Ne Menneet Päivät

T: sun oma ihana

Ollaan Niken kanssa katsottu tiktokkia ja cuddlattu jo noin tunti, kunnes saan viestin.

Joanna
Et vastannu mitään Juliuksel!!

"Vittu, Nikke mitä mä laitan?" Ajelen neuvoja tuohon tuskaiseen kysymykseen johon olen sisimmässäni tiennyt vastauksen jo pitkään.

Minä
Ei se sulle kuulu

Joanna
Mut mun ja viljan mielestä sun pitäis sanoo sil että et tykkää siitä ku just sanoit et tykkäät.

Minä
En vitus oo sanonu ja kiva et oot puhunut pahaa musta viljan Kaa. Anna kun arvaan... Se on tos sun vieres.

Joanna
Ei me olla susta mitään pahaa puhuttu.

Minä
Vittu mitä paska puhetta

Harkitsen jo että painaisi esto nappia mutta annan tuon muijan jäädä omaan arvoonsa.

"Voiks sä auttaa mua??" Kysyn koiranpentu ilmeellä.

"No missä prinsessa tarvitsee apua?" Tuo kysyy suloisesti.

"No siis voitko laittaa snäpis Juliuksel et mul on joku muu joka on paljon sitä parempi." Kysyn ja alan odottamaan vastausta.

" No kaikki mun prinsessan eteen"

Annan nikelle Juliuksen snäpin ja tuo lisää Juliuksen jonka jälkeen Julius on lisännytkin hänet takaisin.

Nikke
Sil on toinen paljon parempi

Julius
Mitä vittua selität

Nikke
Sini
Kyl sä tiiät
Sä et kerro kenellekään tästä pienestä keskustelusta.
Selkee?

Julius
Älä vittu tuu mulle mussuuttaa.

Pian Nikke painaakin jo esto näppäintä jolloin pääsee tuosta kokonaan eroon.

"Ootko vihainen?" Kysyn tämän jälkeen. Olen vienyt hänet tämmöiseen soppaan ja en tiedä katsooko hän hyvällä, että en halunnut heti sanoa juliukselle ei. Silti pelko siitä mitä seuraa tästä tuntuu rinnassani. Sitten on kyllä peto irti jos Julius kantelee muille.

"No siis jos totta puhutaan niin ärsyttää vähän ku et sanonu heti ei." Tuo toteaa vähän kylmemmin. En ole kuullut ennen tuota äänensävyä. Yleensä se on lempeä ja huokuu lämpöä. Nyt se ei tee sitä.

"Ymmärrän... Lupaan kautta kiven ja kannon että sä oot mun ainoa. Se oot vaan sä.", Totean.

Nousen istumaan makuuasennosta ja katsahdan nikkeen joka vieläkin makaa siinä mun vieressä. Hiplaan hänen paitaa ja päätän tehdä jotain odottamatonta, eli päätän kiivetä tuon päälle hajareisin. Liikutaan käteni Niken omille ja siirrän hänen kätensä vyötärölleni. Sitten luonnollisesti suutelen häntä. Huulet maistuvat makealta ja pehmeältä omiani vasten. Liikutaan käsiäni hänen rinnallaan. Lopetamme suudelman ja jatkan tekemällä hentoja suukkoja kohti tuon kaulaa. Etsin hänen heikkoa kohtaansa ja kun löydän sen keskityn vain siihen. Kuulen hänen vaikertavan kosketukseni johdosta. Se riittää minulle. Se riittää että hän nauttii. Että hänestä tuntuu joskus hyvältä. Hän on aina auttamassa minua. Lopetan kuitenkin tähän koska en halua viedä asioita pidemmälle. Siirryn Niken viereen makaamaan.

"Tota mä en tekis kenelle tahansa ja siks sä oot erityinen just mulle ." Kuiskaan ja hiplaan hänen hiuksiaan.

"Ei sun sitä tarvii todistella. Mä uskon että välität musta, mut kyl mul huomio kelpaa aina." Nikke virnuilee ja painaa päänsä minua kohti. Rapsuttelen tuon hiuksia samalla kun katsomme taas yhdessä tiktokkia.

Pian Niken täytyy lähteä treeneihin niin lähden omaan kotiini. Perjantain kunniaksi katson vähän sykettä ja syön sipsejä. Sitten saan sen kuuluisan älyn välähdyksen. Tartun kynään ja paperiin ja alan kirjoittaa.

Mun lätkäjätkä Villelle

Lähin sun luota joku 1,5h sitten ja mul on jo ikävä. Mul on ikävä sun ihanaa ääntä, ihania hiuksia, lämpimiä halauksia ja kaikkea muuta joka susta tekee ihanan tai saa mut tuntemaan itteni erityiseksi. Sä oot mulle erityinen ja haluun osoittaa sen. Tykkään kattoa kun treenaat ja tykkään myös kattoa sun Kaa pelejä. Tykkään kaikesta mikä me tehdään yhdessä. Odotan sitä kun saan taas nukahtaa sun viereen...

T: sun oma ihana

Saan kirjoitettua kirjeen valmiiksi, mutta nyt en lähetäkkään sitä postissa vaan laitan kenkäni jalkaan ja sujautan kirjeen farkkujeni takataskuun.

Lähden kävelemään kohti jäähallia. Matka ei ole pitkä ja pääsen ihan ongelmitta sisälle halliin. Ongelma on kuitenkin se, että miten pääsen sujauttamaan kirjeen Niken kamoihin ilman että kukaan saa tietää.

Kävelen pukkarien oville ja se on lukossa. Voi vittu. Katson ympärilleni ja näen käytävän päässä siivoojan, joten päätän kävellä hänen luokseen.

"Hei anteeks. Mul unohtu yks juttu tonne pukkareihin niin voitko avata oven?" Kysyn ja pidän sormet ristissä jotta valheeni onnistuisi, koska se on ainoa toivoni. Voisinhan antaa sen suoraan käteen, mutta se ei olisi yhtä hauskaa.

"En voi päästää sisään paitsi jos oot niitä taitoluistelija tyttöjä." Tuo ilmoittaa.

"Juu oon. Mun luistin suoja jäi sinne ja tarttisin sen." Vastaan ja toivon vielä kovemmin että pääsen sisään nopeasti koska treenit kestävät enää 15 minuuttia.

"No okei. Mä valvon että sä tulet sieltä sitten ulos."

" Juuh" vastaan ja kävelemme pukkarin ovelle. Hän päästää minut sisälle ja haistan heti ensimmäisenä hien hajun.

Etsin sopivaa piilopaikkaa jonka Nikke löytäisi. Päätän kuitenkin piilottaa sen tuon kenkään koska silloin viimeistään lähtiessään hän huomaisi sen.

Lähden ulos koko jäähallista eikä minusta ole siellä jälkeäkään paitsi se pieni kirje joka odottaa nikkeä tuon kengässä.