Hermostunut / Mattheo Riddle

Luku 2

Kello on tällä hetkellä ehkä yhdeksän illalla ja kaikki oppilaista professoreihin ovat suuressa salissa. Pian pitäisi alkaa tupalajittelu.

Tämä oli ennen aina ihan hiton jännää, mutta nyt kun on kasvanut ja ikää tullut niin ei voisi paljoa kiinnostaa. Eniten minua kiinnostaa tässä varmaan ruoka. Vittu kun pitää odottaa kauan, että nuo pikkuset lajitellaan.

Pakko sanoa, huonoon aikaan tulivat tänne opiskelemaan. Ei sitä nyt enään voi tietää, mitä Pimeyden lordi keksii. Alkaa olla vaikeat ajat täällä koulussa. En itse täällä kauheasti viihdy. Olisin mielummin kotona, jossa on äitini ja isäni. Ei minua isän seura kauheasti kylläkään kiinnosta, mutta äiti on ollut aina se rakas minulle.

Tosiaan saavuimme ehkä kaksi tuntia sitten tänne. Tässä välissä olemme vaan purkaneet tavaroitamme paikoilleen.

"Zabi, kaikki, jotka lajitellaan luihuiseen, saa olla rauhassa. Mutta sitten jos joku hemmetin Potter ihailija tulee sössöttää mulle jotain, mun pää ei kestä." Selitin Blaiselle, hän nyökytti päätään samaistuen.

"Kiitos! Vihdoin olemme saaneet nämä uudet tulokkaat lajiteltua! Mutta meillä on kyllä vielä yksi uusi tulokas. Hän ei ole uusi rehtori vaan oppilas. Hän tulee kuudennelle vuodelle opiskelemaan. Tämä saattaa tuoda hämmennystä, mutta varmasti totutte nopeasti. Tule sisään, Mattheo Riddle!" Dumbledore sanoi salin etuosasta.

Riddle? Ei voi olla todellista.

Katsoin veljeäni vieressäni, joka oli lähes yhtä järkyttynyt kuin minäkin. Häntä ei varmaan tosin kauheasti kiinnosta.

Nyt kuuluu askelia ovelta joten käännän katseeni sinne. En mitenkään uteliaasti kylläkään.

Ei voi.. siis voiko tuo olla muka Pimeyden lordin poika? Ei voi olla. En voi uskoa silmiäni.

Hänellä on tummanruskeat kiharat hiukset, silmät näyttäisi olevan täysin ruskeat ja hänellä on silmän kohdalla iso arpi. Mistä se on tullut? No en tiedä, mutta tämä poika on vitun hyvännäköinen.

En saa ajatella näin!

Hän kävelee salin keskiosassa kohti lajitteluhattua. Hän katsoo hieman ympärille hymyillen.

Minä vain tuijotan kirjaimellisesti. Hänen kasvonpiirteet ovat niin upeat, että en osaa sanoin kuvailla, mutta sen tiedän että I'm already in love.

Ei saatana! Mulla on poikaystävä! Turpa kiinni! Mä en voi tykkää kahdesta ihmisestä. Mitä jos tykkään? Mutta mä en vaan voi.

Ehkä kuvittelin, ehkä en niin vilkaisiko tuo Mattheo juuri äsken minua? Jos vilkaisi niin hän hymyili. Hänen hymyyn voisin vain sulaa. Sitä voisi vain tuijottaa. Niin kuin minä teenkin tällä hetkellä.

Hitto, mä voisin jauhaa tosta pojasta, vaikka koko illan näköjään.

Eihän tuo hattu edes koskenut Mattheon päätä, kun se huutaa "Luihuinen!" Poika näyttää erittäin tyytyväiseltä kävellessään tänne päin. Tänne päin? Voihan..

Hän istahtaa suoraan minua vastapäätä Blaisen viereen. Jokainen liike, minkä tämä Riddle tekee saa mut jo ihan pois maan tasalta.

Nyt hän katsoo meitä hetken, etenkin minua.

"Noni, mä oon Mattheo Riddle. Moro." Hän sanoo virnistäen meille kaikille. Katson kaikkia kavereitani, jotka ovat ihan hiiren hiljaa.

"Vittu kun ei voi ees esittäytyä. Hitto teidän kanssa." Aloitin. "Tässä on Draco Malfoy, se on mun veli. Kaksoisveli. Meillä on 20minuuttia syntymis eroo eli mä oon nuorempi. Se on kuudennella vuodella. Joo Draco on tuollane vähä masis nykyään, mutta mä rakastan sitä silti. Se on ainoa ihminen, ketä voin sanoo veljeks." Sanon esitellen Dracoa jonka pää nojaa käteensä.