Tw 😇
Joel
"Mulla on muuten huomenna aamulla joku haastettelu Nikon kaa" kerron poikaystävälleni, kun olemme ajamassa kotia kohti.
"Monelta?" tämä kysyy ja katselee käsiään. "Oiskohan ollu kympiltä. Mut sähän ku oot tollanen Ruusunen 3.0 nii mä kerkeen takas ennen ku heräät" naurahdan.
"3.0?" Joonas toistaa nostaen katseensa minuun. "Nii. Olli kato nukkuu suaki paremmin" selvennän. En tiedä onko tuo jätkä ihan ok vai oliko vitsini hyvä, mutta joka tapauksessa hän nauraa.
Ja sitä jos jotain rakastan kuunnella. Itse asiassa, missä tilanteessa tahansa, rakastan kuunnella tuota jätkää. Ehkä nyt vain keskityn ajamiseen.
"Mitä mun rakas haluais tehä?" esitän kysymyksen, kun viimein olemme päässeet ovesta sisälle. "Halata ja pussata sua" hattarapääni ilmoittaa.
Heti kun hän on saanut kengät pois jaloistaan, hän kipittää ihan liian söpöllä tavalla sohvan luokse, ja hyppää siihen selälleen.
Päätän vähän vittuilla, joten lähden juoksemaan sohvaa kohti aikeena mukamas hypätä hänen päälle. Pysäytän vauhtini vähän ennen sohvaa, ja menen nätisti poikaystäväni päälle.
"Vittu Joel" Joonas älähtää nauraen. "Ok, voin mä sun päälle hypätäkki" hymähdän ja olen jo nousemassa takaisin ylös.
"Äläpäs mee minnekää" blondi sanoo, ja kietoo kätensä tiukasti ympärilleni. "No en sitte mene" totean, ja painan pääni hänen rintakehälle.
"Meidän pitäs varmaa alkaa miettii millon mennää sinne Ouluun" ilmoitan. "Vaikka ensviikolla?" poikaystäväni ehdottaa. Mietin hetken aikaa. Nyt on vasta tiistai.
"No laitetaas mamille viestii" hymähdän, ja kaivan puhelimen taskustani. Käännyn selälleni, jotta Joonaskin näkee mitä teen.
Hokat
Onks ok jos tuon mun kumppanin näytille ensviikolla?
Äiti
Totta kai!!
Isä
Jaa sulla semmonenki...
Eemil
Oho oho 😏
Oskar
No nyt kyllä pudotit pommin 😶
No sori, aattelin vaa ilmottaa
Äiti
Laita päivä sit myöhemmin ku tiiät!
Joo joo, kattoo millon saa töistä vapaata
Isä
Töissä menee ilmeisesti hyvin?
Joo. Mut mun pitäs antaa tolle yhelle huomioo, joten morjens
Eemil
Varmaa haluu jotai muutaki 😘
Äiti
Eemil!!
Eemil
Niin äiti 😇
Äiti
Vähän nyt käytöstapoja
Oskar
Ikinä omistanukkaa 🙄
Ehkä siinä on jo tarpeeksi paljon perhekeskustelua tähän hetkeen. "Mielenkiintosii veljii sulla" Joonas toteaa samalla silittäen hiuksiani.
"On joo" totean. Kurotan painamaan hänen huulille suudelman. "Laitaks sää viestii?" kysyn. "Kohta. Ei nyt jaksa" tämä vastaa, mihin nyökkään.
Joonas
Päätämme alkaa syömään. Meinaan, varmasti ihan järkevää. Ensin toki pitäisi tehdä se ruoka, mutta ei kai siinä kauaa mene. Tai riippuu toki ruuasta.
"Tehääks vaa nää pakastepizzat?" ehdotan. "Kelpaa" Joel vastaa, ja laittaa uunin päälle. Etsin peltiä hetken aikaa. "Rakas se on jo tässä" toinen huomauttaa huvittuneena.
"No aijjaa" tuhahdan itsekin hymyillen. En tiedä mikä siinä on, mutta Joelin seurassa vain on niin turvallista olla. Ehkä siksi olen niin rakastunut häneen.
~~~~~
Haukotellen avaan silmäni. Katselen ympärilleni. Joelia ei näy vieressäni. Kuuntelen hetken aikaa. Täysin hiljaista. Missä hän on?
Nousen ylös sängyltä ja puen vaatteet päälleni. Uskallan nukkua jo pelkillä boksereilla. Aika hyvin olen alkanut hyväksymään viiltoni.
"Joel?" huhuilen, mutta ei vastausta. Ai niin joo, hän meni sinne haastetteluun. Alan tekemään aamupalaa unisena. Voisin kyllä vielä nukkua.
Huomaan jonkun tuntemattoman numeron soittavan. Mietin hetken aikaa pitäisikö vastata, mutta vastaan lopulta. Puhelun edetessä pudotan vahingossa voiveitsen varpailleni.
Siinä samalla pudotan sitten puhelimenikin lattialle. Ahdistuneena etsin laatikoista nopeasti mahdollisimman terävää puukkoa.
Tajuan siinä samalla, ettei minun pitäisi olla täällä. Juoksen puukon kanssa eteiseen, nappaan Joelin vara-avaimet, ja menen kotiini. En tiedä olenko tosissani näin ahdistunut, vai miksi minulla on niin helvetin kuuma...
***
Tästä se lähtee 😈
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
