Hermostunut / Mattheo Riddle

Luku 15

Mattheo pitää käsiään kaulallani ja suutelee minun kasvojani enkä voi estää hymyä mikä on huulillani. Tässä tilanteessa olisi vaikeaa olla hymyilemättä. Laitan käteni Mattheon selälle ja suutelen hänen kaulaansa jättäen jälkiä, samalla kuulen hänen syvän hengityksen.

Hetken kuluttua lopetan ja pistän pääni tyynylle. Matt siirtyy viereeni ja nojaa käteensä hymyillen minulle hänen hymyään.

"Oliko se erilaista?"

"Jos tarkotat nyt Edgaria niin.. joo." Vastasin. Matt katsoi minua ja kuunteli. "Sä oot hellä. Tosi hellä. Liian hellä."

"Vaan sun kanssa, Devi Malfoy." Matt naurahti ja antoi minulle pusun.

"Vaan mun kanssa? Miten sä oot toisia kohdellut? Sitonut ne kiinni ja lähtenyt helvettiin panemisen jälkeen?" Ajattelin.

Matt kurtisti kulmiaan hitaasti ja hänen silmänsä näytti yhtäkkiä huolestuneelta.

"Olisitko sä halunnut, että oisin kohdellut muita niin?" Hän kysyi.

"No.." katsoin Mattheon kasvoja. "Riippuu, jos ne oli ämmiä vai satutettuja."

Matt naurahtaa: "sä oot liian erilainen."

"Oonko mä molempia?" Kysyin.

"Mitä? Et." Mattheo sanoi. "Sä oot enkeli."

"En nyt ihan kuitenkaa sanois." Sanoin ja menin Mattheota lähemmäksi, hän laittoi peittoa paremmin päällemme ja torkutimme siinä.

***
On yö, hiippailen yksin tupakka kädessä linnan käytävällä autiolla käytävällä. Toivon etten törmäisi keneenkään.

Avaan taas saman paksun puu oven, josta pääsen ulos. Laitan sen hiljaa kiinni ja yhtäkkiä olen jo työnnettynä seinään kovalla otteella. Tunnen kylmät kädet kaulani ympärillä.

Pitkät lumen vaaleathiukset kuin minulla ja kaksoisveljelläni. Samat kirkkaat harmaansiniset silmät, joista näkyy viha. Vaalea iho kuin minun.

"I-isä?" Köhin ja pidin kyyneliäni kurissa.

En voi itkeä isän edessä. En voi, en saa.

"Tajuatko sä, kuinka hiton pettyneitä me ollaan suhun?! Minä, äitisi ja koko suku!" Isä raivoaa minulle taas päin naamaa.

"Äiti ei oo.. pettynyt muhun!" Sanoin säälittävästi. Miten minä muka pystyisin puhua paremmin? Mun isän kädet kuristaa mun kaulaa?

"Mitä sä teit Edgarille?! Etkö sä muista mitä mä sanoin sulle?" Hän huusi vielä kovemmalla äänellä.

"Se ansaitsi sen mitä sai!" Vinkaisin takaisin ja sain heti läimäytyksen poskelle, mutta sen jälkeen taas tunnen kylmät kädet kaulalla. Sydämeni hakkaa tällä hetkellä rinnassani tuhatta ja sataa.

"Mä en aio toistaa enään kolmatta kertaa, Devi. Mitä sä teit sille?!" Hän katsoi minua halveksuvasti.

Ja tässä vaiheessa silmästäni valuu kyyneleet poskilleni, joita koitin niin pitää poissa.

"Sä oot ihan samanlainen nykyään, kun Draco. Saastainen pelkuri! Kehtaatkin itkeä isäsi edessä!" Hän pökkäsi minua päähän kovaa, että se osui kiviseinään.

"Kehtaatkin lyödä omaa tytärtäs! Mä en tehnyt sille paskiaiselle yhtään mitään, kunpa oisinkin!" Huudahdin kerrankin rohkeasti isälle.

"Ku- kuka sitten? Kerro mulle nyt!" Hän käski.

Huulilleni tuli pieni virne: "Sitä sä et saa koskaan tietää. Luuletko sä, että mä kertoisin sulle? Koska mä en kerro sitä sulle koskaan!"

Isä katsoi minua nyt ihmeissään.