Ongelmia Paratiisissa || Blind Channel

26. Toistemme viholliset?

"Kiitti avusta jätkät. Ootte parhaita." Kiitin heitä, kun kaikki tavarani oltiin raahattu asuntoon. Se oli yllättävän hieno pieneksi vuokrakämpäksi. Näkymä oli kiva, tai ainakin niin kiva kuin keskellä kaupunkia saattoi olla. Amandakin oli paikalla, vaikka hän jäisikin loppuajaksi Aleksin luo.

"Eipä mitään." Niko totesi hymyillen.

"Tää ei sit tarkota sitä et saisit erakoitua tänne loppuiäkses." Aleksi naurahti.

"En lupaa mitään." Sanoin leikkisään sävyyn.

He jäivät luokseni kahville, vaikka huoneisto olikin melko ahdas meille kaikille. Minua pommitettiin kysymyksillä tulevasta. En juurikaan osannut vastata niihin. Ajatukseni olivat aivan muualla. Saatoin huomata Joelin katseen itsessäni säännöllisin väliajoin, en tiennyt mitä tehdä. Asiat kävivät ennen pitkää kiusallisiksi, kun Joonas kertoi Joelin luona baari-iltana käyneestä yövieraasta. Kitaristin mainittua asiasta, oli Aleksin vuoro kääntää merkitsevä katseensa minuun. Onnekseni Amanda oli lainannut minulle meikkejään, joiden avulla olin onnistunut peittämään kaulaani koristaneet jäljet. Siispä kukaan ei ollut, ainakaan uskoakseni, osannut yhdistää meidän kahden puuttumista Joelin "yövieraaseen". Kyllä minunkin puuttumistani ihmeteltiin, mutta kukaan ei ainakaan ulospäin näyttänyt epäilevän mitään.

Muut istuskelivat pienehkössä olohuoneessa, minä tiskasin astioita keittiössä. Heidän iloinen jutustelunsa kuului yllättävän hyvin toiselle puolelle huoneistoa. Se sai pienen hymyn omillekin huulilleni. Kaikki olivat jotenkin erityisen hyvällä tuulella. Myös Amanda oli selvästi piristynyt, se merkitsi minulle ehkä kaikkein eniten. Olin tiskannut lähes kaiken, pari kuppia puuttui. En viitsinyt häiriköidä heitä, joten päädyin vain odottamaan. Eikä mennyt kauaa, kun Joel käveli keittiöön kahden kupin kanssa. Hän laski ne lavuaarin ja jäi seisomaan viereeni. Katselin häntä, kummastellen tämän kasvoja. Ne eivät olleet enää niin täynnä inhoa ja vihaa, kuin vielä viikkoa aiemmin.

"Mitä?" Kysyin, kun hän oli seissyt siinä jonkin aikaa täysin hiljaa.

"Sun sukkas löyty mun sängyn alta." Hän hymähti pienesti.

"Sori, lähin niin kiireellä et en jaksanu ettiä sitä." Kerroin niskaani raapien. Tämän kasvoille nousi jälleen se sama virne.

"Sit sun pitää varmaan tulla käymään mun luona, et saat sen takas." Hän sanoi, esittäen täysin viatonta. Pyöräytin silmiäni leikkisästi.

"Vai että sellaset jutut herralla mielessä." Hymähdin pian. Oli hassua puhua hänelle näin, ilman riitelyä tai pilkatuksi tulemista. Ehkä emme olleetkaan toistemme vihollisia?

"Ei mut oikeesti. Pitäis varmaan puhuu siitä- Tiiät kyllä mistä." Jatkoin varoen.

"Mitä puhuttavaa siinä nyt muka on? Sulla ainakin näytti olevan ihan hauskaa. Miks sitä pitäis jotenkin syvällisemmin pohdiskella?" Hän kyseenalaisti. Olin sanomassa jotain, mutta en ehtinyt edes avata suutani. Mies kumartui korvani viereen ja kuiskasi:

"Mullakin oli hauskaa. Niin hauskaa, et ootan ens kertaa innolla." Tuo sanoi, painaen sitten pienen pusun kaulalleni. Olin jälleen sanaton, poskeni hehkuivat ja kuumottivat. Tyytyväinen Joel poistui keittiöstä aivan normaalisti. Nyt minun oli toden totta kasattava itseni. En yksinkertaisesti voinut palata muiden seuraan näin; tomaatinpunaiset kasvot, harhailevat ajatukset ja lautasen kokoiset pupillit. Hän teki minut hulluksi, ja tiesi sen takuuvarmasti.

"Minkä urheilusuorituksen sä oot tehny?" Kuului Joonaksen huvittunut ääni keittiön ovelta. En ollut edes huomannut, etten ollut yksin.

"Ai, öö... Kunhan vaan tiskasin. Kuivunu kahvi osaa olla aika vaikee vastus." Selitin, mitä sylki suuhun toi.

"Ja Joelin hämmentävän pitkällä keittiö käynnillä ei oo mitään osuutta asiaan?" Hän kyseenalaisti kulmiaan kohottaen. Olin tukehtua hengittämääni ilmaan.

"Mitä sä tolla nyt tarkotat?" Yritin leikkiä tyhmää.

"Tuu röökiseuraks." Hän sanoi pian, sivuuttaen vastakysymyksen täysin.

"En mä polta."

"Tuu nyt vaan."

Joonas ilmoitti muille, että lähdemme käymään ulkona. Kiskoimme kengät jalkaan ja lähdimme kävelemään poispäin asunnolta. Hän ei sanonut mitään, ennen kuin talo jäi tarpeeksi kauas. Niin kauas, ettei kukaan voisi kuulla keskusteluamme. Se hermostutti minua, paljon. Miksi hän oli maininnut Joelin?

"Sä ja Joel ootte tainnu saada sovinnon aikaan?" Hän oletti, avaten keskustelun hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Kai?"

"Onks sovintoseksi sulle kovin tuttu juttu?" Hän kysyi pian, aivan arkiseen tapaan. Jos olisin juonut jotain, olisin varmasti sylkäissyt juomani maahan. Miten hän pystyi tuosta vain kysymään jotain tuollaista?

"Miten niin?"

"Sun ja Joelin samanaikanen katoaminen ei ollu sattumaa, eihän?"

"Mistä sä sen voit tietää? Mehän oltas voitu vaikka-"

"Julia. Mä en oo sokee. Onks teidän välillä jotain vai ei?" Hattarapää keskeytti epämääräisen selittelyni.

"Ei. Kai. En mä tiedä." Totesin syvään huokaisten.

"Joel on ehkä mun paras ystävä, mut joka tapauksessa. Oo oikeesti varovainen sen kanssa, jooko?"

Miehen sanat jäivät kummittelemaan päähäni koko loppuillan ajaksi. Kaikki olivat jo lähteneet, olin yksin. Yksin ajatusteni kanssa. Tämä oli jo toinen kerta. Jo toisen kerran minua oltiin varoitettu, mutta mitään perusteluja minulle ei annettu. Ensin Aleksi, sitten Joonas. Mikä tuossa pitkässä blondissa sitten muka oli niin vikana? Tietysti olin huomannut tämän valtavat asenneongelmat ja rasittavan tarpeen lyödä minua maahan. Mutta mitä jos asia voisikin muuttua? Sen yön jälkeen tämä ei nimittäin ollut käynyt hermoilleni. Hän ei ollut haukkunut tai solvannut minua, ei pilkannut tai kiusannut. Ehkä hän ei ollutkaan niin idiootti, kuin alkuun antoi ymmärtää.

En ottanut varoituksia vakavasti. Jos olisin tehnyt niin, miksi sitten olisin istunut taksin kyydissä matkalla tämän luokse? Halusin pitää hauskaa, nauttia elämästä. Elämmehän vain kerran, eikö niin? Siispä ei kannata tuhlata aikaa turhaan murehtimiseen, kaikkea ei kannata ottaa vakavasti. Ei aikaakaan, kun auto pysähtyi tutun kerrostalon pihaan. Maksoin taksin ja kiitin kuskia, sitten kiirehdin rappukäytävään. En jaksanut odottaa. Oikeaan kerrokseen päästyäni soitin ovikelloa, pitkä blondi avasi oven.

"Sitä sukkaa tulin hakemaan."