Hermostunut / Mattheo Riddle

Luku 13

Mattheo oli oikeassa. Tulin kipeäksi.

Makaan sairaalasiivessä flunssassa. Olisin itse halunnut jäädä omaan huoneeseeni lepäämään, mutta Pomfrey patisti minut tänne näin. Olen ollut täällä nyt vasta tämän päivän. En ole koskaan kokenut tylsempää päivää kuin nyt.

Astoria lupasi tuoda läksyni tänne ja kertoa kaikki. Astoria on nyt ruvennut opiskelemaan enemmän. Olen ylpeä hänestä.

Mattheo on kuulemma ihan uuvuksissa, kun en ole hänen vierellään joka paikassa pitämässä kädestä kiinni. "nyt muut tytöt ajattelee, että me erottiin ja ne töllää mua. Mä jouduin vetää yhtä jo kuonoon. Se toi mulle hyvän mielen."

Blaise ei ole puhunut paljoakaan, mitä nyt Mattheolta kuulin. En tiedä mikä hänelle on tullut. Onkohan jotain sattunut? Toivottavasti ei.

"Astoria! Luojan kiitos. Mä luulin, että et oo tulossa." Helpotuin nähdessäni Astorian kävelemässä luokseni.

"Joo, Draco ei meinannut päästää mua." Astoria pudisteli päätään hymyillen.

Hän ojensi minulle pergamentin, jossa luki kaikki läksyni ja sitten myös kauhea kirjapino oli yöpöydällä. Kamalasti läksyä taas ja mistä vetoa, että noista ainakin puolet on Kalkaroksen tunnilta.

"Enhän mä näitä kaikkia nyt osaa tehdä." Minä kauhistelin silmät ammollaan Astorialle, joka istahti tuolille sänkyni vieressä.

"Älä huoli. Mä voin auttaa sua sitten." Hän sanoi.

"Kiitos Astoria." Kiitin. "Miten sulla menee Dracon kanssa?"

"Hyvin. Tosi hyvin, mutta välillä tuntuu, että Draco ei vaan jaksaisi tehdä mitään tai edes nousta aamulla. Se joskus valvoo myöhään ja vaan tuijottaa seinää tai mua. Se on tosi väsynyt oikeesti." Astoria sanoi hiljaa katse lattiassa.

"Eihän." Minä huokaisin ja katsoin kauhistuneena Astoria. "Sun pitää pyytää se tänne mahdollisimman pian. Mun pitää jutella sen kanssa."

"Okei. Mun pitää nyt mennä ennen, kun se luulee, että joku kiros mut matkalla." Astoria nauroi ja laittoi kätensä olkapäälleni. "Parane pian."

Sitten hän lähti kävelemään kohti sairaalasiiven ovia.

"Hei hei." Sanoin.

**
"Draco, mä oon huolissani." Sanoin hänelle, kun istuin sängylläni ja hän sänkyni vieressä.

Draco nojasi rennosti tuolilla -tai siltä se ainakin näyttää minun mielestä- ja räpelöi taas sormiaan.

"Kenestä?" Hän kysyi katsoen vain käsiään.

"No susta. Onko sulla asiat paremmin? Astoria kertoi-"

"No totta vitussa se kertoi." Veljeni mutisi, hänen jalkansa alkoi vipattaa.

"Draco. Astoria on huolissaan susta." Vakuutin.

"Well, no shit." Hän naurahti vaivalloisesti ja hänen huulilla kävi pieni hymyn kaari.

"Oon mäkin, äiti ja Blaise on ihan varmasti." Yritin piristää. "Mä tiedän, että se on hiton hankalaa tehä nää kaikki paskamaiset asiat, mutta meidän on vaan pakko. Ei meillä oo vaihtoehtoja. Meidän pitää näyttää, että Lordi voi luottaa meihin."

"Vittu Devi! Kun mä en pysty enään. Mä en jaksa. Kaikki on menny päin helvettiä. Kukaan ei voi tehä tälle mitään. Kukaan ei voi auttaa mua. Mä en pysty siihen, mä en pysty mihinkään. Enkä tosiaankaan siihen mihin mun just pitäis."

Draco tärisi penkillä kalpeana ja nielaisi itkun aina välillä pois.

"Veli. Mä lupaan tehä tälle jotain. Mä lupaan auttaa sua." Hikoilin kamalasti stressin takia.