Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

19. Rasvaiset paskat

Joel

Silitän Joonaksen kättä rauhallisesti samalla kun odotamme niitä hyviä uutisia. On kyllä vittumaista kun asiaa ei voi sanoa vain suoraan, vaan pitää pitää jännityksessä.

"Mutta tosiaan, ne hyvät uutiset" lääkäri toteaa. Silloin menetän hermoni. "Voitko nyt vaan sanoo suoraa" tuhahdan. Ei minullakaan järki riitä ikuisesti.

"Pääset kotiin mahdollisesti jo huomenna, jos pystyt kävelemään, ja sinulla on joku auttamassa. Ei mitään rasitusta ainakaan viikkoon" hän lopulta kertoo välittämättä kommentistani.

"Mä voin kyllä pitää Joonaksesta huolta" ilmoitan heti. Joonas vain nyökkää. Lääkäri säätää vielä jotain noiden laitteiden kanssa, ennen kuin lähtee.

"Vittu Joel. Sano et tää on unta, siis mulla paniikkihäiriö?" blondi huokaisee sulkien silmänsä. "Ei tää rakas oo" lohdutan. Olen siinä kyllä ihan paska, mutta pakko yrittää.

"Haluuks sä kertoo jätkille? Ei asia niille kuullu, mut jos mä oon esim jossain haastattelussa, ja saat syystä tai toisesta paniikkikohtauksen, nii jätkät osais auttaa paremmin" selitän varovasti.

"En mä saatana tiiä" Joonas vastaa. Hän kuulostaa siltä kuin alkaisi itkemään ihan pian. "Ei sun tarvikaa. Ota vaan aikaa tän käsittelemiseen" totean.

"Vittu tuo ne huules tänne" hän käskee hetken päästä. Tottelen kiltisti nousten tuolilta. Menen tuon hattarapään kasvojen luokse, ja painan huuleni hänen vastaaville.

Upotan käteni hänen blondeihin hiuksiin nauttien niiden pehmeydestä. Itselläni on vain rasvaiset paskat, vaikka pesisinkin ne. Joonaksella on aina puhtaat ja söpöt hiukset.

"Jos mä kerron jätkille, nii se tapahtuu face to face. Ei tollasen asian kertominen tapahu viestillä" hän sanoo suudelmien jälkeen. "Tee miten susta parhaimmalta tuntuu" totean.

"Anteeks ku aloin vaa tiuskii sulle, vaikka oot pitäny mulle seuraa vaikka voisit ihan hyvin olla kotonas ja tehä jotai järkevää" Joonas jatkaa hiljaa.

"Nonii kulta rauhotu. Ei se haittaa, en mä ota henkilökohtasesti mitää tollasta. Ja totta kai mä oon sun kanssa täällä, se ja sama missä mä puhelinta katon.

Sitä paitsi enhän mä haluu et sä kuolet täällä tylsyytee. En mä varmaa kovin viihdyttävää seuraa oo, mut seurana kumminki" hymähdän.

"Älä oo noi ihana. En mä kestä" hän valittaa hymyillen hieman. "Paraski puhuja. Itte oot aina tappamassa kaikki söpöydelläs" puolustaudun.

"Enhä" hän väittää vastaan. "Kylläpäs. Asiasta ei keskustella" ilmoitan, ja ennen kuin tuo hattarapää ehtii sanoa mitään, painan sormeni hänen huulille.

~~~~~

Joonas

"Ota nyt varovasti" Joel huolehtii samalla auttaen minua varovasti sängystä ylös. Peitän kaikki kipuni vain hymyilemällä feikisti. Kyllä se lääkäreille menee läpi.

Ei varmasti Joelille, mutta haluan vain kotiin. Ei täällä jaksa olla koko aikaa. "Käykää hakemassa apteekista lääkkeitä. Ja muista ottaa rauhallisesti" lääkäri sanoo vielä.

"Joo" vastaan. Lähden hitaasti mutta varmasti kävelemään Joelin kanssa ulko-ovia kohti. "Pystyks oikeesti itte kävelee?" hän varmistaa.

"Joo. Kunha ei tarvi mennä kovin nopeeta nii kaikki hyvin" vastaan hymyillen hieman. "Nii paljo kello on?" kysyn.

"Kaks päivällä. Tommi lupas heittää meiät" blondi mies kertoo. Nyökkään hänelle samalla alkaen melkein huutamaan. "Vittu" tuhahdan, samalla yrittäen hengittää.

"Mihin sattu?" Joel kysyy heti. "Kylki paskana" saan sanotuksi. "Ei oo mitää hätää. Ota musta tukee" hän neuvoo, ja kiertää toisen kätensä ympärilleni.

"Tai tuu suoraa sylii" hän toteaa. Pian olenkin hänen sylissä. "Oot ihana" kerron hymyillen pienesti. "Nii oot" saan vastaukseksi, ja pusun nenääni.

"Kaikki ok?" Tommi huolehtii, kun pääsemme autolle. "Joo. Muuten voiks heittää eka meiät ja hakee loputki jätkät?" Joel kysyy.

Ai niin joo, minun pitäisi kertoa siitä paniikkihäiriöstä. "Onnistuu" brune toteaa, ja lähtee ajamaan, kun pääsemme takapenkille.

***

Vähä tylsä omasta mielestä mut noh 😭