12 tanssivaa prinsessaa

219 7 2
                                    

Mul ei ollu tarkotus tehä näit eri henkilöiden pov osuuksii, mut tää on tärkeä juonen kannalta.

Nikke pov:

Saavun jäähallille aikaisin. No onhan isäni yksi joukkueen valmentajista. Mieleni ei kuitenkaan ole jääkiekossa vaan Sinissä. Tänään on silti lempi treenini eli pelkkä jää. Ei mitään rankkoja oheisia. Menen pukkariin ja vaihdan varusteet.

"Tänään on tärkeät harjoitukset koska enää viikko siihen että otellaan meidän yksi vaikeimmista otteluista eli tänään pitää KESKITTYÄ!" päävalmentaja huutaa joka on juuri saapunut ovesta.

Treenit menee ihan ok. Saan kuitenkin paljon moitteita. Olen kuulemma kuin toisella planeetalla tai no ehkä olenkin.

Lähden heti ensimmäisenä jäältä. Tunnen oloni niin vittumaiseksi kun vastahan leijuin lähes pilvissä. Vaihdan vaatteeni ja kun olen laittamassa kenkiä jalkaan niin tunnen jotain oikeassa kengässäni. Nostan kengän ylös ja tipautan sieltä sinne kuulumattoman esineen. Se on pieneksi taiteltu paperi lappu. Varmaan taas joku pila. En vaivaudu edes lukemaan sitä ja lähden viemään sitä roskikseen. Matkalla huomaan että lapun päällä lukee "mun lätkäjätkä Villelle." Silloin tiedän mistä se on tullut enkä heittäisi sitä pois mistään hinnasta. En lue sitä kuitenkaan heti vaan suunnistan kohti autoa odottamaan isääni. Laitan kamat takakonttiin ja kapuan etupenkille. Avaan lapun ja alan lukemaan sitä. En tiedä tuliko minulle yllätyksenä että hän pitää minusta niin paljon vai että minä pidän hänestä yhtä paljon.

Minä
No koska haluut nukahtaa mun viereen

Sini
No ihan koska vaan
Millon sä haluaisit

Minä
Siis ens yönä ois kyl ihan kiva

Sini
Mul ainakin käy
Isäl?

Minä
Juu
Tuun nyt treenistä et jos tuut joku 30 min päästä

Sini
Nähään sillo.

Huristelemme isän kanssa kotiin ja menen heti ensimmäiseksi suihkuun. Vihaan muita kuin oman kodin suihkuja.

Tulen ulos suihkusta ja laitan päälleni college shortsit ja t-paidan.

Sini pov:

En voi uskoa todeksi että menen taas Niken luokse. Pakkaan mukaani parit vaatteet, laturin, rahaa, bussikortin ja otan puhelimen housujeni taskuun. Lähden kävelemään kohti niken isän taloa. Olen ollut siellä ensimmäisen kerran vasta tänään, koska olemme useammin olleet tuon äidin luona.

Saavun talon ovelle ja soitan nikelle koska en halua soittaa ovikelloa

"Avaaks oven?" Kysyn ja suljen puhelimeni.

Nikke tulee avaamaan oven ja kävelemme keittiöön. Keittiön pöydän ääressä istuu mies, nainen ja pieni tyttölapsi. En tiedä keitä he ovat mutta minulla on aavistukseni.

"Moi." Nainen sanoo nikelle.

"No moi." Tuo vastaa.

"Kukas hän on?" Nainen vastaa jolloin päätän itse vastata.

"Moi oon Sini ja Nikke on mun..." En tiedä mitä vastata. Haluaako Nikke heidän tietävän vai pimittävän asiaa.

" Poikaystävä." Nikke jatkaa itsevarmemmin ja ottaa kiinni vyötäröstäni.

"Äiti, onks niksuttimella tyttökaveri?" Pieni tyttö kysyy.

"No nyt näyttäisi siltä." Ilmeisesti hänen äitinsä vastaa.

Ne Menneet PäivätDonde viven las historias. Descúbrelo ahora