Joel
"Hyvältä näyttää" lääkäri toteaa ja lopettaa rintakehäni hiplaamisen. "Sen mä oon aina tienny" kuulen Joonaksen mutisevan. "Tosiaan pääset nyt kotiin. Loppuviikosta sitten tikkien poisto" lääkäri kertaa, ennen kuin lähtee huoneesta.
"Meinaaks olla vähä kateellinen?" virnistän Joonakselle. Tarkoituksella en laita vielä paitaa päälleni. "En tietenkää, se teki vaa työtää" blondi väittää ja pyörittelee silmiään.
"Vai nii. Mä ku olin kuulevinani et tykkäsit näkemästäs" jatkan kiusaamistani. Laitan hiukseni sotkunutturalle, jotta nekään ei olisi peittämässä yläkroppaani.
"No enhän mä ny valitakkaa tosta" Joonas toteaa pokkana ja tuijottaa sivusilmällään minua. Hän selvästi luulee etten huomaa ollenkaan. "Sitä minäki" virnistän tyytyväisenä.
Siirrän katseeni haavaan. Ajatella että noin lähellä oli hengenlähtö. Toisaalta katsoin itseäni hetken aikaa katon rajasta, mutta hengissä edelleen. Tuosta en ole sanonut kellekään yhtään mitään, enkä aiokaan sanoa.
Elän vielä, joten kaikki hyvin. Puen paidan ja takin päälleni ja otan loputki tavarani matkaan. "Sano heti jos tulee huono olo tai jotaki" Joonas huolehtii ja ottaa kädestäni kiinni.
"Ihana ku huolehit. Mut pärjään kyllä" vastaan hymyillen samalla kävellen hitaasti ulos täältä saatanan sairaalasta. Onhan sitä lähemmäs 10 päivää oltukin, suurin osa ajasta tajuttomana.
"Mennäänks me siis Ollille?" Joonas varmistaa hetken päästä. "Joo. Pitäis varmaa molempien syyä kunnolla ja nukkuuki. Sulla aika mukavasti tullu valvottuu" totean.
"No ei mulla oo ollu aikaa nukkuu" hän tuhahtaa. "En mä siitä sängystä olis mihinkää karannu" naurahdan. "Susta nyt ei ikinä tiiä" hattarapääni jatkaa puolusteluaan. "Sovitaa sitte nii" huokaisen.
Käännyn katsomaan miksi Joonas pysähtyi. Osoitan hänelle kyseenalaistavan katseen hänen tuijottaessa minua suu auki. "Sainks mä just tahtoni läpi!?" hän älähtää.
"Voi luoja sun kanssas" huokaisen huvittuneena. "Vittu vakava asia!!" Joonas kiljuu. Onneksi olemme jo ulkona yrittämässä löytää Ollin autoa jostakin.
"No mut taisit saada" hymähdän. "Jes!!" blondi kiljaisee ja alkaa hyppimään innostuneena. Pudistan päätäni vieläkin huvittuneenpana. On minullakin kyllä mies.
~~~~~
"Pitäs varmaa tehä ruokaa" totean. "Kumpikaa teistä ei mee keittiöön" Olli älähtää ja juoksee itse sinne. "Selvä" hymähdän silittäen Joonaksen hiuksia hänen nojatessa minuun.
"Miten teillä menee?" Aleksi kysyy, sillä olemme olleet aika kauan hiljaa. Lähinnä minä ja Joonas olemme miettineet mitä kaikkea tässä on tapahtunut ja miten tästä jatketaan.
"Vähä sillee tyhjä olo ja et onks tää kaikki totta" huokaisen. "Mullaki sama. Mut oon siitä helpottunu et Joel on hengissä ja et saatii viimein tietää syyllinen tähän kaikkee" Joonas mutisee.
"Et sä kuule musta pääse eroon" kuiskaan ja painan pusun hänen hiuksiin. "Nii ne lääkärit mulle väitti ettet enää herää ja et sulta otetaa kohta kaikki happiviikset ja nämä pois" blondi kuiskaa ja kietoo kätensä ympärilleni.
"Ne ei selkeesti tiiä et en kovin helpolla luovuta" totean. "Ei nii" Niko kommentoi. "Kelpaaks jos tilataa Mäkkäristä jotaki, ei täällä oo mitää mistä riittäs kaikille" Olli huutaa keittiöstä. "Kelpaa" vastaan kaikkien puolesta.
"Mitä mä oisin tehny jos sä et oliskaa heränny?" Joonas sanoo hiljaa ja nostaa katseensa minuun varovasti. Katson hänen kyynelistä kimaltavia silmiä. "Voi kulta pieni, älä jooko mieti tollasta" kuiskaan.
"Mä oon hengissä enkä oo jättämässä sua. Mulla ei oo mitää hätää, usko mua. Mut sä oisit jatkanu elämääs jätkien kanssa. Ne olis varmasti pitäny susta hyvää huolta" jatkan halaten häntä.
"Mut en mä pärjää ilman sua. En mä osaa elää. Ei mulla oo mitää jos sua ei olis. Eikä kyllä muakaa siinä vaiheessa olis" Joonas kuiskaa itkien ja kiipeää varovasti syliini.
"Voi rakas" lohdutan ja silitän hänen selkää rauhallisesti. "Joel ei jätä sua, usko pois Porko" Niko vakuuttaa ja liittyy haliimme. Pian Olli, Aleksi ja Tommikin on osana tätä halia.
"Kiitos ku ootte" minä ja Joonas sanomme yhtä aikaa. "Totta kai, aina ja ikuisesti" Olli hymyilee tsemppaavasti ja pörröttää mieheni hiukset taas uuteen uskoon.
***
Wtf luulin etten keksi mitää mut 🥲
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
