Mitä jos kaikki mikä on joskus tuntunut omalta tuntuukin nyt täysin vieraalta. Sen mihin olet kasvanut oletkin jo valmis jättämään taakse.
"Mulla ei oo täällä enää mitään"
Tarina kertoo 15-vuotiaasta Sinistä, joka olisi valmis jättämään kaiken taaks...
Herään aamulla sängystäni ja pidän perinteisen "itken sängyssäni ennen kuin voin nousta hetken". Tunnen taas pelkkää tyhjyyttä, vaikka eilen oli ihan mahtava päivä. Hengityksestä tulee raskasta ja huomaan käsieni tärisevän. Vittu. Tiputtaudun lattialle sikiö asentoon ja hoen itselleni "olen elossa". Tuntuu siltä kuin en olisi olemassa ja että sieluni vaeltsisi pois kehostani.
"Sini onko kaikki hyvin!" kuulen isäni kysyvän kun hän marssii suoraan huoneeseeni koputtamatta.
"Näin vaa pahaa unta JA KOPUTA ENS KERRALLA!!!!" huudan ja paiskaan oven kiinni.
Pääsen bussiin istumaan ja laitan kuulokkeet joista laitan tulemaan mun ja Tarun yhteisen soittolistan. Kuuntelen musiikkia, kunnes saan snäpin.
Nikke
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Minä
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Nikke
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Minä En tiiä haluunks puhuu siitä
Nikke Kai tiiät et voit puhuu mulle mistä vaan??
Minä Joo
Nikke En pakota tai painosta sua kertomaan mut kunhan tiiät et mä välitän kyllä.
Minä Mmm Mul oli aamulla paniikkikohtaus mut selvisin ja oon jo bussissa
Nikke Oon pahoillani. Haluuks puhuu tänään videopuheluu. Tulis parempi mieli :)
Minä Joo
Nikke Ok Pidä hyvä päivä ihana <3
Nousen bussista hyvällä mielellä ja lähden kävelemään koulun pihalle. Portilla näen jotain mitä en ole varmaan koskaan ennen nähnyt nimittäin Taru on ennen mua koululla.
"Mitä muillekin!" Huudahdan tuolle ja Taru piilottaa heti puhelimensa.
"Eipä täs mitää?"
"Jutteleks sä jollekin jätkäl ku piilotit sun puhelimen?" Kysyn kiusallani. Taru ei ole ihastuja tyyppiä joten jos siellä ruudulla olisikin joku poika sen pitäisi olla erityinen.
"En ihan vaa pelasin candy crushia." Tuo sanoo ja avaa puhelimensa, jonka jälkeen näyttää sen pelin aloitus sivua.
"Joo joo kunhan kiusasin." Naurahdan ja alan katsoa puhelintani. Näen Niken laittaneen sen ms kuvan eilisestä, jossa istumme vierekkäin bussissa. Söpöä.
"Ootte ihana pari ootan et menette naimisiin ja saatte 3 lasta ja susta tulee lätkävaimo." Taru intoilee ja hyppii paikallaan.
"Wou ei olla edes vielä yhdessä et turha unelmoida vielä." Muistutan, jonka jälkeen kellot soi ja lähden suunnistamaan ensimmäisen tunnin luokkaa kohti.
"Sini!" Kuulen tutun äänen huutavan. Ja tietenkin se oli Vilja joka varmasti tulee valittamaan siitä miksi en sanonut juliukselle mitään.
"No?" Kysyn ja jatkan kävelyä
"Sun hiukset on kivasti" tuo kehuu.
"Jaa no kiitti" vastaan ja olenkin jo luokan edessä.
*Skip koulun loppuun*
Kello on 14.00 ja tiistai joten päivä on nyt koulun osalta. Paitsi koska olin sairaana pari päivää niin minulla jäi vittu YKSI koe tekemättä ja joudun odottamaan klo 15.00 asti että rästikoe alkaa. Ei se mitään tunti sentään omaa aikaa mutta se pitää viettää koulun pihalla, koska en ehtisi kotiin välissä. Joten päätän soittaa Nikelle videopuhelun.
"Mitäs ihana?" Nikke kysyy vastatessaan puhelimeen, joka saa minut punastumaan päästä varpaisiin.
"Noh ihan hyvin. Odottelen et mun rästikoe alkaa. Mites sul?"
"Ihan meedium, mikä koe sul on?" Tuo kysyy.
"Fysiikan koe eli mun lemppari aine." Sanon niin sarkastisella äänellä kuin osaan.
"No onnea siihen. Haluuks jutella aamusesta?" Nikke kysyy varovasti.
"No voidaan me siitä puhua." Myönnän ja kehoni jännittyy. En ole koskaan kertonut kenellekään mielenterveydestäni. Viime vuonna koulussa tehtiin mielentila tutkimus mutta valehtelin jokaisen kohdan. En ole kertonut Tarullekkaan muuta kuin pieniä juttuja.
"En oo kauheen hyvä näis, mut tiiäks mikä sen aiheutti?" Nikke kysyy ja jo tuo varovaisuus saa minut jo melkein itkemään.
"Pelko... Siitä mitä tapahtuu tai on tapahtunut. Pelkäsin fysiikan koetta ja tiiäks sen tunteen kun mikään ei tunnu enää miltään. Se tunne kun tuntuu et sun sielu leijailee ulos sun kehosta ja yrität ottaa sitä sun viimeisillä voimilla kiinni." Selitän, mutta omaksi yllätyksekseni en itke. Ihmeellistä ettenkö sanoisi.
"Mä en tiiä mitä sanoa... Jos oisin siellä niin vaan halaisin sua." Nikke pahoittelee vilpittömästi.
"Tätä ei oo hyvä ehkä sanoo tässä ja toivon että et pelästy mut mul on mielenterveyden kanssa ongelmia. On ollu jo pari vuotta. Osa syynä on vilja ja Joanna."
"Vittu ku ne on sori nyt vaa mut perseestä ne kaks ku pitää hajottaa toisen mielenterveys." Nikke raivoaa ruudun toisella puolella.
"Joo mut mun pitää nyt mennä ku rästi alkaa. Nähään lauantaina!" Sanon ja katkaisen puhelun jonka jälkeen siirryn kohti luokkaa.
_______________ ______
Tämmönen luku tänään. Tää on ollu valmiina jo vähän aikaa mut nyt sain julkastuu. Ja alotan jo nyt ku tää julkastaa nii tekee uutta.
Nää luvut on suurinpiirtein kaikki päälle 600 sanasii ja mun mielestä ne on ihan hyvän pitusii.
Ja mitä mieltä ootte snäppii keskusteluista kuvien kaa et onks ne jatkoon vai ei jatkoon. *En omista niitä kuvia vaan ne on pinterestistä*
Loveen teit kaikkiin jotka on tätä lukenut ja oon kiitollinen siitä että joku tykkää mun höpötyksistä lol.
