Tw
Joonas
Punastuneena hautaan kasvoni Joelin rintakehään jääden odottamaan vastaako hän minulle yhtään mitään. Kai tuollaisen kuuleminen on aika mielenkiintoista.
En tiedä, ei minulle olla ikinä sanottu mitään tuollaista. Vittu päinvastoin. Okei, ehkä joskus kerran tai pari, mutta siltikin. No jaa, keskitytään tähän hetkeen.
"Oikeesti?" Joel lopulta sanoo. Nyökkään heti hänen rintakehää vasten punastuen vain lisää. En ymmärrä mistä lähtien olen alkanut punastella näin paljon, mutta ei kai siinä sitten.
"Sä et oikeesti osaa ees kuvitella miten tärkee oot mulle" kerron. Uskallaudun nostamaan katseeni tuohon jätkään, joka selvästi miettii kuulemaansa.
"Se on totuus" lisään kuiskaten, ja painan huuleni hellästi hänen omille. Tässä on oikeasti ihan helvetin turvallinen olo, ei voi muuta sanoa.
"Säki oot mulle ihan vitun tärkee. Oot aina ollu. Ja siks mä haluun auttaa sua nii hyvin ku vaan osaan. Hakisin vaikka kuun ja tähdet taivaalta, jos se tekis sut onnelliseks" Joel sanoo suudelman jälkeen.
"En mä tarvi mitää muuta ku sut siihen" kuiskaan. Tunnen kyyneleiden valuvan poskilleni, mitkä tulevat ehkä osittain liikutuksesta ja siitä, mitä taas yliajattelen.
"Kaikki hyvin. Mä oon tässä, eikä mulla oo kiire yhtään mihinkää. Oon nii ylpee susta ku haluut puhuu asioista. Mut ei sulta nyt muuta voi oottaakaa, oot nii rohkee ettei mitää rajaa" hän lohduttaa.
Hengittelen hetken aikaa rauhassa, ennen kuin mietin mistä jatkan. En tiedä pitääkö Joel minua tämän jälkeen täysin hulluna, mutta elämme vain kerran, joten.
"Se syy miks oon viillelly ja ollu nii paskana löytyy tästä" sanon hiljaa, ottaen puhelimeni tuon jätkän kädestä, ja mennen vain yhteen profiiliin.
"Joonas ei" tuo blondi kuiskaa, samalla vetäen minua tiukemmin itseään vasten. Annan kyyneleiden valua poskilleni samalla nyökäten.
Joel
Helvetti näitä kusipäitä. No, selvisi ainakin syy miksi Joonas on viillellyt. Ei siinä, kyllähän tuollaisen lukeminen tuntuu pahalta.
"Läski" "Homo" "Horo" "Kusipää" "Ei toi bändi tarvi mitää tollast apinaa matkaa" "Ei tollanen osaa laulaa mitää taustoi" "Helvetin iso otsa" "Ihme lammas tonki pää" "Sähköiskun saanu" "Ruma"
En halua edes lukea enempää. Pointti tuli selväksi, jotkut ajattelemattomat paskat ovat menneet sanomaan tuosta enkelistä kainalossani kaikkea paskaa.
"Shh, Joonas ei oo mitää hätää. Itke vaan kaikki kipu pois, se on oikeesti todella rohkeeta. Mut toi kaikki, mitä susta sanottii, on nii valetta ku olla ja voi.
Joonas rakas sä oot just noin täydellinen, me tarvitaan sua bändis, ei me löydettäs taitavampaa kitaristii tai joka kestäs tätä sekoiluu. Sua kauniimpaa asiaa ei ookkaa.
Tai pitäskö sanoo komeempaa. No kuitenki, ei sussa oo mitää vikaa. Noilla idiooteilla on vaa ittellä huono olla, ja ne purkaa sitä suhun, mikä on todella väärin.
Yritä siitä huolimatta hengittää mun kaa samaan tahtiin. Ei tässä oo mitää hätää. Mä en oo sulle yhtää mistää vihanen, etkä sä oo tehny yhtää mitään väärin" rauhoittelen.
Silitän Joonaksen hiuksia ja selkää rauhallisesti antaen hänen itkeä rauhassa rintakehääni vasten. Viimeinen asia mikä tällä hetkellä kiinnostaa on se että hupparini kastuu.
Mitä sillä on väliä? Kunhan tuo hattarapää piristyy, niin kaikki hyvin. Kyllä se on sen arvoista. Päätän taas alkaa laulamaan jotain, sillä se sattaisi auttaa. Niin on tähänkin mennessä, joten.
"You're spineless, look at me you fuckin' liar. This time you cannot hide it. Go choke on the shit you say, go choke on the shit you say.
You know me, but now you can't control me, your poison don't work on me. One thing you cannot fake, you can shed your skin, but you're still a snake, snake, snake" laulan hiljaa.
"Joel.. pa-pahin on vielä tu-tulos...".
***
Sellasta sitte tällä kertaa 😭 Mä tästä meenki jatkaa aamuhommii 🙂
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
