Hermostunut / Mattheo Riddle

Luku 18

Tänään illalla on jokavuotiset Halloween bileet, joihin minä aion tottakai mennä. Sinne on pukukoodina vaan joku halloween asu. En ole vielä päättänyt, mitä laitan päälleni, mutta katson asiaa vielä Mattheon kanssa.

Joudun taas raahata hänet mukaani juhliin kanssani. Tuntuu pahalta hänen puolesta, mutta jos vain uskotaan, että siitä tulee ihan hauskaa. Mattheo sanoi miettivänsä jotain pientä luuranko meikkiä kasvoilleen, mutta hän silti moitti kuinka typerää ja turhaa humpuukia tämä kaikki on. Minä taas sanoin hänelle, että halloween on paras juhla.

Saat olla kuka tai mikä vaan. Vapaa.

"Sä ja Mattheo ootte taas yhdessä?!" Draco huudahti järkytyksestä samalla, kun me käveltiin huispaus kentälle päin. Tällä kertaa minulla on onneksi tarpeeksi vaatetta ja Dracolla on tietysti huispaus pelivaatteet.

Hän ei ollut valmis tähän, hän ei nähnyt tämän tulevan.

"Joo ollaan. Voitko sä millään ottaa tätä kevyesti vastaan?" Kallistin päätäni sivulle kulmat kurtussa.

Draco katsoi minua hieman pettyneenä. Tämä on kai aika riski jatkaa tätä suhdetta, mutta niin se vain taitaa mennä, kun rakastaa jotakuta.

"Mä- mä en tiedä. Jos se satuttaa sua niin muistatki sitten, että mä varotin sua. Mä en edelleenkään luota siihen jätkään enkä varmaan koskaan tuu luottamaankaan. Kiva, kun kerroit tän just tälleen ennen matsia."

"Joo mä huomaan, että sä et luota. Sä otat tän asian kauheen raskaasti. Blaise oli taas ihan innoissaan, en kyllä ihmettele." Naurahdin.

"Kerrotkin sitte, jos sattuu jotain."

"Tottakai."

Hymyilin veljelleni, hän hymyili vähän heikommin ja lähti verhon taakse luihuisten pukuhuone tilaan, josta käveleekin komean näköinen tapaus. Nähdessään minut Mattheo tulee luokseni hymy huulilla.

"Kuulin vaan sun kauniin äänen niin ajattelin tulla katsomaan sua ennen matsii." Hän sanoo samalla, kun käveli minun eteeni.

"Ahaa." Hymyilin.

Hän laittoi tutusti kädet hellästi alaselälleni, kun minä laitoin hänen hartioille ja Matt suuteli minua. Onneksi ympärillämme ei nyt kumminkaan ole porukkaa, kun olemme huispaus kentän takana. Kentän ulkopuolelta pelaajat pääsee pukutiloihin.

Kun Mattheo osasi hillitä itsensä, hän katsoi minua.

"Odotatko innolla peliä?" Kysyin.

"Juu, me voitetaan ne mulkero Rohkelikot." Hän sanoi itsevarmana.

Naurahdin hänelle typerästi ja taputin hänen rintakehää.

"Oot niin sulosen itsevarma." Hymyilin ja katsoin ylös hänen kasvojaan.

"No en nyt sanois, oon vaan kilpailuhenkinen." Mattheo totesi ja kieputteli paksuja hiuksiani sormiensa välissä. "Näytät erityisen kauniille tänään."

"Ai jaha, Oikeestiko? Vai unelmoitko vaan?"

"Hei! Mä puhun totta, mä sanoin mitä mä ajattelin!" Mattheo katsoi minua kulmat koholla.

"No okei." Minä hymyilin hänelle.

"Öö mun on varmaan pakko jo mennä nyt." Mattheo katsoi pukuhuoneeseen ja sitten taas minua, hän antoi minulle pusun otsalleni. "Nauti pelistä, muru!" Hän sanoi ja katosi pukuhuoneeseen.

Lähdin sitten katsomoon etsimään hyvää paikkaa itselleni luihuisten seasta. Hitsi, kun täällä yleisössä ei ole ketään minun hyviä kavereita. Blaise on myös pelaamassa. Istun sitten yksinäni puiselle penkille ja katson ympärilleni.