Herään jotenkin tosi outoon tunteeseen. Tuntuu jotenkin epä todelliselta ja siltä että joku tuijottaa minua. Avaan hitaasti silmäni ja näen Niken täydelliset kasvot.
"Kuinka kauan oot ollu hereil?" Kysyn käheällä aamu äänellä.
"En kauheen kauan." Tuo vastaa ja siirtää hiuksiani pois naamaltani. Niken kosketus aiheuttaa kylmiä väreitä niihin kohtiin joihin hän koski hiuksiani siirtäessä.
"Mä voisin jopa tottua tähän."
"Ai siihen et heräät siihen kun vaa katon sua?" Nikke kysyy nauraen.
"Ei hölmö! Vaa siihen että herään sun vieressä." Totean ja punastun ihan pikkuisen.
"No kyl mäkin voisin tottuu noihin sun suloisin kasvoihin jotka näen aamulla." Tuo nousee istumaan ja vasta silloin tajuan hänen olevan ilman paitaa pelkissä harmaassa college housuissa.
"Ota kuva se kestää kauemmin." Tuo vielä virnuilee kun hän on huomannut tuijotukseni. En itse sitä kutsuisi tuijotukseksi vaan vähän pidemmäksi vilkausuksi.
"Hahaha ootpas hauska." Sanon vähän sarkastisesti kun häpeän tuijottamista ja yritän peittää punastumistani.
Juuri silloin tajuan katsoa missä taru menee ja että pääsikö hän kotiin. Avaan snäpin ja tarun profiilista snapkartan. Huomaan että hän on ollut vielä 7 tuntia sitten paikalla.
"Voi vittu...." Kuiskaan pakokauhun vallassa. Taru ei ole kotona vaan jossain muualla.
"Mikä hätänä ihana?" Nikke kysyy rauhallisesti ja hinautuu lähemmäksi minua.
"T-taru ei o-oo kotona" änkytän hämmentyneenä. Hengitykseni tiheäntyy ja tiedän sen tulevan nyt... En muista koska viimeksi olisin saanut paniikkikohtausta kenenkään nähden. Käteni tärisee hullun lailla ja silloin viimein tiedän että en pysty estämään tulevaa kohtausta.
"Okei Sini... Hengitä syvään." Nikke sanoo rauhallisesti. En kuitenkaan pysty lopettamaan hyper ventiloimista.
"Saanko mä koskea suhun?" Nikke kysyy varovaisesti, johon pystyn nyökkäämään vastaukseksi. Hän laskee kätensä varovasti käsilleni, jonka jälkeen hän liikuttaa käsivartensa ympärilleni. Se saa minut tajuamaan että paniikkikohtauksesta ei ole pakko selvitä yksin. Rauhoitan lihakseni metodilla jossa rauhoitan kehon osat kohta kerrallaan. Niken läheisyys tekee siitä helpompaa.
Tunnen pian itseni suhteellisen rauhalliseksi ja yritän puhua. "V-v-voidaanko selvit-tää mis-s-sä Taru o-on?" Kysyn vieläkin ääni täristen.
"Joo tietty." Tuo sanoo ja kurottautuu nostamaan puhelimeni minulle.
Avaan koodin ja menen snäppiin. Tarun sijainti ei ole liikkunut, mutta hän on ollut tänään paikalla, joka tuo pientä turvan tunnetta. Näytän Nikelle tarun sijaintia ja hän räjähtää nauramaan kuin helvetin hevonen.
"Mitä vitun hauskaa täs on?" Kysyn kylmällä äänellä.
"No siis ensinnäkin Taru on ihan täs lähellä ja se on ollu Kasperin luona yötä." Nikke selittää ja se saa minutkin vähän nauramaan.
"Jos haluut niin voidaan käydä kattoo onko Kasper syöny Tarun." Tuo ehdottaa jolloin pomppaa heti ylös sängystä.
"Tietty!" Huudahdan ja menen Niken vaatekaapille. Etsin sieltä hupparin (tietenkin ilman lupaa) ja otan lattialta eiliset farkkuni. Kiidän kylpyhuoneeseen ja vaihdan vaatteet, jonka jälkeen olen valmis yllättämään Tarun.
Laskeudumme hiljaa portaat alas, koska Niken äiti on tullut jo yövuorosta ja nukkuu nyt alakerrassa. Laitan jalkaani ruskeat Converset ja astumme käsikädessä ulos ulko ovesta. Kävelemme vain 5 minuuttia kunnes olemme keltaisen omakotitalon edessä.
Olen jo kävelemässä ovea kohti, mutta pian Nikke vetää minut talon sivuun, jossa on palotikkaat. Hän lähtee kiipeämään tikkaita ylös ja viittoo minua seuraamaan. Tuo koputtaa ikkunaa ja kun se avautuu hän kiipeää sisään ja seuraan esimerkkiä.
"Mitä sä täällä teet?" Kasper kysyy hämmentyneenä. Tuo istuu sängyssä harmaassa college asussa ja hänen vieressään on Taru, jolla on päällään huppari ja college shortsit. Vaatteet eivät selkeästi ole hänen.
"Tultiin tietty moikkaa meidän parhait frendei." Nikke ilmoittaa ja ottaa kengät pois jalastaan. Seuraan taas hänen esimerkkiään.
Katson Tarua merkitsevästi ja tuo katsoo minua samalla tavalla. Pian purskahdammekin nauruun. Sitten taru juoksee luokseni halaamaan minua ja hypimme ympyrää hullun lailla.
"Mikä noil on ?" Kasper kysyy hämmentyneenä. Hänen katseessaan on niin monta kysymystä.
"Me voidaan joskus selittää, mut vittu ku pelästyin et tarpsu on vittu kuollu!" Sanon nauraen.
"No siis enpä ollu mut ei voi koskaan tietää" taru vinkkaa kasperille silmää.
Juttelemme vähän aikaa, kunnes päätämme lähteä takaisin Niken luokse. Saavumme talolle ja heti ensimmäiseksi hiippailen juosten Niken huoneeseen ja hyppään tuon sängylle Meritähti asentoon. Kiipeää myös sängylle ja alkaa kutittamaan minua. Kikatan naurukuoleman partaalla ja pian istunnon hänen sylissään hajareisin. Katsomme toisiamme intensiivisesti silmiin.
"Saanks suudella sua?" Nikke kysyy kuin herrasmies ja katsoo minua koiranpentu ilmeellä.
"Noh ... Mietitään... Ei!" Sanon ja alan kutittamaan häntä kunnes koen että olen voittanut kisan.
"Nyt voit." Kuiskaan ja painan huuleni Niken huulille ja hän vastaa epäröimättä suudelmaani. Hän on niin ihana ja olen niin ihastunut tuohon. Haluan suojella häntä pahalta... Minun paniikki kohtauksilta hän ansaitsee olla näkemättä niitä.
Loppu päiväksi menen kotiin lukemaan kokeisiin ja odottelemaan seuraavan päivän helvettiä.
_________________
_________
Siis nyt pari päivää kirjottaminen on tuntunu niin kivalta et oon ihan hämmentynyt. Jopa vähän hävettää kuinka pitkä aika mun viime luvusta on mut alan taas kai kirjottaa enemmän ku koulu alkaa ja voin käyttää kaikki turhat eli syomenkielen tunnit kirjoittamiseen :D
YOU ARE READING
Ne Menneet Päivät
RomanceMitä jos kaikki mikä on joskus tuntunut omalta tuntuukin nyt täysin vieraalta. Sen mihin olet kasvanut oletkin jo valmis jättämään taakse. "Mulla ei oo täällä enää mitään" Tarina kertoo 15-vuotiaasta Sinistä, joka olisi valmis jättämään kaiken taaks...
