Saavun kotiini pitkän koulupäivän jälkeen ja alan tekemään itselleni välipalaa. Otan jugurttia ja mysliä, koska suunnitelmana oli lähteä vielä lenkille.
Syön kulhon pohjallisen mysliä ja katson yhden videon true crimea.
Vihdoin voin taas laitan kengät jalkaan ja kuulokkeet korviin.
"Heippa" huudan lähtiessäni ovesta.
Päätän tehdä tänään erilaisen lenkin vaihtelun vuoksi. Pujottelen talojen väleistä ja testaan maksimejani. Yleensä juoksen koko ajan tasaista vauhtia ja katselen puita sekä ympärillä pyöriviä ihmisiä. Ja niin kuin aina puran vihaa ja suruani.
Pian tunnen huonon olon virtaavan kehossani. Se on jotain niin voimakasta. Huimaa. Ja pian tunnenkin jo kylmän maan itseäni vasten. En jaksa nousta.
Ja pian kaikki pimenee.
"Haloo!!!"
"Herääää!!" Kuulen jonkun huutavan ja liikutan vähän raajojani. Avaan silmäni ja näen taivaan ja mustia pisteitä.
"Mitä helvettiä mulle tapahtui?" kysyn hämmentyneenä.
"En tiiä löysin sut tosta maasta." Kuulen jonkun tuntun äänen sanovan mutta en saa mieleeni kuka tuo on, kunnes näen hänen kasvonsa.
"Mitä helvettiä!" Huudahdan, koska näköjään minun prinssi uljaani olikin se eilinen poika johon törmäsin. "Mä muistankin sut"
"Juuh... Haluuks tulla sisälle?"
"Ei mun tarvii mä pärjään ehkä ite kotiin."
"Ei siitä oo vaivaa ku asun ihan tos lähel" tuo sanoo.
"Ei ei ei sul kestäis ikuisuus taluttaa mut jonnekki, et säästät aikaa, jos meen vaa kotiin"
"Ensinnäkin sä pyörryit eli en voi päästää sua minnekään yksin ja toiseksi sä kaaduin ihan mun talon eteen" poika sanoo ja osoittaa 5 metrin päässä olevaa taloa.
"Kappas keppana"
Tuo kyyristyy viereeni ja on ottamassa minua syliin kunnes pysäytän sen.
"Hei äijä sä et kanna mua minnekään ennen kuin oot kertonu mikä sun nimi on" sanon päättäväisesti ja laitan käden lanteilleni.
"Mun nimi on Nikke. Entä sun?" Juuri Nikeksi esittäytynyt ihminen sanoo.
"Enpäs kerro pitää pitää ihmiset varpaillaan." Sanon muka omahyväisesti virnistäen. "Kuules en ota sua mun kotiin jos et kerro sun nimee." Nikke sanoo päättäväisenä.
"Fine, mun nimi on Sini." Sanon jonka jälkeen Nikke ottaa minut reppuselkään ja kantaa minut sisälle taloon.
Talo on hienosti sisustettu moderniksi mutta kuitenkin vähän myös perinteisemmäksi. Lopulta Nikke laskee minut harmaalle sohvalle makaamaan ja istuu sitten itse jalkapäähän.
"Haluuks vettä, viltin tai jotain?" Tuo kysyy.
"En tarvii mitään." Kerron ja kaivan puhelimeni esiin.
"Tarviiks laturiin?"
"Ei kiitti."
Puhelimeni pärähtää ja tietenkin vastaan siihen
"Sini missä helvetissä sä olet" isäni huutaa
"Ööh kaverilla"
"Sähän lähit lenkille etkä tunne ketään täältä."
"Ööö..."
"Nyt kotiin sieltä jumalauta sun pitää kertoo minne lähet. olin saada paskahalvauksen."
"Joo joo oon tulos" vastaan ja suljen puhelimen.
"Vai että et tunne ketään täältä?" Nikke virnuilee.
"No en ku en käy tääl kouluu ja miks edes salaluuntelit?" Tuhahdan.
"Enhän mä salakuunnellu, kuka vaan jopa toisella puolella taloa ois kuullu miten sun faija ragee puhelimessa."
"Noh joo... Missäs sun vanhemmat on?" Kyseenslaistan.
"Äiti on töissä" tuo vastaa.
"Entä sun sisko ku en usko et sä oot se joka näil barbeil tääl leikkii." Naurahdan ja osoitan barbeja jotka makaavat maassa.
"Juuh se on päivä tota päiväkodis" Nikke vastaa vaivaantuneesti. Tajuan lopettaa keskustelun tähän, koska joillekin perhe on paha paikka.
"No joo mut heippa" sanon ja lähden suunnistamaan kohti eteistä. Olen jo melkein ulkona kunnes Nikke pysäyttää minut. "Mikä sun snäppi on ihan vaa et voin tarkistaa et selvisit kotiin... Tai siis... Juuh" hän takertelee.
"Juuh se on @sini_aho" kerron ja laitan oven kiinni.
Saavun pian kotiin. Matka oli noin kilometrin. Kotona avaan puhelimeni ja näen uuden ilmoituksen.
"@Nikke.laitinen lähetti kaveripyynnön"
"Ei helvetti" sanon itsekseni vähän naureskellen.
"Sini älä jooko kiroile sun pikkusiskojen kuullen!" Rakas äitipuoleni huutaa. (Huomaa sarkasmi)
"Joo joo, Janni!" Huudan huoneeseeni ja melkein paikkaan oven kiinni.
__________________
Täs tarinaa tulee tästä lähtien olee semi paljon "snäppi" keskusteluja koska Nikke ja Sini ei satu olemaan samas koulus, mut alun jälkeen se viestittely hiipuu vähän.
Ja voiks joku kertoo onks se Niken vai Nikke. (kanssa/luona), että onko siinä yks vai kaksi k:ta.
<3
VOUS LISEZ
Ne Menneet Päivät
Roman d'amourMitä jos kaikki mikä on joskus tuntunut omalta tuntuukin nyt täysin vieraalta. Sen mihin olet kasvanut oletkin jo valmis jättämään taakse. "Mulla ei oo täällä enää mitään" Tarina kertoo 15-vuotiaasta Sinistä, joka olisi valmis jättämään kaiken taaks...
