Joel
Lopulta pääsemme turvallisesti Ouluun. Otamme tavarat, ja poistumme junasta. "Joel mitä vittua?" Joonas ihmettelee, ja katsoo minua yllättyneenä. Ennen kaikkea hämmentyneenä.
"Porko ihan rauhassa. Kaikki selvii aikanaan" virnistän. Lähden kävelemään rautatieasemaa kohti. Eemil lupasi tuoda meille auton, jotta pääsemme määränpäähän.
"Joel Erik Salomon Hokka kerro nytt" Joonas valittaa, ja ottaa sen kuuluisan koiranpentuilmeen käyttöön. En uskalla edes katsoa häntä, etten vahingossakaan paljasta tätä.
Tämä nimittäin on yllätys, ja pysyy yllätyksenä niin kauan kuin pitää. Huomaan veljeni autonsa luona, joten lähden kävelemään häntä kohti.
"Kiitti vielä" sanon hiljaa Eemilille samalla kun halaan häntä. "Ei mitää. Älä aja kolarii" hän virnistää, ja lähtee kävelemään jonnekin. Minne ikinä hänellä olikaan asiaa.
"Kamat kyytii ja menoks" ilmoitan heittäen matkalaukun takapenkille. Poikaystäväni tekee samoin omalleen ja tulee istumaan pelkääjän paikalle. Minun kyydissä nyt saa jo pelätä...
~~~~~
"Joel miks me ollaa keskellä ei mitää?" Joonas kysyy, kun olemme päässeet soratielle. "Kohta selvii" vastaan. En kohta pysty pitämään tätä salassa, sillä en haluisi pitää tuota jätkää enää jännityksessä, mutta pakko.
"Perillä" ilmoitan, kun olen pysäköinyt auton mökin eteen. "Missä vitussa me ollaan?" blondi ihmettelee ja katsoo minua. "Muistaks sä vielä ku oltii lapsia?" kysyn.
"Ja miten se tähän liittyy?" Joonas tuhahtaa yrittäen ymmärtää miksi olemme juuri tänään, juuri täällä. "Leikittiin jätkien kans kaikkee täällä" jatkan, odottaen tuleeko valaistumista.
"O-onks tää..?" hän kysyy, ja katsoo ympärilleen suu auki. "On" naurahdan. En olisi uskonut että hän tajuaa paikan näinkin nopeasti, mutta Joonas kyllä osaa yllättää. Hyvässä ja pahassa.
Olemme siis tulleet perheeni mökille. Emme me kyllä Lapissa ole, mutta tarpeeksi lähellä. Ei täältä ole kuin tunnin matka yleissivistyksen pariin.
Tulimme viikonloppuisin jätkien kanssa tänne. Täältä on vain ja ainoastaan hyviä muistoja. Erityisesti jäi mieleen yksi muisto, mitä en unoda ikinä:
"Hei pitäskö meiän tutustuu vielki paremmin?" Olli ehdottaa. "Mehän tunnetaa jo toisemme?" Niko kyseenalaistaa. "No miksei" hymähdän. "Okei. Jokanen kertoo jonku nolon jutun" Olli ilmoittaa virnistäen. "Mä voin alottaa" Joonas sanoo. "Okei. No siis, en muista oonko kertonu tätä jo, mut antaa mennä. Oon yllättäny mun vanhemmat panemassa. Ja ei siinä vielä kaikki. Mä olin varmaa kymmenen minuuttii kattomas, ennen ku alko aivastuttaa. Lähin juoksee pois, ja sit kuulin kirosanoja" Joonas selittää muiden nauraessa itseään hengiltä. "Hokka sitte" Tommi yllyttää. Mietin hetken aikaa mitä kertoisin, ennen kuin naurahdan. "Me oltii tulossa tänne kerran perheen kans. Mulla oltii jo todettu ahdh, joten en olis millää jaksanu oottaa et ollaan perillä. Eemil keksi sit et jos kuuntelen oikee tarkkaa, saatan kuulla jos ajetaa jonku kiven päältä. Idioottina menin sit laittaa pään auton ovee vasten, ja totta kai mentii just sillon siitä kaikista isoimmasta kuopasta. Mun pää kolahti kattoo, ku mentii reiluu kaheksaakymppii. Muut vaa alko nauraa, ja ittee hävetti ku en mä tajunnu pentuna et se kuoppa tulee vastaa nii pian" selitän muiden nauraessa kyyneleet silmissä.
Tehtiinhän me paljon asioita täällä, kuten nukuttiin teltassa, kesällä uitiin ja kalastettiin, järjestettiin keikkoja käpylehmille kun ei ollut parempaakaan yleisöä, ja niin edelleen.
"Sä et voi olla tosissas" Joonas sanoo kyyneleet silmissään, ja halaa minua tiukasti. "Totta kai voin olla" kuiskaan naurahtaen samalla silittäen hänen hiuksia.
"Hyvää synttärii rakas" kuiskaan painaen pusun hänen otsaan. "Kiitos samoin" Joonas naurahtaa hymyillen onnellisena. "Lähetää sinne sisälle" totean, ja otan turvavyön pois.
Haen matkalaukkuni takapenkiltä, ja lähden kävelemään sisälle. "Joel onks tää oikeesti totta?" hattarapää kysyy katsoen onnenkyyneleet silmissä mökkiä.
"On. Tää on meiän mökki missä vietettii pentuna vitusti aikaa. Ja täällä me ollaa seuraava viikko" vastaan hymyillen samalla aukaisten avaimillani oven.
Tämähän on vasta alkua...
***
En oo oikee tyytyväinen tohon tekstiin mutta no, kaikille varmaa selvis et toi paikka on Joonakselle tosi tärkee 🤝
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
