Ne Menneet Päivät

lökärit

Kello on noin 9:50 ja laitan päälleni harmaat lökärit ja Nikken hupparin. Lopuksi vielä vedän villasukat jalkaan ja alan lampsimaan keittiöön. Lataan kahvinkeittimeen 6 kuppia, jotka aion juoda päivän aikana.

Ovikello soi. Kiiruhda ovelle liukastellen villasukilla. Avaan oven jolloin näen tutun Brunen pojan jolla on kauniin vihreät silmät. Pojan johon olen aivan kusessa. Hyppään tuon kaulaan roikkumaan ja annan pienen pusun poskelle.

"Oliks ikävä?" Nikke kysyy virnistellen. Rakastan tuota hymyä varmaan enemmän kuin mitään muuta.

"Oli ja ihan vitun kova!" Hihkaisen kun katseeni osuu Niken kantamaan kassiin.
"Mitä tuol on?" Kysyn uteliaana.

"En kerro ennen kuin saan uuden pusun." Poika sanoo päättäväisenä ja astuu kynnyksen sisäpuolelle samalla vetäen ulko-oven kiinni.

"Katsotaan..." Pohdin muka mietteliäänä. Kuitenkin päätän suudella nikkeä. Painan huuleni tuon pehmeille huulille. En muista koska viimeki olisin tuntenut nuo ihanat huulet omillani.

"Nii mites se kassi?" Kyselen.

" No siel on sipsei, karkkii ja muumilimpparia."

"Söpöö. Voidaanko vaa kattoo leffoi koko päivä. Voidaan vaikka kattoo mun koneelta." Ehdotan.

"Joo." Nikke vastaa.

Lähdemme talo kierrokselle. Talossamme on 5 makuuhuonetta joista yksi on minun, keittiö, olohuone, kaksi vessaa ja yksi varasto. Oma huoneeni on yläkerrassa. Sen seinät on valkoiset ja yhdellä seinällä on tulostettu ja kuvia kavereistani. Nikke jää vähäksi aikaa tutkimaan kuvia.

"Miks tääl on peitetty paperilla ihmisiä?" Tuo kysyy hämmentyneenä. Eihän hän tietenkään voi tietää, mutta se olisi ollut ihan pääteltävissä oleva asia.

"Oon peittänyt niillä viljan ja Joanna. En haluu kattoo niitä mun seinällä joka päivä."

"Aa juu... No koska mä pääsen sun seinälle?" Poika kysyy koiran pentu ilmeellä johon vain naurahdan.

"En oo vielä ehtinyt tilata niitä netistä, mut saat kyl paraati paikan tosta keskeltä." Selitän yksin kertaisesti.

Katsomme cluelessin joka on minun lempi elokuvani ja sen jälkeen katsoimme jotain Marvel elokuvaa. En edes tiennyt mikä se on ja taisinkin nukahtaa sen aikana.

Herään siihen kun "uni loppuu". Kääntyilen sängylläni. Nikke ei ole vieressäni, jolloin nousen ylös katsomaan. Nikke ei ole huoneessani. Läppäri oli nostettu lipaston päälle. Vittu. En voi uskoa että tuo lähti.

Painan pääni tyynyyn ja annan kyynelten valua poskillani. Tietenkin hän lähti. Mitä iloa minusta on jos nukun. Tuntuu kuin joku tukkisi kurkkuni enkä saisi happea.

Sitten kuulen askelia... Be on tulossa tähän suuntaan. Henkilö istuu sängylle ja silittää käsivarttani. Päätän kääntyä katsomaan kuka tuli huoneeseeni

"Viimein sä heräsit. En viitsinyt herättää, ku nukuit niin söpösti." Nikke naurahtaa ja halaa minua. "Hei hei... Ooks sä itkenyt? Onks kaikki hyvin?"

"Joo kai... Luulin vaa ett... Noh... Että lähit kotiin" vastaan hiljaisella äänellä joka on melkein, kuin vain kuiskaus.

"Jos oisin lähtenyt kotiin niin oisin herättänyt sut ensin. Kello 0n kyl 15:15 et mun pitää alkaa lähtee ku mun äiti tulee klo 16 töistä." Nikke sanoo ja alkaa pakkaamaan tavaroitaan.

"Mooi!!" Siskopuoleni Via huutaa avatessaan oven.

"Voi Jeesus. Voiks lähtee ikkunasta?" Kysyn. "Onhan se outo tapa lähtee mut en haluu et Via tietää?"

" Joo on se ok. Kunhan annat pusun viel." Nikke vaatii. Hän nojautuu minuun päin ja antaa minulle pikaisen suukon. sitten hän kiipeää ulos ikkunasta.

Päätän katsoa vielä sykettä joten otan läppärin lipastolta. Avaan sen kannen ja sieltä löytyy paperin pala.

Mun ihanalle<3

Nukahdin puolituntia sitten. En halunnut herättää. Olit liian rauhallinen ja suloinen herätettäväksi.
   Halusin vaa uudestaan kertoo et oot mulle vitun tärkeä. En vaihtaisi sua mistään hinnasta.
   Sain muuten myös sovittua mun isän Kaa. Sitä vaan stressaa uus lapsi ja jos rehellisiä ollaan niin mun mielestä mä ja Nanna ollaan tarpeeksi nille.
   Toivon et sul on kiva loppu päivä ja muista juoda paljon ja lepäillä niin voidaan tehä taas kaikkee kivaa :)

<3: sun oma lätkä jätkä

Tää oli ehkä ihanin viesti...

____________
________

Täs kuvia on taas menny ihan vittuna aikaa ja vaikka vihaan selittelyä niin selitämpähän kuitenkin.

Mul tuli tosi jännä olo ku aloin yhtäkkiä juttelee mun oman elämän Juliuksen Kaa ja se on sillee ihan jees ihminen mut se juttelu on joskus kiusallista.

Sit kans yks mun kaveri oli vaan poistanut kaikki sen some jutut ja sit olin ihan paskat housussa et mitä sil on käyny mut toivon et kaikki on ok. (Se asuu siis eri maassa ja ei oo suomalainen eikö olla koskaan nähty :))