Joel
Huokaisen väsyneenä, ja nojaan rattiin. Saan sydänkohtauksen, kun painan vahingossa torvea. Alamme Joonaksen kanssa nauramaan ihan hulluna.
Pääsimme siis ihan muutama sekunti sitten takaisin Helsinkiin ja nyt olemme kerrostalomme pihassa. Ajoin itse koko matkan, kun Joonas teki töitä ja nukkui.
"Ai helvetti" naurahdan, ja pyyhin nauramisesta syntyneitä kyyneleitä. Kyllä sitä vain osaa olla tyhmä. No, tästäkin asiasta voi oppia jotain.
"Vittu mä melkee kusin housuun" Joonas mutisee, ja punastuu heti perään. "Sori" sanon huvittuneena, ennen kuin päätän nousta tästä autosta, ennen kuin tapahtuu jotain pahempaa.
Haen kassimme takapenkiltä haukotellen. Kello on jotain neljä iltapäivällä. Joonas kun nukkui autossa, niin hän saattaisi jopa jaksaa ja keretä treeneihin.
Itse haluan vain mennä lepäämään. "Joel sä kaadut kohta" kuulen enkelini huomauttavan, kun kävelen väsyneenä portaita ylös. Totta kai meidän tuurilla hissi on rikki. Perkele sentään.
"Enhän" vakuutan. Joonas nappaa väkisin molempien kassit itselleen, ja ottaa minua vielä kädestä kiinni. Enää kerros niin olemme perillä.
"Oota tässä" poikaystäväni käskee seuraavana, ja nappaa avaimet kädestäni. Päätän totella, joten istahdan portaille odottelemaan.
Kuulen ylhäällä oven avautuvan, tömähdyksen, ja oven menevän kiinni. Pian hattarapääni kipittää luokseni, ja nostaa minut syliinsä. "Ei sun tarvi" vakuutan, samalla haukotellen.
"Ei varmaankaa, mut sä oot auttanu mua nii helvetisti et tää nyt on vähintä mitä mä voin tehä" hän vastaa. Mutisen jotain, ja suljen silmäni. En pysyisi hereillä enää kovin kauaa.
"Joel nyt" Joonas sanoo, ja pussaa minua poskelle. Avaan silmäni, ja huomaan meidän olevan jo kämpässäni. Otan kengät ja takin pois, ja käyn keittiössä juomassa vettä.
Katson lattialla olevia kasseja. Vitut, kerkeää ne myöhemminkin purkaa. Taaperran makuuhuoneeseen, riisun hupparin ja housut, ja hyppään sängylle sulkien silmäni heti.
Joonas
Kurkkaan makuuhuoneen ovesta, joko poikaystäväni nukahti. Nähtävästi. Jaksoi hän kyllä yllättävän hyvin ajaa koko matkan, kun itse vain nukuin.
Mietin mitä sitä nyt tekisi. Varmaan voisin mennä treeneihin. En toki haluaisi jättää Joelia tänne yksin, mutta antaa hänen nyt nukkua rauhassa.
Menen takaisin tuon luokse, ja painan hänen poskelle hellän pusun. "Nuku hyvin" kuiskaan, ja peittelen tätä. Siirrän Joelin hiuksia pois hänen kasvoilta, jotta ne ei olisi tiellä.
Lähden makuuhuoneesta pois, ja otan kaiken tarvittavan mukaan. Tietokone, avaimet, ja tällä pärjätään. Puhelinta en saa ottaa, joten. Kirjoitan vielä Joelille lapun, jos hän herää ennen kuin tulen.
Menin studiolle, kattoo miten kauan oon
Joonas <3
Lähden eteiseen pukemaan kenkiä ja takkia. Voisin itse asiassa mennä kävellen, sillä miksi ei. Muistan yhtäkkiä, ettei meillä ole paljoa ruokaa.
Voisin siis käydä kaupassa, kun lähden takaisin. Avaan oven, ja varmistan sen menevän lukkoon. Hyppään sillalta alas, jos Joel on hakattu kun tulen takaisin. Ei edes liioittelua.
~~~~~
"Moi" huudan, kun astun ovesta sisään. "Ai moi" Niko vastaa yllättyneenä, ja tulee minua vastaan. "Minne sä Joelin jätit?" Olli kysyy, kun huomaa ettei toinen blondi tule perässäni.
"Jäi nukkuu. Ja mä nukuin matkalla, nii päätin tulla tänne" selitän. "Mikäs siinä. Saatki viritellä kitaras ja ottaa pari äänitystä heti alkuu. Ja sit ollaa keksitty muutamii ideoita" Niko kertoo.
Nyökkään hänelle, ja haen kitarani seinältä. Oli jo tässä ajassa tullut ikävä soittamista. Joo, Joelin ja minun luona oli kitara ja muitakin soittimia, mutta ei se ole sama asia olla studiolla jätkien kanssa.
"Yritätte ilmeisesti vähentää puhelimen käyttöö" Aleksi toteaa. "No, Joel yrittää. Sehän multa puhelimen otti pois" korjaan. "Miks?" "No siihen on tietttyi syytä" vastaan epämääräisesti.
"Aa okei" Aleksi sanoo, ja jättää aiheen siihen. Onneksi. En nimittäin jaksaisi alkaa selittämään yhtään mitään. Varsinkin kun Joel ei ole auttamassa jos saisin paniikkikohtauksen. Ei siinä, voi muutkin auttaa, mutta se jätkä tietää mitä tekee.
***
Valmistautukaa... 🙂
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
