Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

6. Kimaltaa oudosti

Joel

Yllätyn kun Joonas vastaa suudelmaan varovasti. Ihmettelen kyllä miten uskalsin tehdä tämän, mutta ei kai siinä sitten. Parempikin niin, sillä harvoin tällaisia tilaisuuksia tulee.

Kuulen jonkun kävelevän meitä päin, ja melkein heti askeleet katoavat. Ilmeisesti joku jätkistä kävi katsomassa mitä teemme, mutta ymmärsi lähteä pois.

Olen täysin varma siitä että jätkät ovat huomanneet miten tuijotan Joonasta. Ihan varmasti ovat huomanneet. Ihme ettei tuo hattarapää ole sanonut ikinä mitään, tai sitten hän ei ole huomannut.

Havahdun ajatuksistani tähän hetkeen, kun maailman pehmeimmät huulet katoaa omiltani. Ai niin joo, se hengittäminen on keksitty.

Huomaan Joonaksen poskilla söpön punan, mistä alan mielessäni hymyilemään todella leveästi. Käännän hänen katseen itseeni hellästi.

"Miks sä teit noin?" hän kuiskaa katsoen minua varmaan suoraan sieluun. Tässä sitten yrittää sanoa se yksi lause, minkä sanomista olen pitkittänyt ihan liian kauan.

Hengitän pariin kertaan keskittyneemmin, ennen kuin palaan tuon hattarapään huulille. "Koska mä välitän susta paljon enemmän ku mitä välitetään kavereista" kuiskaan hänen huulia vasten.

Saan hellään suudelmaan heti vastauksen. Yllätyn jonkun verran, kun tunnen Joonaksen kietovan kätensä niskani taakse pyöritellen varovasti hiuksiani hänen sormen ympärille.

"Voinks mä tulla sun syliin?" hän kuiskaa huuliani vasten, mistä alan hymyilemään. "Totta kai. Aina" vastaan. Samassa tunnenkin tuon jätkän kiipeävän syliini.

Hän ei kuitenkaan enää paina uudestaan huuliaan omilleni, vaan jää pitämään katsekontaktia. Otan hänen molemmista käsistä kiinni, ja silitän niitä pienesti.

Ihan selvästi hän yrittää saada sanotuksi jotain, mutta ei uskalla. "Kerro vaan" rohkaisen osoittaen mahdollisimman lempeän hymyn hänelle.

Huomaan Joonaksen silmien alkavan kimaltaa oudosti. Älä nyt vain sano että menin pilaamaan ystävyytemme lopullisesti, eikä hän halua enää ikinä nähdä minua...

Toisaalta, jos asia olisi niin, hän ei olisi vastannut suudelmaani, tai halunnut tulla syliini. "Shh, ei oo mitää hätää" kuiskaan hänelle pyyhkien hänen kyyneleitä hellästi.

"Mäki välitän susta paljon enemmän ku kaverina" hän kuiskaa nopeasti, samalla lopettaen hengittämisen. "Heii, kaikki hyvin. Yritä alkaa hengittää mun kaa samaan tahtiin" lohdutan.

Vedän Joonaksen itseeni kiinni alkaen silittämään hänen selkää rauhallisesti. Jätkät varmaan miettivät mitä helvettiä teemme täällä, mutta sitten miettii.

Joonas

Itken mahdollisimman hiljaa Joelin olkapäätä vasten hänen silittäessä selkääni rauhallisesti. Se kyllä ihan oikeasti rauhoittaa. Harvemmin kukaan on tukenani kun vedän näitä itkukohtauksiani.

Yritän siinä samalla ymmärtää mitä hetki sitten tapahtui. Joel Erik Salomon Hokka, johon olen ollut kusessa liian kauan, myönsi välittävän minusta, Joonas Henrik Porkosta, enemmän kuin kaverina.

Kaiken lisäksi suutelimme, ja sain itse kerrottua myös tunteistani. Toivon todella että hän tarkoitti sillä sitä, että tykkää minusta syystä tai toisesta sillä tavalla, eikä vain että olen tärkeä.

Nimittäin jos Joel ei meinannut sitä, olen kusessa. Tai no miten sen nyt ottaa. Onhan tuo jätkä siltikin minulle enemmän tärkeä kuin pelkkä kaveri.

"Onks kaikki hyvin?" havahdun Joelin rauhalliseen ääneen. Nostan katseeni häneen pyyhkien kyyneleeni pois. Että osaankin olla vain vaivaksi näin turhalla tavalla.

"On ku sä oot siinä" vastaan hiljaa. Käännän katseeni nopeasti muualle, kun tajuan punastuvani taas. Mikä lie juttu tämäkin, mutta miten vain.

"No sehän kiva. Pitäskö meiän alkaa pikku hiljaa menee muiden luo? Ihan siis sillee miten susta tuntuu, mut jätkät alkaa vielä epäilee jotain" hän ehdottaa.

Tiesin aina että Joelilla on suuri sydän, mutta se että häntä kiinnostaa mielipiteeni, on sellainen asia, mitä en välttämättä kestä.

"Mennää vaa" vastaan lopulta hymyillen hieman. Ja se hymy on oikeasti aitoa. Tuntuu paljon paremmalta nyt kun sain tuon asian kerrottua viimeinkin.

***

Aika sekava mut noh.