Tw
Joel
Katselen poikaystävääni, joka soittaa kitaraa. Olemme tulleet pitkästä aikaa studiolle. Treenejä ei ole sovittu, mutta olemme täällä silti.
Aloimme seurustelemaan pari päivää sitten. Jätkät eivät tiedä siitä. Mutta aiomme kyllä kertoa, kunhan he edes tulisivat tänne.
Huomaan Joonaksen alkavan laulamaan hiljaa. En saa biisistä kiinni, mutta on siitä huolimatta mukavaa kuunnella hänen laulamista. Hänellä vain on niin kaunis ääni.
Suljen silmäni hetkeksi, ja nautin hetkestä. Musiikki on oikeasti aivan helvetin täydellinen asia. Melkein yhtä täydellinen kuin tuo hattarapää tuossa.
Yhtäkkiä soittaminen loppuu. Avaan silmäni, ja huomaan poikaystäväni kasvojeni edessä. Koiranpentuilmeen kera. "No mitä?" naurahdan.
"Anna huomiota" tämä sanoo kuin mikäkin pikkulapsi. "No tuu syliin" hymähdän huvittuneena. Joonas on liian suloinen tuollaisena.
"Ooks sä varmasti varma et haluut kertoo jätkille tästä?" päätän kysyä silitellen toisen blondeja kiharia hiuksia. "Oon" saan vastaukseksi.
"No hyvä. Sano jos alkaa ahistaa tai tulee paha olo tai mitä vaan. Me voiaan lähtee kyllä, jätkät ymmärtää" muistutan. "Joo" tuo mutisee.
Ei mene kauaa, kun ovi käy. "Moilanen, Matela ja Kaunisvesi" kuuluu Nikon huuto. "Porko ja Hokka" huudan takaisin. Ja kyllä, olemme ihan täysjärkisiä.
Tai miten sen nyt ottaa. Kuitenkin, ilmoitamme näin ketä tuli ja ketä on jo valmiiksi. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta jaa.
Tommi vielä puuttuu. Sitten voisimme kertoa suhteestaamme. Joonas on edelleen sylissäni, ja piirtää jotain tatuointieni päälle. Ihan siis sormellaan.
En todellakaan antaisi tuon jätkän tehdä minulle tatuointia. Tai ehkä antaisinkin, jos tietäisin minkälainen siitä tulisi, ja ennen kaikkea minne.
Otan puhelimeni taskustani, ja alan ajan kuluksi selaamaan Instagramia. Huomaan Joonaksen seuraavan mitä teen. Eihän siinä mitään pahaa ole.
"Lalli" kuulen Tommin huutavan. En kuitenkaan keskity siihen, vaan puhelimeni näyttöön. Vedän poikaystävääni lähemmäs itseäni.
"En ymmärrä miks tyypit väittää et Joonas on pelastanu niien elämän. Se on vaa surkeen bändin kitaristi, that's it. Sillee ketkä sitä simppaa? Alkoholisti, polttaa röökii, kiroilee, on nakuna jatkuvasti, luulee olevansa 'hauska', jne. Listaa siitä vois jatkaa loputtomiin. Kaiken lisäks kukaan 27-vuotias ei käyttäydy noin, olis ees vähä aikuismaisempi. Moni fanittaa sitä syystä tai toisesta, joten vois ees yrittää ottaa vastuuta. Kohta Suomi ja muuki maailma on samanlaisii paskakasoi, jotka ei tee mitään hyödyllistä. Tappas vaa ittesä, nii ei tarvis kattoo tollasta epätoivosta yritystä. Nii joo, ja jos joku DEFY on sille henkilökohtanen, nii vittuuko on nii heikko. Pitää kestää vastoinkäymiset. Menis vaa eteenpäin niiku itte sanoo."
Joonas
Yritän hengittää rauhassa samalla yrittäen olla miettimättä puukkoa. En saisi sortua taas. Pitäisi vain kestää tämä paha olo. Tunnen Joelin ottavan minut tiukkaan halaukseen.
Itken häntä vasten mahdollisimman hiljaa. "Me mennää käymää keittiös" blondi sanoo, nousee minä sylissään, ja lähtee ilmeisesti sinne keittiöön.
"Rakas ei oo mitää hätää. Mä oon tässä sun tukena. Jos mitenkää pystyt nii kato mua silmii, ja keskity siihen. Sit ala hengittää mun kaa samaan tahtiin.
Tollaset kusipäät laitetaan kyl vastuuseen. Oot Joonas oikeesti monelle nii vitun tärkee, ettei mitään rajaa. Oot täydellinen tollasena. Se on varmasti vaikeeta uskoo, mut kyllä vielä joskus.
Ja ei sellasen kuulukaa olla helppoo. Se vie aikaa, mut on sen arvosta" Joel kuiskaa samalla silittäen hellästi hiuksiani ja selkääni.
"M-mä ha-haluun vi-viillellä..." tunnustan hiljaa katsoen häntä silmiin itkien hysteerisesti. Hän vain tiukentaa otettaan minusta.
***
Tää kirja varmaan vaikuttaa hirveen masentavalta ja tylsältä, mut kyl tää loppuu kohti paranee :)
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
