Hermostunut / Mattheo Riddle

Luku 6

"No joo okei mua ei kiinnosta yhtään." Sanoin, kun Mattheo puhui jonkun jätkän kanssa jostain tytöstä. Kuinka kaunis hän on ja kuinka hän huusi jollekin professorille vastaan. Vittu blaa blaa.

"Kyllä sua kiinnostaa, muru." Mattheo sanoi hymyillen minulle. Muru? Sanoiko hän..

"No ei kyllä kiinnosta. Kai sä tuut ens viikon sunnuntaina Pansyn synttäreille, Matt?" Minä kysyin koiranpentu silmilläni.

"Ehkä.. tai siis, joo varmaan. Vaikka." Hän vastasi mietiskellen.

" Ehkä.. tai siis, joo varmaan. Vaikka. " Minä nauroin hänen vastaukselleen. "Oot kiva poika, Mattheo." Hymyilin.

"Etkö sä aikonu mua sinne kysyy mukaas?" Tuo toinen jätkä sanoi Mattheon vierestä. Hänellä on ruskeat hiukset ja siniset silmät.

"No en, mä en edes ikinä oo sun kanssa joten miks kysyisin. Mä hengaan Mattheon kanssa joten-"

"Sä hengaat Mattheon kanssa vaan, koska haluut panna sitä niiku varmaan kaikkia muitaki täällä paitsi veljees." Hän keskeytti minut. Nousin ylös oleskeluhuoneemme mustalta sohvalta seisomaan.

"Mikä helvetti sun nimi on?" Kysyin katsoen häntä piinaavasti.

"Adrian-"

"Joo ihan vitun sama mikä sun nimi onkaa, mutta mä en kutsu tollasia kusipäitä mun mukaan juhlimaan. Mä en haluu panna Mattheoo. Mattheo on mun paraskaveri. Sä et oo, koska mä en edes tunne sua. Mä tiedän sut. Mä tiedän sen, että sä oot yksi näistä paskimmista ihmisistä tässä koko paikassa. Äläkä puhu mun veljestä."

"Ihan miten vaan."

Menin Mattheon eteen ja ojensin hänelle käteni, hän tyhmänä vain katsoo minua. Otan hänen kädestään kiinni ja lähden kuljettamaan häntä kädestä pitäen johonkin muualle. Kuulen Adrianin vislauksen takanamme ja Mattheo vilkaisee tätä.

Työnnän Mattheon huoneeni seinään vihaisena. Älkää edes ajatelko mitään..

"Miksi sä oot tollasen kaveri?" Kysyin häneltä kädet puuskassa.

"Miten nii?"

"Miten nii? Kyllä sä nyt huomasit!" Minä tiuskaisin. Okei taidan olla nyt vähän dramaattinen, mutta edes vähän armoo minulla on menkat. Muutenkin minä välitän tästä jätkästä ja hänen tekemisistään.

"En mä tiiä. Haluun kavereita." Hän vastasi pudistaen päätään ja yrittää katsoa muualle.

Otan hänen leuasta ehkä vähän tiukan otteen ja käännän hänen päänsä suoraan kohti minua.

"Nyt kun mä sanon sulle, että toi ei todellakaan hyvää tyyppiä niin uskotko?" Kysyin.

"Älä kysy tyhmiä kysymyksiä multa, Devi." Hän sanoi pyörittäen silmiä.

"Oma on häviös." Sanoin. Otin tätä käsivarresta kiinni, avasin huoneeni oven ja talutin hänet ulkopuolelle. Laitoin oveni lukkoon.

Hetken kuluttua alkoi kuulua koputusta ja Mattheon puhetta.

"Mitä vittua nyt taas? Ihan oikeesti, sä et tee mulle taas näin!" Hän valittaa oven toisella puolella. Hän rynkyttää oven kahvaa ja koputtelee oveen.

"Älä nyt hyvänen aika runkkaa sitä kahvaa." Nauroin.

"No päästä sisään sitten!" Hän huusi ja hakkasi ovea.

"Enpä taida." Kiusasin häntä.

"Vitun blondi pikkupaska avaa tää ovi. Mä niin tapan sut." Hän mutisi ja rupesi hakkaamaan jalalla ovea.