Hermostunut / Mattheo Riddle

Luku 22

Yksi ainoa asia, mitä en malta odottaa tänään on se, kun annan Mattheolle, Dracolle ja äidille joululahjat. Vihaan joulua, mutta en vihaa näitä kolmea ihmistä kenen kanssa sen saan varmaankin viettää. En malta odottaa Mattheon hymyä, kun hän avaa lahjani. Hän tykkää siitä aivan varmasti.

Heräsin pimeässä, kylmässä huoneessani ja Laitoin heti käden oikealle puolelleni, missä on Mattheo. Tunnustelin kädessäni lakanaa hetken, kuinka pehmeä se on, kunnes tajuan ettei Mattheo ole vieressäni. Käännän pääni ja tyhjä. Nousen nopeasti istumaan ja huokaisen kova äänisesti. Missä hän on? Hän lupasi olla koko yön vieressäni! Odotin hänen olevan vieressäni, kun herään! Missä hitossa Mattheo on?

Kömmin pois jättimäisesti sängystäni ja vedän jotkin housut nopeaa jalkaani. Juoksen ovesta ulos ja menen Dracon huoneen ovelle mikä on aivan lähellä omaani. Koputan oveen, mutta päätän vaan avata sen. "Draco!"

En kuullut mitään.

"DRACO" Huusin vielä, silloin hänen pää ilmestyi esiin vessan oven raosta.

"No? Mitä sä teet täällä näin aikaisin? Tarvitko apua valitsemaan sopivat ja mätsäävät vaatteet?" Hän vitsailee.

"Ei! Ei, Draco. Missä Mattheo on?" Minä odotin sanovani selkeästi, mutta suustani pääsi vaan supinaa. Draco miettii ja katsoo ympärille.

"Öö ei hajuakaan. Eikö se oo sun kanssa?"

"No ei! Kun mä menin nukkuu se oli mun vieressä, Draco. Nyt kun heräsin, ei oo enää. Mitä jos sen isä liittyy tähän jotenkin? Kato se lupas mulle-"

"Hei kaikki on hyvin. Sillä on varmasti kaikki hyvin. Okei? Ehkä, sille tuli joku yhtäkkinen tehtävä, mikä sen pitää tehdä tai jotain. Älä huolehdi." Draco sanoi ja tuli minun luo kädet auki halaukseen. Hän laittoi kädet ympärilleni.

"Ei.. ei." Hengitin, ja päästin Dracosta irti. Lähdin pois veljeni huoneesta. Menin alakertaan etsimään äitiä, jos hän tietää jotain tästä.

"Äiti! Äiti!" Huusin häntä ympäri pimeää kamalan avaraa kotiamme. Mutta pettymykseksi vastaan tulee vain isä. Tämähän on mahtavaa. Hän ei saa nähdä minua paniikissa ja surullisena, hän alkaisi jauhamaan vaan jostain, että minun pitäisi olla jo kunnon kuolonsyöjä eikä heikko.

"Onko jokin kateissa?" Isä kävelee luokseni.

"Älä puhu mulle." Kävelen vain hänen ohitse.

"Et varmana kävele vaan pois." Isä ottaa otteen kädestäni ja pysäyttää minut, käännyn ympäri ja kohtaan hänen kasvot epäystävälliset kasvot.

"Älä puhu mulle niin kuin meillä olisi jotenkin täydellinen isä-tytär suhde, niin kuin sä et hakkaisi mua." Sanoin isälle, hän katsoo minua hämmentyneenä ja vihaisesti.

"Mä en ole paras isä mitä voisi saada-"

"Et niin olekaan, etkä tuu koskaan olemaankaan. Mä en anna sulle mitään koskaan anteeksi." Keskeytin hänet, ja pääsin vihdoin lähtemään pois tuon läheltä.

Löysin äidin keittiöstä tekemässä jotain normaalia kotiaskareita. Kysyin häneltä, että onko Mattheota näkynyt, mutta hänellä ei ollut tietoakaan missä poika olisi. Kiitin äitiä kuitenkin ja lähdin pettyneenä takaisin yläkertaan.

En voi uskoa tätä. Tänään on jouluaatto, halusin antaa hänelle joululahjankin ja viettää aikaa hänen kanssaan, mutta hän päättää kadota juuri tänään. Mitä ihmettä hän ajattelee? Ehkä hän sai jo tarpeeksensa minusta. Hän pilasi päiväni lähtemällä ja jättämällä minut yksin. Suunnittelin myös, että oltaisiin leivottu jotain yhdessä, mutta kaikki ne suunnitelmat menivät hukkaan. Kuinkakohan kauan hän ajatteli olla muualla?