aivan helvetisti?" Kysyn pidätellen kyyneltä joka haluaisi vieriä jo silmäkulmastani. Nojaudun tuota vasten kun hän kiertää kätensä ympärilleni. Se luo turvan tunteen ainakin sen jälkeen mitä olin juuri sanonut. En koskaan ennen ole kertonut kenellekään tunteistani.

Jossain vaiheessa Nikke hivuttautuu ihan korvani juureen ja kuiskaa "haluisiks sä olla jotain enemmän?"

Punastun ja käännän kasvoni tuota päin. Nyt en välitä siitä että naamani on ihan punainen. "Mitä jos haluunkin?" Kysyn kiusoittelevasti.

"No sit me ollaan." Nikke toteaa ja painaa huulensa omilleni. Ne on yhtä pehmeät kuin muistinkin.

Irrottaudun suudelmasta ja katson poikaa silmiin. Hänen vihreät silmät sädehtivät. Kaiken jälleen vedän tämän pitkään haliin joka loppuu siihen kun hallin valot rävähtävät päälle ja silmiäni alkaa kirvelemään se valon määrä. Kolmas erä on alkanut ja se menee vittumaisesti.

Vastustaja on tasoittunut 2-2 ja erää on enää 3 min.

"Pelottaako?" Nikke kuiskaa korvaani, joka tuottaa minulle kylmiä väreitä.

"Ehkä vähän." Vastaan kuiskaten, jolloin poika ottaa kädestäni kiinni ja piirtelee peukalolla ympyröitä kämmen selkääni.
Alan taas keskittyä täysillä peliin. Katson miten kiekko vierii pitkin jäätä.

Seuraan niin intensiivisesti kiekkoa kunnes kuulen tömähdyksen ja sen seurauksena pillin vihellyksen. Joku vastustajista oli taklannut meikäläisen pleksiin ja nyt tämä makaa maassa eikä liiku. Onneksi ehdimme vain pelästyä kun tuo nousee itse pystyyn ja lähtee vaihtopenkille. Taklaus kohdistui niskan alueelle joten siitä tuli rangaistus. Olemme yli voimalla ja peliä on vielä vähän alle 2min.

"Tuu." Nikke sanoo ja lähtee kuljettamaan minua alemmaksi katsomossa. Onneksi vihdoin saamme ylivoima maalin jonka jälkeen voitamme koko pelin. Tai siis joukkue voittaa. Pelaajat alkavat tehdä lähtöä pois kentältä ja Nikke menee lähemmäksi pleksiä ja huutaa jollekin. Pian näen lempi pelaajani tulevan tuon luokse. He juttelevat, kunnes pelaaja työntää mailansa pleksiin yli. Nikke lähtee tulemaan minua kohti maila kädessään. Sydämeni hypähtää kurkkuun ja jähmetyn paikoilleen.

"Ole hyvä ihana." Tuo sanoo ojentaessaan mailan minulle. Alan melkein itkeä, koska olen niin onnellinen. Olin aikaisemmin kertonut lempi pelaajastani ja hän oli vielä muistanut kuka se oli.

Lähdemme hallilta, mutta emme mene vielä kotiin vaan jäämme läheiseen puistoon keinumaan. Keinumme aikamme, kunnes näen kirsikkapuun luona tutun hiuspehkon.

"Taru!!!!!" Huudan kun juoksen parasta ystävääni kohti. Hän ei kuitenkaan ole yksin vaan jonkun jätkän kanssa. En tunnista poikaa, koska hänellä on huppu päässä.

"Moii." Taru sanoo itse vähän nolostuneena.

"Kasper?" Nikke kysyy kävellessään meidän luokse. Ja toden totta se poika on Kasper.