82. Päiväunet

146 14 0
                                    

Joel

Huomaan Joonaksen nukahtaneen syliini. Pyyhin hänen kyyneleitä pois jatkaen hänen silittelyä. Lähden kuitenkin pois täältä vessan lattialta ja menen Nikon ja Vivecan luokse.

"Ai täälläki nukutaa" totean hiljaa istuen Nikon viereen. "Joo" hän toteaa ja silittelee tytön hiuksia. Vilkaisen keittiön suuntaan, ja huomaan Ollin alkavan heräilemään.

"Mmmitä tapahtu?" hän mutisee nojaten Aleksiin. "Sä kai pyörryit ja kolautit pääs pöyän kulmaa" Minna sanoo hiljaa. "Ooks sä syöny tarpeeks?" Aleksi huolehtii. "En" Olli huokaisee painaen silmänsä kiinni.

"Mulla piti olla aamulla verikoe mut se peruttii enkä oo syöny vielä mitää ku en oo ehtiny" Olli selittää nopeasti. "Olli hengitä" kommentoin väliin. "Ei tässä oo mitää hätää" Aleksi sanoo rauhallisesti.

"Syöt nyt jotaki ja lepäät hetken aikaa, katotaa sit kuinka toi silmä voi" hän jatkaa. "Kiitti ku ootte tukena kaikessa" Olli mutisee hymyillen hieman. "Totta kai. Tärkeintä ettet pyörry, työt kerkee oottaa" Niko sanoo hymyillen.

"Nii just" komppaan. Silitän Joonaksen hiuksia ja katson hänen nukkumista. "Ideoita miks Porkolla alko sattuu rintaa yhtäkkii?" kysyn huolestuneena. Sattuu joka ikinen kerta nähdä oma rakas panikoituneena.

Onneksi sentään olen oppinut rauhoittamaan hänet suhteellisen nopeasti. "Varmaan sitä alko ahistaa Ollin tilanne liikaa. Ollihan on Joonakselle ku veli" Niko toteaa.

"Niinpä. Onneks ei kuitenkaa mitää ton vakavampaa" huokaisen, painaen pusun Joonaksen hiuksiin. "Ootteks te muuten miettiny miten paljastatte faneille et ootte perhe vai aiotteko paljastaa ollenkaa?" hän kysyy virnistäen.

"No eipä oikeestaa, kyllä me jossai vaihees mut varmaa parempi ku totutaa tähä ekana itte. Mitäs sulla sit muka on mielessä?" naurahdan, sillä Moilasella taisi lamppu syttyä.

"Lainataan Vivecalta tutti ja laitetaa Joonakselle. Fanit sais söpön kuvan miehestäs ja sais päätellä jo jotain. Seuraavana laitetaa sut istuu lattialle pehmolelun kaa" Niko selittää, ennen kuin repeää nauramaan.

"Voi vittu sun kanssa" huokaisen huvittuneena. "Hyvii ideoita, eikö?" hän virnistää. "No en nyt tiiä" hymähdän. "Mmh" Joonas mutisee rintakehääni vasten, ja halaa minua tiukemmin.

"Anteeks ku herätettii sut" kuiskaan ja painan pari pusua jonnekin tuonne pörröpesään. "Aih mä nukahin.." mieheni mutisee ja avaa silmänsä katsoen minua siristäen.

"Juu" naurahdan. "Oot aika sulonen vastaheränneenä" ilmoitan heti perään. "Ai vaan aika?" Joonas sanoo koiranpentuilmeen kera. Onko laillista olla noin suloinen?

"Okei, oot ihan helvetin sulonen" korjaan, ja painan pusuja hänen huulille. Joonas vain virnistää minulle, ja haukottelee uudestaan, minun ja Nikon revetässä. Saattaisi meilläkin päiväunet olla paikoillaan...

~~~~~

Joonas

Silitän Vivecan kylkeä sormellani laulaen jotain lastenlaulua hiljaa. Huomaan Joelin katsovan meitä makuuhuoneen oven raosta hymyillen. Hymyilen hänelle takaisin huomaten lapsemme nukahtaneen.

Nousen ylös sängyltä ja lähden hiljaa Joelin luokse. Hän vetää minut kiinni itseensä perseestäni, ja painaa huulensa omilleni. Hymähdän hänen suuhun kietoen käteni tuon kaulan ympärille.

"Oot rakas" Joel kuiskaa, ja painaa huulensa otsaani kietoen käteni tiukasti ympärilleni. "Nii säki oot" kuiskaan hymyillen. Tajuan samalla ettei kaikki ole nyt kunnossa. Ei Joel ole normaalisti tällainen.

"Onks kaikki hyvin?" kysyn, ja nostan katseeni mieheeni saaden heti pusuja kasvoilleni. "On.." Joel aloittaa, mutta huokaisee kun tapitan hänen silmiä odottaen rehellistä vastausta.

"En mä tiiä. Mua vaa pelottaa et menetän sut jostai syystä" blondi kuiskaa ja tuijottaa eteensä vältellen katsettani. "Voi rakas" kuiskaan, nappaan hänen kädestä kiinni ja vien hänet sohvalle.

"Nyt kuule puhutaan syvällinen keskustelu" ilmoitan, ja katson Joelia silmiin. Tiedän ettei hän pidä tällaisista keskusteluista omalla kohdalla, mutta meni jo. Me nyt puhumme, piste.

***

Sain onneks idean mitä kirjotan nii saan tän kirjan ees joskus valmiiks 🥲

Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️  Where stories live. Discover now