Mitä tähän nyt edes vois kirjoittaa?
(MUUTAN TÄTÄ KUVAUSTA JOSKUS, MUTTA EN VIELÄ)
Draco Malfoyn 𝙨𝙞𝙨𝙠𝙤 (kaksoset) on Tylypahkassa kuin kaikki muutkin. Draco on suojelevainen siskoaan kohtaan joten siitä saattaa koitua ongelmia, kun Tylypahkaan...
Puen kaapuani ylleni ja kampaan hiuksiani. Olen taas nukkunut kauhean myöhään, luultavasti yön tapahtumien takia. Katson sängylleni, jossa nukkuu Mattheo vieläkin peiton alla.
"Mattheo!" Minä sanoin kireästi. Hän ei herännyt. Ugh.
"Mattheo!" Ärähdin ja taputtelin tätä poskelle, hän heräsi vihdoin.
"Mmm.. hei Devi. Mitä kello on?" Hän sanoi käheällä äänellä ja yritti pitää silmiään auki.
"Sen verran, että sun on pakko nousta nyt, jos haluat jotain aamupalaa." Sanoin ja kyykistyin sängyn vierelle, kun hän makasi kyljellään katsellen minua unisilla silmillä.
"Aha. No anna mulle vähän aikaa." Hän sanoi haukotellen ja maiskuttaen. "Antaisitko mulle vähän vettä?"
"Saat vettä aamupalalla ja nousisit nyt. Muistatko, että meidän piti puhua tänään?" Kysyin.
Hän kurtisti kulmiaan ja nousi istumaan.
"Puhua mistä? Siitäkö, että lähin vai?" Hän kysyi väsyneenä.
"No siitäkin, mutta pue nyt päälle ja-"
"Hei, miks mä muuten oon nukkunut sun huoneessa?" Hän ihmetteli.
"No sä halusit. Tupsahdit tänne joskus kahden maissa, mutta pue nyt jo ihan oikeesti." Hoputin, nousin ylös ja menin huoneeni ulkopuolelle jo odottamaan.
Hetken päästä Mattheo avasi huoneeni oven ja käveli ulos sieltä, sulkien oven perässään.
"No niin tule!" Minä olin äiti hahmona.
"Joo joo." Mattheo mumisi ja hölkkäsi kannoillani käytävällä.
Ehdimme onneksi aamiaiselle Mattheon kanssa. Saamme takuulla omituisia katseita, sillä tuo poikahan vain katosi kuin tuhka tuuleen ehkä pariksi päiväksi.
Mattheo yrittää pitää päätään matalalla, jotta häntä ei niin huomioitaisi.
Olemme niin lähellä veljeäni ja kavereitani, että näen heidät jo, mutta näen eräät todella tutut kasvot heidän mukana. Pysähdyin paikalleni ja tuijotin hetken noita kasvoja.
Onko se hän?
Hän käänsi katseensa minun suuntaan ja silloin hän huomasi myös minut. Nuo tummanruskeat hiukset ja tummat silmät, joita silloin ennen aina sain tuijotella.
Hänkin taitaa olla hieman järkyttynyt nähdessään minut.
"Devi, tuutko sä? Mikä sulle tuli?" Mattheo kyseli ja astui eteeni, jolloin rikoin katsekontaktin sen pojan kanssa.
"En tai joo oon mä." Sanoin räpsytellen silmiäni ja tömistelin vain pokkana Mattheon ohitse kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mutta kun pääsin kavereideni luokse siinä hän taas istuu veljeni vieressä. Lorenzo Berkshire. Enzo.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
