Ongelmia Paratiisissa || Blind Channel

43. Miten niin?

Saavuimme Nikon luokse, paikalla olivat kaikki studiolla olleet. Enää puuttuivat Olli, Joonas ja Tommi. Istuin paraikaa olohuoneen sohvalla kissaa rapsutellen. Olin ehdottomasti koiraihminen, mutta Rommi oli kieltämättä erittäin suloinen. Siinä se kehräsi ja kiehnäsi kättäni vasten. Juttelimme Minnan kanssa, muiden keskustellessa jostain aivan muusta. F1 kun ei ollut minulle kovin tuttu aihe. Kieltämättä yllätyin siitä, miten paljon jopa Aleksi tiesi formuloista. En koskaan edes tiennyt, että hän oli kiinnostunut moottoriurheilusta.

Lopulta muutkin bändin jäsenet saapuivat paikalle, nyt koko porukka oli kasassa. Olin yllättynyt, ettei kukaan edes koskenut alkoholiin. Yleensä tällaisissa illanistujaisissa sitä kyllä kului. Mutta mitäpä minä nyt siitä valittaisin? Olihan heidän puheestaan paljon helpompi saada selvää, kun he olivat selvinpäin. Pian he alkoivat keskustella siitä, miten he kaipaisivat jo pientä taukoa, kenties pientä irtiottoa arjen keskeltä. Olivathan he sen kyllä ansainneet kaiken sen ahkeroinnin jälkeen.

“Oisko joku risteily kiva?” Joonas ehdotti.

“Se kuulostaa aika hyvältä. Siellä tuskin ihan niin moni tunnistaa meitä, kun jossain Helsingin keskustassa.” Joel totesi.

“Joelia ja Joonasta ei sit muuten pistetä samaan hyttiin.” Tommi ilmoitti toiselta puolen, saaden kaikki nauramaan. Mies ei ollut osallistunut keskusteluun, tämän läsnäoloa oli hädin tuskin huomannut, ennen tuota täysin vakavamielistä toteamusta. Ihan kuin hän olisi nukkunut, ja herännyt välittömästi siinä pelossa, että kauhukaksikko pääsisi samaan hyttiin.

“Selkis. Ei kahta jiitä samaan hyttiin.” Aleksi toisti.

“Mut entä kolmas J?” Joel kysyi, katsoen minuun päin.

“Kai sä sentään tuut mukaan?” Joonas kysyi.

“Riippuu ihan siitä, millon ootte menossa.” Sen sanottuani näin pienen hymyn pitkän blondin kasvoilla.

Sovimme päivän ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Katselimme sopivia lähtöjä ja vapaita hyttejä. Lopulta pääsimme myös varaamaan hytit. Hyttijako sujui yllättävän helposti, ottaen huomioon kenen kanssa hyteistä sovittiin. Reissuun lähtisi yhteensä kahdeksan henkeä; bändi, sekä heidän lisäkseen Minna ja minä. Koska tavallisimmat hytit olivat neljän hengen hyttejä, oli loogisinta varata kaksi sellaista. Nikolla oli kuitenkin muutama vastalause asiaan. Hän olisi ilmeisesti halunnut itselleen ja Minnalle oman hytin, minkä ymmärrän kyllä. Lopulta hänkin kuitenkin myöntyi ehdotukseemme. Samassa hytissä yöpyisimme minä, Aleksi, Niko ja Minna. Loput neljä menisivät samaan. Tommillakin oli jotain suunnitelmaa vastaan, olihan hän juuri nimenomaan sanonut, ettei kahta blondia tulisi päästää samaan hyttiin. Ja nyt hän joutui kaiken lisäksi yöpymään heidän kanssaan.

Kun hyttisota oli saatu loppuun, jokainen osapuoli oli - ainakin jollain tasolla - tyytyväinen. Lähtö tapahtuisi Helsingistä, joten meidän täytyisi ensin selvitä sinne. Kylläpä yksinkertainen suunnitelma kävikin kalliiksi. Kukaan meistä ei haluaisi uhrata päiväänsä sinne ajamiseen, joten joutuisimme kulkemaan joko junalla, tai lentokoneella. Onneksi siihen oli vielä jonkin verran aikaa, enkä ollut lähdössä yksin. En olisi jaksanut järjestää kaikkea yksin. Onneksi he huolehtivat asiasta lähes täysin. Minun ei tarvinnut kuin antaa muutama mielipide sinne sun tänne, ja siinä osuuteni sitten olikin. Reissusta tulisi varmasti hauska, siitä seurueeni läsnäolo pitäisi huolen.

Tilasimme ruokaa, kuskin oli varmasti vaikea kuljettaa sitä määrää. Lopulta kaikki kuitenkin istuivat tyytyväisinä olohuoneessa. Joonas ja Joel olivat tietysti saaneet riidan aikaan myös siitä, mistä ruoka tilattaisiin. Lopulta emme päätyneet tilaamaan kummastakaan. Heidän riitelynsä oli kieltämättä hauskaa, ei heitä voinut ottaa tosissaan. Hehän riitelivät kuin vanha aviopari. Tälläkin hetkellä he kinastelivat siitä, kuuluiko ananas pizzaan vai ei. Tommi seurasi heidän menoaan päätään pudistellen, Aleksi ja Olli pidättelivät naurua ja Niko ja Minna eivät edes yrittäneet peitellä huvittuneisuuttaan.

“Ei todellakaan! Millanen hullu pistäis ananasta pizzaan?” Joonas kysyi tuohtuneena. Kieltämättä olin itse samaa mieltä tämän kanssa.

“No vaikka sellanen, jolla on hyvä maku.” Joel puolusti.

“Sulla muka hyvä-”

“Riittää jo. Tuli selväks, tästedes ei laiteta Joonaksen pizzaan ananasta.” Tommi tuhahti, kun oli lopulta saanut tarpeekseen heidän kinastelustaan. Blondit vain irvistelivät toisilleen, saaden kaikki repeämään nauruun.

“Ja kukas nyt on lapsi.” Pääsin viimein kommentoimaan. Ei aikaakaan, kun toiselta puolen olohuonetta lensi sohvatyyny. Viskasin sen takaisin, osuen Joelin naamaan. Lähdin keittiöön hakemaan vettä, tyytyväinen virne kasvoillani. Pian sinne saapui myös joku muu. Tommi otti hyllyltä vesilasin ja tuli hanan luokse sanaakaan sanomatta. Sitten tuo kuitenkin avasi suunsa.

“Mitä sun ja Hokan välillä oikeen on?” Hienoa. Todella hienoa.

“Miten niin?”

“Älä leiki tyhmää. Kyllä mä nyt oon nähny miten te katotte toisianne.” Tuo lähes naurahti.

Nyt viisi kuudesta tiesi. Oliko se oikeasti niin selvää? Onneksi Aleksi ei ollut edelleenkään tainnut yhdistää asioita toisiinsa. Tuntui ehkä hieman pahalta, että hän oli ainoa asiasta tietämätön. Toisaalta, ei muidenkaan ollut tarkoitus saada tietää. Joel ei edes tiennyt Tommin tietävän. Rumpali ei puuttunut asiaan sen kummemmin, ja hyväksyi pyyntöni olla kertomatta asiasta eteenpäin. Hän suhtautui kaikkeen aina niin rennosti, eikä ikinä tuominnut. Siitä pidin hänessä erityisesti. Olihan hän lisäksi hyvin helposti lähestyttävä, vaikka ei välttämättä aina siltä näyttänytkään.

Ilta kului rauhallisissa tunnelmissa, kaikilla tuntui olevan kivaa. Illanviettoon ei edes kuulunut mitään kovin erikoista. Me vain vietimme aikaa keskenämme ja juttelimme. Mitä muuta sitä olisi voinut edes kaivata? Lopulta väki alkoi olla sen verran väsynyttä, että aloimme pikkuhiljaa suunnata omiin osoitteisiimme. Koska Aleksi asui kauempana kuin Joel ja Joonas, tämä suostui luopumaan kyyditsemisestä. Siispä lähdin Joonaksen mukaan, hän veisi minut kotiin. Tai niin Aleksi luuli. Koska Joonas tiesi jo, ei ollut mitään syytä peitellä asiaa. Siispä oman asuntoni sijaan päädyinkin hattarapään kyydillä Joelin luokse.

A/n:
Eilen en omien kiireiden takia ehtinyt julkaista, joten sori siitä. Mutta ihan näin asiasta kukaruukkuun, mitäs tykkäsitte uudesta albumista? Ja mikä on teidän lemppari levyn biiseistä?