Hermostunut / Mattheo Riddle

Luku 11

"Ei! Pysy nyt paikallas!" Kiljun Mattheolle, kun yritän letittää tämän kikkura hiuksia.

"No kun ei siitä tuu yhtään mitään." Hän nauraa.

"Tuleepas!" Tiuskaisin. "Odota nyt."

"Okei, mutta mä suostuin tähän vaan koska sä uhkasit kertovas mun isälle meidän suhteesta." Mattheo pyöritti silmiään.

Vetäisen yhden suiron lettiin mukaan ja Mattheo taas valittaa: "Ai! Vittu tää on pahempi kun kodittomana oleminen."

"Älä valita. Hyvänen aika nuorimies!"

Mattheo on ihan huvittava, sen takia hän onkin ihana. Hänen kanssaan on vaan niin hauskaa aina.

"Jos joku helvetin Zabi töllystelee tosta ovesta sisään niin se ei sitten saa nähä yhtään mitään lettejä mun hiuksissa." Hän osoittaa oleskelu huoneen ovea.

"No kylläpäs saa nähdä, rakas. Sen on pakko. Näistä tulee niin söpöt." Minä ihastelen.

"En haluu näyttää miltään kolme vuotiaalta pikkutytöltä.."

Saan juuri letit valmiiksi, kun oleskelu huoneen ovi aukeaa ja Adrian kävelee sisään.

"Noni! Mitä mä sanoin." Mattheo kuiskasi minulle.

"No mitäs te kaks psykopaattia teette?"

Hän käveli luoksemme sohvalle.

"Sun ois parempi viettää laatu aikasi muualla." Mattheo sanoi Adrianille.

"Enpä taida. Devi, saitkos sä jälki-istuntoa siltä Kalkaroksen tunnilta?" Adrian ärsyttää.

"En saanut. Itseasiassa se oli aika ylpeä musta, mutta sähän et edes onnistunut koko hommassa." Käänsin päätäni.

"Kuka nyt olis ylpeä susta?" Adrian naurahti hiljaa.

"No ei ehkä moni, mutta osaan mä ainakin olla ylpeä joistakin omista teoista. Varsinkin siitä, mitä mä tein sulle." Hymyilin.

"No haista paska." Adrian katsoo minua vihaisesti.

"Haistoin sen just sillon, kun sä kävelit tosta ovesta sisään." Osoitin poikaa sormella.

"Hmm.. ootko varma, että se haju ei tuu sun rotta poikaystävästä? Kato se voi olla hyvin mahdollista." Adrian virnuili inhottavasti.

Silmäni lukittautuivat tuohon poikaan. Miksi helvetissä kaikkien pitää aina tunkea Mattheo jokaiseen vitun keskusteluun? Ja se on aina jotain ilkeää.

"No aiotko vaan tuijottaa mua noilla sun murhaajan silmillä vai aiotko kirota mut?"

Tulin pois Mattheon takaa ja nousin pois sohvalta.

"Jos mä kuulen sun puhuvan Mattheosta tuolla tavoin uudestaan niin siitä seuraa rumaa jälkeä. Mä voisin ilomielin kirota sut tässä ja heti. Mun isä olis varmaan vitun ylpeä. Mä en oo murhannut ketään joten turha väittää mua murhaajaks. Pitääkö mun kertoa mun vanhemmille, että ärsytät mua vai pitääkö mun näyttää se kaiken seuraus nyt?"

Adrian tuijotti minua kauan ja pudisti päätään: "Oot aika kuuma tyyppi."

Sitten hän lähti pois makuuhuoneille päin.

Käännyin Mattheota kohti hämmentyneenä.

"Oonko mä kuuma?"

"Oot. Oot tosi kuuma." Hän hymyili katsoessaan minua.

"Sä oot vielä kuumempi." Hymyilin hänelle. "Mut hei mennään näyttämään sun letit muille."

Otin Mattheo molemmista käsistä kiinni.