Ongelmia Paratiisissa || Blind Channel

50. Viimein onnellinen

Oli aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä. Juhannusaatto, jos tarkkoja ollaan. Olimme saapuneet mökille viettämään juhannusta, joskin tällä kertaa eri kokoonpanolla. Tällä kertaa paikalla ei ollutkaan koko sukua. Muiden sukulaistemme luopuessa perinteestä, olimme minä ja Aleksi ainoat sukumme edustajat. Kuten arvata saattaa, meidän lisäksemme paikalla olivat tietysti loput bändin jäsenistä, sekä Nikon seuralaisena kutsuttu Minna. Kaiken sen testosteronin keskellä oli mukavaa, että paikalla oli myös toinen nainen. Minna oli kaiken lisäksi todella mukava, ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen.

Makoilimme Joelin kanssa lämpimällä nurmikolla, auringon paistaessa kirkkaana. Juuri nyt en muuta kaivannut. Tahdoin vain olla siinä, hänen kanssaan, koko lopun elämääni. Jostain kuului Joonaksen naurua ja Nikon huutoa. Mitähän tuo hattarapää tällä kertaa oli keksinyt muiden päänmenoksi? Hetken kuluttua korviini kantautui Tommin ääni. Ryhmän isähahmo oli ilmeisesti saapunut paikalle paimentamaan kuritonta kitaristia. Kasvoillani lepäsi tyytyväinen hymy. Nyt kaikki oli hyvin, mikään ei olisi voinut olla paremmin. Lepäsin pitkään blondiin nojaten, tämä huokaisi tyytyväisesti.

"Voitaispa vaan olla tässä ikuisesti." Sanoin hiljaa.

"Oishan se ihanaa." Hän totesi.

"Rakastan sua, tiiäthän sen." Päädyin sanomaan. Mies vierelläni hymähti ja veti minut lähemmäs itseään.

"Mäkin sua." Hetken ajan ympärillämme vallitsi täydellinen rauha. Mutta mikään ei kestä ikuisesti.

"Porko mitä helvettiä?!" Joel huudahti säikähtäneenä, kun bändin hulvaton hattarapää oli hiippaillut luoksemme vesipyssyn kanssa. Näin ollen kylmä kaivovesi tuli aivan täytenä yllätyksenä. Kitaristi vain nauraa räkätti. Olin lähdössä tämän perään, mutta Joel esti aikeeni.

"Älä sä nyt riehu." Tuo huolehti, saaden minut naurahtamaan.

"Ei mulla nyt tässä kohtaa mitään hätää oo, hölmö. Katotaan muutaman kuukauden päästä uudestaan." Rauhoittelin häntä. Mies hymähti, ja lähti sitten juoksemaan ystävänsä perään. Näky oli kieltämättä huvittava. Ponkaisin itseni ylös, Aleksi käveli luokseni.

"Sori. Se löys meiän vanhan leluvaraston. Yritin käskee sitä heivaamaan sen aseen, mut kyllähän sä tiedät millanen se välillä on." Mies naureskeli. Pudistin päätäni huvittuneena. Pian huomasinkin, että kaksikon juoksulenkki oli päättynyt. Siellä he painivat toistensa kimpussa kuin pahimmatkin lapset. Ajatella, että pian miehistä toisella olisi lapsi.

Päivä jatkui aivan yhtä aurinkoisena ja kuumana. Siksi olimmekin päättäneet lähteä uimaan koko joukkion voimin. Onneksi tontti oli aivan järven rannalla. Ei siis tarvinnut kuin käydä vaihtamassa uikkarit ja suunnata kohti rantaa. Katselin itseäni peilistä, kun olin saanut uimapuvun päälle. Lähinnä arvet käsissäni kiinnittivät huomioni. Kyllä heistä ainakin suurin osa oli ne nähnyt, vaikkei niistä mitään suurta numeroa oltu tehty. Silti hieman jännitti. Seisoin peilin edessä ehkä hieman turhankin kauan. Pian Joel hyökkäsi ovesta sisään, täysin koputtamatta.

"Mitä sä täällä mökötät?" Hän kysyi, ja kurkkasi ovesta.

"Enpä mitään erikoista." Huokaisin ja nappasin pyyhkeeni sängyltä. Olin suuntaamassa ovesta ulos, mutta eräs blondi tukki tieni.

"Ei sun tarvii pelätä. Ei kukaan niihin mitään huomiota kiinnitä." Mies lohdutti, ikään kuin hän olisi juuri lukenut ajatukseni.

"Ei tietenkään. No niin, mennään vaan." Vilautin tälle pikaisen hymyn ja työnsin ovesta ulos. Joel hymähti ja sulki oven perässään, sitten kiiruhti perääni.

Odottelimme vielä viimeisiä vitkastelijoita, Joonasta ja Aleksia. Kaikki muut olivat jo laskeneet pyyhkeensä laiturille, valmiina menemään veteen. Oli niin lämmin, että ulkona olisi todella pärjännyt pelkissä uikkareissa. Ja saanen sanoa, että yläosaton Joel oli varsin upea näky. Lopulta viimeisetkin eksyneet lampaat olivat löytäneet seuraamme. Seisoskelin laiturin päässä, kokeilin veden lämpötilaa jalallani. Se oli yllättävän kylmää. Sitten kuitenkin nousin takaisin laiturille, sillä halusin vielä laittaa hiukseni kiinni. Joonas tosin taisi olla eri mieltä asiasta. Tuohon ryökäleeseen ei olisi pitänyt luottaa.

"Joonas jumalauta!" Karjuin vedestä, kun tämä oli minut sinne työntänyt. Hattarapää nauroi holtittomasti, mutta sitäkään iloa ei kauaa kestänyt. Seuraavaksi hän löysi itsensä vedestä, tietysti Joelin toimesta. Nyt kaikki muut nauroivat. Lopulta koko ryhmä rämä pääsi veteen asti.

Meillä oli ollut hauskaa, ilta alkoi jo hämärtyä. Uimisen jälkeen olimme laittaneet ruokaa, syöneet ja nauttineet olostamme. Illemmalla taas grillasimme ja pelasimme korttia, vaikka heidän sääntöjään yhä vihasinkin. Olin onneksi jo päässyt edes jollain tasolla kärryille heidän tavoistaaan ja säännöistään. Istuin parhaillaan saunassa Joelin kanssa. Mikään ei voittanut mökillä saunomista. Etenkään, kun kyseessä oli vanha puusauna. Kasvoilleni oli nauliintunut hymy, jota en saanut pois edes yrittämällä. Pitkästä aikaa olin oikeasti onnellinen.

Viimeisetkin saunojat olivat saaneet vaatteet päälleen, olimme kerääntyneet vanhaan aittarakennukseen viettämään iltaa. Täällä me aina hengailimme Aleksin kanssa, kun olimme hieman nuorempia. Joonas ja Joel olivat lähteneet hakemaan juotavaa, kun me muut nautimme tunnelmasta ja juttelimme. Ei aikaakaan, kun puuttuva kaksikko ilmestyi aitan ovesta, mukanaan iso kasa pulloja ja tölkkejä. Alkoholistit.

"Julialle juotavaa." Joonas ilmoitti istuessaan viereeni, ja ojensi minulle tölkin.

"Itse asiassa Julia on nyt vesilinjalla." Kerroin tämän ääntä matkien. Muut katsoivat minua hämmästyneinä, paitsi Joel. Tämä tiesi tasan tarkkaan, mistä oli kyse. Mies hädin tuskin pystyi peittämään hymyään.

"Mitä sulle on käyny? Ooks sä kipee?" Hattarapää kummasteli, ja kokeili otsaani kämmenselällään. En voinut olla naurahtamatta.

"Mikä juttu tää nyt on?" Niko ihmetteli.

"Onks kaikki hyvin? Tai siis, en ees muista millon oisit kieltäytyny juomasta." Aleksi kysyi, naurahtaen lopussa.

"Kaikki on tosi hyvin. Meillä molemmilla." Kerroin hymy huulillani. Minnan ilme kertoi, että tämä ymmärsi, mitä vihjailin. Muut eivät vielä tainneet tajuta.

"Rakkaat ystävät, we've got a baby on board!"

He onnittelivat ja halasivat, sekä tietysti utelivat nimestä. Joonas teki hyvin selväksi, että tahtoi nimen alkavan J:llä. Nyt Joel sai viimein näyttää intonsa, kun muut tiesivät. En ollut ikinä nähnyt hänen selittävän mistään läheskään sillä innolla, en edes musiikista. Se näky sai minut onnellisemmaksi, kuin mikään muu. Kaikkein häkeltyneimmältä vaikutti Aleksi. Hän ei ollut uskoa korviaan. Mies varmisti moneen otteeseen, ettei kyseessä vain ollut jokin julma pila. Vakuutin joka kerta, ettei ollut. Saatoin ehkä huomata yksittäisen kyyneleenkin tämän kasvoilla, vaikka hän sen yrittikin pyyhkäistä nopeasti pois. Olin niin onnellinen, että Aleksi oli hyväksynyt suhteeni Joeliin. Niin paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin kuunnellut häntä.

Vaikka viimeiset vuodet olivat olleet yhtä vuoristorataa, surkeiden sattumusten sarjaa, kaikki tuntui viimein järjestyvän. Peloistani huolimatta olin löytänyt itselleni ihanimman miehen, jota olisin ikinä voinut toivoa. Ja nyt olimme perustamassa perheen. Ajatus tuntui aivan älyttömältä. Espanjasta lähtiessäni en ollut osannut kuvitella mitään tällaista. En uskonut, että voisin vielä jonain päivänä olla tässä tilanteessa. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Tiesin kyllä, etteivät koitokset loppuisi vielä tähän. Edessä odotti varmasti uusia haasteita, joita en ehkä vielä osannut edes kuvitella. Mutta entä sitten? Olin oppinut hyväksymään nuo haasteet osaksi elämää.

Eihän ollut paratiisia ilman ongelmia.