Ne Menneet Päivät

uljas poikaystävä

Maanantai:

Herään väsyneenä nii kuin aina, mutta minä en itke. En itke koska olen onnellinen. Koska olen Niken. Nousen ylös, pesen hampaat ja laitan vaatteet päälleni. Olen taas valmis helvetilliseen koulupäivään. Kiiruhda bussipysäkille ja nousen bussiin. Istun rauhassa ja kuuntelen musiikkia. Vilkutan myös jäähallille, koska Nikellä on tänään aamujäät ja haluan vilkuttaa sille.

Minä
Vilkutin jäähallille ku menin bussil ohi

Nikke<3
Söpöö
Onks sul ihan hyvä olo tänään?

Minä
Joo tietty
Miks ei ois

Nikke<3
No ku oot ollu vähän stressaantunut viime päivinä. Oon kyl huomannut

Minä
Aa joo.
Mul oli tänää hyvä olo ja viel parempi ku huolehdit

Nikke<3
Ja mul on kanssparempi ku vilkutit mulle
<3

Minä
<3

Pian olenkin jo koulun pihalla valmiina uuteen koulu päivään. Tai ainakin melkein valmiina. Heti ensimmäiseksi kävelen tarun luokse ja alamme jutelle. Nyt en tarvitse kenenkään muun seuraa kuin Niken ja Tarun, eli kahden lempi ihmiseni.

Koulu päivä alkaa fysiikalla, jota inhoan ja päivä jatkuu muilla ehkä ei niin kamalilla aineilla. Ruokailussa olen salaa puhelimella ja katson Niken Instagramia.

Koulu päivä loppuu ja lähden kotiin päin.

*Skip perjantaihin*

Huokaisen helpotuksesta kun perjantain viimeinen tunti on ohi ja lähden suunnistamaan kohti ulko ovea, kunnes tunnen jonkun koskevan olkapäätäni. Katsahdan taakseni ja näen Juliuksen.

"Oliks sul asiaa?" Kysyn vähän ärsyyntyneenä että aikaani kulutetaan enkä välttämättä pääse bussiin.

"Joo mut mennäänkö vähän tohon sivummalle?" Julius kysyy ja menemme yhdelle lyhyelle sivukäytävälle.

"Niin?" Hoputan.

"No siis mä tykkään susta ja sillee." Päällemme laskeutuu hiljaisuus ja hän päättää SUUDELLA minua, mutta onneksi ehdin kääntää pääni ja juosta karkuun.

Karku matkallani törmään Viljaan ja joannaan. Voi vittu

"Tähän ootte nyt jo yhes eiks ni." Vilja kysyy. En vastaa.

"Et voi pitää sitä poika parkaa enää sun ohjaimissa." Joanna lisää.

Mitä vittua mietin päässäni. Miten niin vedän sitä kuin pässiä narussa. Nyt minun pitää taistella kyyneliäni vastaan, joka on tosi vaikeaa. En halua olla se, joka tuottaa toiselle pettymyksen. Se joka aiheuttaa toiselle surua. Pian murrun ja päätän että minun on pakko soittaa nikelle.

"Moi ihana." Nikke vastaa iloisesti puhelimeen.

"Voinko tulla sun luokse? Oon koulul viel." Kysyn ja yritän pitää ääntäni mahdollisimman normaalina.

" Juu onko kaikki ok?" Esitykseni ei näköjään mennyt läpi.

"Kai... Kummal oot?"

"Isäl, mut voin tulla sua vastaan sil kaupan pysäkille.

"Okei mul menee joku 20min" vastaan ja suljen puhelimeni. Yritä pysyä rauhallisena koko bussi matkan. Käteni tärisee hullun lailla ja lasken sekunteja siihen, että pääsen Niken syleilyyn.

Bussin ovet aukeaa ja nousen pois bussista. Sitten katson ympärilleni etsien tuttuja kasvoja. Nyt näen hänet ja juoksen itkien häntä vastaan. Tuokin oli juossut luokseni. Hautaan kasvoni tuon huppariin ja kierrän käteni hänen vartalonsa ympäri. Nikke pitää toista kättä selkäni takana ja toinen käsi silittää hiuksiani.

"Miks mun prinsessalle on paha mieli?" Nikke kysyy hiljaa ja antaa pusun otsalleni.

"Voidaanko puhua sisällä?" Kysyn pää vieläkin hänen hupparissaan.

"Okei, otan sut vaikka reppariin." Tuo ehdottaa ja nyökkään hyväksyvästi. Kapuan Niken reppariin kiertäen kädet tuon kaulalle. Hän tuoksuu täydelliseltä. Bussi pysäkiltä ei ole pitkä matka hänen isänsä luokse, joten olemmekin jo kohta perillä. Nikke laskee minut alas juuri oven ulkopuolella ja astumme käsikädessä talon sisä puolelle. Talo on sisustettu modernisti ja melkein kaikki on valkoista tai harmaan eri sävyjä.

Kävelemme Niken omaan huoneeseen ja alan tutkimaan sitä. Se on erilainen kuin hänen äidillään. Täällä on iso parisänky, oma vaatehuone, työpöytä jonka päällä on tietokone ja isot ikkunat joiden edessä on pitkät verhot. Kun taas hänen äitinsä luona on 120cm levyinen sänky, pieni vaatekaappi, sotkuinen työpöytä ja televisio. Siellä huone näyttää enemmän 15-vuotiaan pojan huoneelta. Tämä on enemmänkin viimeisen päälle laitettu vierashuone.

"Haluutko jotkut mukavammat vaatteet?" Nikke kysyy vähän ajan päästä, kun on huomannut minun topin ja farkut

"En mä tarvii... En haluu olla vaivaksi." Totean ja istun sängyn reunalle.

"Muru sä et oo koskaan vaivaksi." Tuo toteaa ja menee vaatehuoneeseen valitsemaan mukavampia vaatteita. Hän palaa mukanaan huppari ja college housut. Otan vaatteet itselleni ja Nikke kääntyy ympäri jotta voin vaihtaa ne.

"Saa kääntyy." Ilmoitan kun olen saanut vaatteet päälleni. Hän kääntyy ja menee istumaan sängylle. Minä seison sen vieressä. Tuntuu että olen kykenemätön liikkumaan. Tuntuu vitun pahalta.

"Nikke..." Ehdin sanoa ennen kuin purskahdan uudestaan itkuun. Silmäni ovat vieläkin turvoksissa viime itku kerrasta.

"Ihana kyl sä tiiät et voit kertoo mulle mitä tahansa." Nikke muistuttaa ja kömmmin hänen viereensä vuoteelle.

"S-siis ju-julius sano et se t-t-tykkää musta j-ja en haluu t-tuottaa kenellekään pettymystä ja musta tuntuu et oon ihan kamala ihminen ja säkin varmaan vihaat mua nyt. EN EDES TYKKÄÄ JULIUKSESTA!" Huudan itkien.

"Älä ajattele noin. En kyl yhtään ihmettele et joku muukin on iskeny silmänsä suhun, mut onneks oot mun." Nikke selittää rauhallisesti ja söpöllä äänellä.

"M-mut mun elämä tulee olee varmaa yhtä helvettiä tän jälkeen." Nyyhkytän vieläkin.

"Miten niin? Sen pojun pitää vaan hyväksyy et sä oot iskeny silmät johonkin 100 kertaa kuumempaan jätkään."

"Ei Julius tekis mitään... Pelkään enemmänkin mitä vilja ja Joanna meinaa tästä et torjuin sen." Vastaan. Itkuni on vihdoin rauhoittunut ja kömmin Niken päälle. Kuuntelen tuon sydämen sykettä ja kerään lämpöä itseeni.

"No onneks sulla on sun uljas poikaystävä joka suojelee sua kaikelta." Nikke kuiskaa ja suutelee minua.

_______________
________

Täs ois uus osa.

Kertokaa mitä pidätte ja et onko jotain tulevaisuuden ehdotuksii mitä voisin toteuttaa. Ja tiedoksi et Sini ei pamahda paksuiksi kirjan aikana.

Ens osa tulee ehkä viikon sisällä :)