Ne Menneet Päivät

"kuka muka tykkää ruotsista?"

*lauantaina*

Nousen noin 10 aikoihin juomaan kahvia. Oikeastihan olen herännyt jo yhdeksältä, mutta siskoni pitää niin kauheeta mekkalaa niin siinä on mahdotonta nukkua.

Katson koko aamupäivän sykettä ja juttelen Tarun kanssa. Tunnen itseni vähän huonoksi ihmiseksi koska en ole kertonut Tarulle siitä että menen katsomaan jonkun lätkä jätkän peliä.

"Sini onks sul tälle päivälle mitää suunnitelmia?" Iskäni huutaa.

"Öö... Itseasiassa on meen Liisin kanssa kaupungille kolmeksi." Valehtelen sujuvasti. Ensinnäkin Liisi ei koskaan käy missään eikä mun isä tunne koko Liisiä niin on helppo käyttää sitä tekosyynä.

"Ai kiva kuulla, että sulla on kavereita." Isäni sanoo ja lähtee tekemään omia juttujaan.

Kello on puoli kolme ja lähden kävelemään jäähallille. Laitoin päälleni farkut, ison hupparin ja kengiksi valitsin vanssit.

Saavun jäähallille ja menin kentän katsomoon.

Minä
Nikkeeeee!!!

Nikke
Noh

Minä
Mikä sun pelinumero on???

Nikke
11
Ooks jo katsomos?

Minä
Joo oon ollu jo pari minuuttii.

Nikke
Ok, voin vilkuttaa sulle kentältä

Minä
:)

Kohta jätkät tulevatkin jo jäälle ja yritän etsiä henkilöä jonka paidassa lukee 11 ja Laitinen. Hetken etsinnän jälkeen näen Niken vilkuttavan minulle. Luonnollisesti vilkutan takaisin ja varmasti hymyilen tyhmästi.

Viimeksi kun joku poika on saanut minut hymyilemään näin oli ehkä neljännellä luokalla kun yksi luokkani poika tuli kertomaan että tykkää minusta. Olin kuitenkin lapsi enkä halunnut suhdetta niin nuorena. Tai no eihän sitä olisi edes voinut suhteeksi kutsua.

Peli loppuu 3-4 Niken joukkueelle. Lähden kohti hallin ulko-ovia odottamaan Nikkeä ja noin 10 minuutin päästä tuo saapuu jo luokseni.

"En tienny et oot noin hyvä." Kehun tätä, koska hän oli siis tehnyt ratkaisumaalin.

"Noh olin viimekaudel pistepörssin toinen." Hän kertoo.

"Siistii, mut mennäänks syömää mul on nälkä?" Kysyn ja Nikke vastaa myöntävästi. Lähdemme kohti bussi pysäkkiä ja menemme ekaan bussiin joka menee keskustaan.

"Kerro jotain itsestäsi." Sanon Nikelle.

"Oon tos mun lähikoulus, pelaan lätkää, mul on pikkusisko, mun lemppari aine on liikunta ja oon paska koulussa."

"Okei" vastaan ja katselen ohi kiiltäviä maisemia.

"Kerro säkin jotain ittestäsi."

"Aa joo, oon koulus toisel puolel kaupunkii" ehdin sanoo kunnes Nikke päättää taas keskeyttää minut.

"Miks et oo meijän koulus?" Hän kyseen alaistaa.

"Muutin, mut joo. Tykkään juoksemisesta mun lemppari aine on kans liikka, mut tykkään kans ruotsista, mul on yks veli ja kaks... Ei vaa... Ei mitää unohda ja mun keskiarvo oli alakoulun jälkee 9.5 mut se tippuu. Eli joo oon kinda hikke." Saan lopetettua puhumisen ja Nikke kattoo mua hämmentyneenä.

"Tulipas sulta paljon inffoo noin nopeesti." Tuo ihmettelee.

"Joo ja muuten tykkään puhua aivan helvetisti."

"Kuinka paljon ne sun numerot laski sit ja kuka muka tykkää ruotsista?"

"Nyt se on 9.2 ja mul on a-ruotsi, joka on varmaa vitusti kivempaa ku b-ruotsi"