Ne Menneet Päivät

"helvetti on aika p*ska paikka"

Herään taas perinteisesti 6.40, koska pitää ehtiä kahdeksaksi kouluun.

Pidän jokapäiväisen itkuhetken sängyssäni, jonka jälkeen lähden pesemään hampaita ja vaihdan vaatteet.

Lopuksi vielä tarkistan 10 kertaa että olen ottanut kaikki kirjat mukaan ja klo 7:15 lähden kohti bussi pysäkkiä. En käy oman alueeni koulua, joten joudun menemään keskustan kautta.

Kuuntelen lempi soittolistaani ja se tuo mieleen eilisen väli kohtaamisen sen pojan kanssa. Ärsyttää kun en kysynyt hänen snäppiä tai edes nimeä. Toden totta mun pää on kun viidakko josta ei oo pakotietä. Jos mun pään sisään pääsee sieltä ei enää pääse pois ja siksi en päästä ketään lähelle paitsi...

"Taru!! Mitä muija?!" Huudan parhaalle ystävälleni, joka oli jo saapunut koulun pihalle.

"Ei täs mitää, mut ootan kyl kesää" hän sanoo ja minä naurahdan.

"Ainahan sä odotat jotain viimeksi se oli viikon loppu sitä edellisellä kerralla pääsiäisloma ja nyt sit kesäloma" sanon huvittuneena ja käännyn katsomaan kohti porttia. Ja sieltähän ne kävelee noin maailman omistajat... Nimittäin Vilja ja Joanna.

"Hi queens" Joanna huutaa meille. Tästä tulee helvetin noloa.

"Öö moi Joanna ja Vilja" moikkaan. Olen tuntenut Tarun kanssa 3-vuotiaasta asti ja Joannan ja Viljan ensimmäiseltä luokalta asti. Ei Joanna ja Vilja ollu aluksi niin... tommosia, mutta ajat muuttuu.

Pikkuhiljaa koulun piha alkaa täyttyä tutuista ihmisistä ja ympärillemme alkaa kertyä lisää kavereitamme. Jäädään kuitenkin Tarun kanssa sivuun, koska meitä ei oikeastaan kiinnosta toi draamailu.

"Arvaa muuten mitä!" Sanon tarulle vähän liian kovaan ääneen, joka saa luokkalaiseni Liisin kiinnostumaan.

"No mitä?" Bestikseni kysyy ja voin tuntea niskassani Liisin hengityksen.

"Ööm ei mitää unohdin" sanon pika valheena. Enhän voi kaikille kertoa tästä mun salaisesta jätkästä, jonka tapasin lenkillä.

Pian kellot soivat ja lähdemme kohti omia luokkia. Rappusten alapäässä hyvästelen Tarun, koska emme ole samalla luokalla.

Lähden itse kohti fysiikan luokkaa eli tuttavallisemmin helvettiä kohti.

Fysiikan tunti menee pääasiassa Tarun kanssa jutellen

Tartsu
Onkos sulki ihan kamalaa

Minä
Mitä lottoot helvetti on aika paska paikka ;)
Muistakko sen jutun mitä en "muistanut" ennen tuntia.

Tartsu
Joo mitä siitä

minä
Nii ku Liisi oli siin nii en voinu sitä sanoo mut...
Näin ihan super hyvän näköisen äijän eilen.
Mut ...

Tartsu
Mut mitä?????

Minä
Helvetti vieköön törmäsin siihen ku olin lenkillä. Hävettää.

Tartsu
Voi meijän pikku Siniä.

Tunti loppuu ja lähden kipsuttelemaan ulos. Tunnen kuitenkin selässä no katseen. Katseen jonka olen tuntenut monesti. Käännyn ympäri ja huomaan takanani Juliuksen. Lähden pikavauhtia ulko-ovesta ulos ja suuntaan heti Tarun luoksee.

"Julius taas katto mua." Kuiskaan tuon korvaan halutessani tätä.

"Haloo sehän tykkää susta!" Vilja sanoo takanani ja meinaan saada sydänkohtauksen.

"Nii ja mitäköhän sä sen tiiät"

"Pikkulinnut lauloi"

"Jaha eli Anton on ollut taas vauhdissa." totean ja käännän Viljalle selkäni eihän häntä muu kiinnostanut kuin vaan se että joku on kiinnostunut minusta.

*Koulun jälkeen*

Kaikki muut lähtevät kävellen omiin koteihinsa, kun minä odottelen bussia. Pysäkki on täynnä ihmisiä eli tänäänkin saa taistella siitä, että edes mahtuu koko bussiin.

Bussi saapuu ja pujahdan parin ihmisen välistä. Ja pääsenkin jo viidentenä bussiin. Istun tyhjälle riville ja laitan reppuni toiselle penkille. Otan repustani kuulokkeet ja alan kuuntelemaan musiikkia.