Ongelmia Paratiisissa || Blind Channel

10. Älä sä siitä välitä

Kävelin auringon lämmittämällä asfalttitiellä, Rillan kipittäessä hieman edelläni. Oloni oli omituinen. Tietysti darralla saattoi olla oma osuutensa asiassa, mutta ei se pelkästään siitä johtunut. Ajatukseni eivät kulkeneet suuntaan eivätkä toiseen. Joel oli tosissaan sekoittanut pääni aivan totaalisesti. Yksinkertaistenkin asioiden hahmottaminen oli vaikeaa. Kävelin vain eteenpäin, horisonttiin tuijottaen. Yksi asia mielessäni kuitenkin pyöri. Joel oli oikeassa. Oli tekopyhää minulta ensin kadota, sitten palata, kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Se oli väärin, se oli epäreilua Aleksia kohtaan. Toisaalta kyllä tiesin, ettei se nyt ihan pelkästään minun vikani ollut. Eliashan sen käytännössä aiheutti. Mutta itse olin ollut tyhmä, kun olin antanut sen jatkua niin pitkään.

Tunsin itseni kamalaksi ihmishirviöksi. Tuntui pahalta, miten iloisesti ja lämpimästi Aleksi oli ottanut minut vastaan. Totta puhuen jopa toivoin, että hän olisi ollut vihainen. Kuulostaa hassulta, tiedän. Mutta siten olisimme voineet selvittää asian, ja olisin saanut mielenrauhan. Nyt Aleksi vaikutti siltä, ettei tämän mielestä asiassa ollut mitään selvitettävää. Enpä minä itsekään tiennyt, mitä tilanteesta olisi pitänyt sanoa. Vaikka olisin halunnut käsitellä asiaa enemmän, en tiennyt miten sen voisi tehdä. Sanat eivät riittäneet kuvaamaan sitä tunnetta, joka rintaani painoi. Syyllisyys oli varmasti kaikkein lähimpänä.

Palasimme melko pitkän lenkin jälkeen kotiin, annoin Rillalle ruokaa. Pieni pötkylä oli siihen enemmän kuin tyytyväinen. Istuin sohvalle ja avasin television, vaikka loppujen lopuksi en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ruudulla pyörineeseen ohjelmaan. Ehkä pieni taustamelu vain teki olostani turvallisen. Hetken kuluttua pieni koira juoksi olohuoneeseen ja loikkasi viereeni rapsutuksia hakemaan. Se nosti välittömästi pienen hymyn kasvoilleni. Siispä en tehnytkään mitään muuta, kuin istunut ja rapsuttanut tuota karvaista ystävää. En tiennyt, miten kauan istuin siinä. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin oven aukeamisesta lähtevään ääneen. Rilla loikkasi sohvalta ja juoksi välittömästi eteiseen.

"Moikka!" Kuului minua hieman nuoremman miehen ääni ovelta.

"Moi." Vastasin lyhyesti. Pian hymyilevä Aleksi liittyi seuraani olohuoneeseen.

"Mitäs oot touhunnu?" Hän aloitti utelunsa heti sohvalle päästyään.

"Enpä mitään erikoista, just hetki sit oltiin Rillan kans ulkona." Selitin lyhyesti. Ei tullut kysymykseenkään kertoa Joelin vierailusta.

"Mut mitäs te?" Esitin vastakysymyksen.

"Ei mitään kauheen kummallista. Käytiin kahvilla ja vaihdettiin kuulumiset." Hän kertoi olkiaan kohauttaen. Hymähdin pienesti, osoittaakseni kuuntelevani.

"Mitäs mietit?" Aleksi kysyi yllättäen.

"Miten niin?" Kummastelin tämän yhtäkkistä uteliaisuutta.

"No kyllähän mä nyt nään et oot ihan muissa maailmoissa." Hän naurahti, itse hymähdin tämän lausahduksen päätteeksi.

"Juli oikeesti. Mä luulin et me pystyttäis kertoo toisillemme ihan mistä vaan." Mies perusteli, saaden minut huokaisemaan syvään.

"Se on sit oikeesti aika tyhmää." Pohjustin selitystäni, saaden Aleksin nyökkäämään odottavasti.

"No kun mä vaan mietin... Eilen kun kävin ulkona sillon baarireissulla, mä näin Joelin riitelemässä jonkun naisen kanssa. Ei mun varmaan ois pitäny kiinnittää mitään huomioo niihin, mut mä vaan satuin paikalle. Ja pakko myöntää, et ei ne mitenkään kovin hiljaa keskustellu." Selitin, Aleksin ilme muuttui. Tämän kasvoilta saattoi nähdä, miten hän ymmärsi tismalleen, mistä oli kyse.

"Ja se nainen oli varmaan sellanen pitkähkö brune?" Hän ehdotti, vastasin nyökkäyksellä.

"Se on Joelin ex-tyttöystävä, Jonna. Ne eros joskus ihan kaks viikkoo sit. Joel sai tietää Jonnan pettäneen sitä jonkun toisen miehen kanssa. Mut tää Jonna ei tunnu ymmärtävän, et sen ja Joelin suhde on jo ohi. Se häiriköi viesteillä ja soitoilla. Sen takii Joel on ollu vähän huonolla päällä." Aleksi selitti. En tiennyt mitä sanoa. Tietysti olin pahoillani miehen puolesta. Ja helpottunut, ettei hän ehkä vihannutkaan minua. Ehkä tämän huono asenne minua kohtaan todella johtui vain häiriköivän naisen aiheuttamasta päänvaivasta. Siinä toivossa oli ainakin hyvä elää. Mutta miksi edes välitin tämän mielipiteestä niin paljon?

"Ai. Onks se sit yleensä avoimempi?" Kysyin hieman naurahtaen lopussa. En tiedä, mikä minut sai kysymään tuollaista. Aleksi kääntyi katsomaan minua, kasvoillaan hieman epäröivä ilme.

"Siis nytkö sä oikeesti murehdit sitä, ettei Joel ottanu sua vastaan kovin lämpimästi? Vau, kuka sä oot ja mitä oot tehny Julialle?" Hän kiusoitteli.

"Mut oikeesti, älä sä siitä välitä. Se on vaan vähän hitaasti lämpeevää sorttia. Eiköhän se pian hyväksy sutkin." Aleksi vakuutti, kasvoillaan pieni ja lohdullinen hymy.

"Niinpä sit varmaan. Mut hei, hyvii uutisii." Ilmoitin hieman pirteämmin.

"Kerro pois." Hän kehotti.

"Hain työpaikkaa. Haastattelu ois ens viikolla." Kerroin ylpeänä.

"Ihanaa! Eikä toi nyt ollu mitenkään sellanen "jee koht pääsen susta eroon" -juttu. Totta kai musta on kivaa et oot täällä. Mut ihanaa et asiat alkaa järjestyä." Mies selitti, saaden minut naurahtamaan pienesti.

"Mut nyt, serkku-rakas, ruvetaan tekee ruokaa." Hän ilmoitti ja loikkasi sohvalta, kääntyen sitten kiskomaan minut mukaansa. Nauraen seurasin häntä keittiöön.

En muistanutkaan, miten hyvä kokki Aleksi oli. Toisaalta, lähtiessäni hän oli vasta 18-vuotias riehakas nuori. Olin kaivannut häntä kovasti. Olin niin onnellinen, ettei hän ollut unohtanut minua, vaikka yhteydenpito olikin lähes olematonta näiden kuuden vuoden aikana. Onneksi hän oli juuri hän, eikä kukaan muu. Vain hän oli näin hyväsydäminen, avoin ja ymmärtäväinen. Mies ei ollut muuttunut ollenkaan, jos kasvavaa parransänkeä tai värjättyjä hiuksia ei laskettu. Muuten hän oli sama vanha Aleksi, jonka jouduin jättämään taakseni. Olin onnekas, vaikka se ei aina siltä tuntunutkaan.

Syömisen jälkeen päädyimme takaisin olohuoneeseen television ääreen. Aikomuksenamme oli katsoa jokin elokuva, ja nauttia lasilliset viiniä. Kummallista, miten aamulla alkoholi tuntui olevan vielä yksi maailman kamalimmista asioista, mutta nyt se taas kelpasi. Toisaalta, rento leffailta oli melko kaukana yöllisestä ryyppyreissusta. Siinä oli meidän eromme jo nuorempina. Hän käytti alkoholia hillitysti ja harkiten, kun minä taas... No, olin hänen vastakohtansa.

A/n:
Hellurei ihmiset!
Pyrin nyt taas palaamaan normaaliin julkaisutahtiin, kun oon päässyt taas kiinni tähän tarinaan. Pakko kyllä myöntää et teki hyvää pitää vähän taukoa, vaikka tää mulle onkin rakasta puuhaa. Kiitos kärsivällisyydestä <3

Ja sit viel sellanen juttu, et en ehtiny lukea tätä läpi ennen julkaisemista. Pahoittelut siis mahdollisista virheistä. Mut eipä mulla mitään muuta. ¡Vamos a delante!