Tw, mä en fr ole vastuussa jos joku ahistuu tai jotaki tästä tekstistä, tossa lukee ihan sitä varten tw et mieti kaks kertaa haluutko lukee, jos saat traumat nii en maksa terapiaa. Oon puhunu, jatketaa.
Niko
"Mitään ei ole enää tehtävissä" kuulen ensihoitajan sanovan etsiessään Vivecan pulssia. Ei siinä, onhan tuossa ihan saatanan iso verilammikko. Ilmeisesti Joonas kuulee saman, sillä jotenki ihmeenlailla hän alkaa itkemään kovemmin.
Huomaan Tommin tulevan myöskin paikalle kerrankin vakavan näköisenä. "Poosu tuuppa tänne" hän sanoo hiljaa. On hän siitä huolimatta rauhallinen mitä kyllä kyseenalaistan.
Autan Joonaksen ylös ja siitä toisen brunen luo. "Mitä ikinä tässä nyt onkaa tapahtunu, nii kaikesta selvii. Usko pois. Tiiän et ei tunnu siltä nyt mut usko mua. Kaikki järjestyy kyllä, nii on aina ennenki tapahtunu" Tommi sanoo ja halaa Joonasta tiukasti.
"Vi-vi-viveca o-o-on ku-ku-kuollu ja-ja-ja-ja Jo-jo-Joelii a-a-ammuttu.." blondi selittää ja häneltä meinaa pettää taas jalat alta. "Lähetää sairaalalle" sanon hiljaa katsoen onnettomuuspaikkaa järkyttyneenä.
Kuka helvetti tällaista tekisi? Kuka haluaa ensinnäkin tappaa Vivecan, ihan selkeästi tarkoituksella, ja sitten vielä ampua Joelia? Ei helvetti. Voin vain kuvitella miltä Joonaksesta tuntuu.
~~~~~
Joonas
Istun Nikon sylissä sairaalan käytävällä yrittäen edelleen rauhoittua. Tärisen edelleen yhtä paljon enkä saa hengitettyä vieläkään kunnolla. Että hienosti menee ja näin.
En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, että mitä jos Joelia ei saada pelastettua ja hän kuolee? Tai mitä jos hän on jo kuollut? Mitä helvettiä minä sitten teen?
"En mä pysty tähän" itken Nikon olkapäätä vasten halaten häntä viimeisillä voimillani yrittäen vain jaksaa odottaa. Eipä minulla ole mitään mitä voisin tehdä joten yliajatellaan sitten. Kuluuhan se aika niinkin.
"Joonas rakas kyllä pystyt. Sä oo ennenki selvinny kaikesta joten selviit tästäki. Sä tiiät miten helvetin vahva Joel on, se selviää. Sitä ei oltu todettu kuolleeks, joten toivoo on" Niko kuiskaa silittäen hiuksiani hellästi.
"Mut jos se leikkaus ei mee niiku pitäs" huokaisen hengitykseni muuttuessa taas vaihteeksi tiheämmäksi. "Aivan varmasti menee" brune vakuuttaa ja kietoo kätensä tiukemmin ympärilleni.
Yritän luottaa Nikon sanoihin. Jospa hän olisi taas oikeassa. "Kauan tässä vielä menee?" Olli huokaisee katsoen kyyneleet silmissään lattiaa. "Toivottavasti ei kovin kauaa" mutisen katsoen sormustani.
Ei helvetin helvetti. Sanokaa jo joku että tämä on vain elämäni pahin painajainen ja herään pian? Ei Viveca voi olla.. ei. Ei se vain voi olla mahdollista. Ei Joel voi joutua taistelemaan hengestään.
"Joonas menisiks Tommin sylii?" Niko kuiskaa yrittäen saada kanssani katsekontaktia. "Ei mun jalat kanna" totean. Tärisen vieläkin ja tuntuu erittäin voimattomalta henkisesti ja fyysisesti.
Tunnen Nikon nousevan ja laskevan minut Tommin eteen josta hän nostaa minut syliinsä. Huomaan Nikonkin näyttävän erittäin itkeneeltä mutta ei todellakaan mikään ihme.
"Joonas vaikka nyt tuntuu pahalta, nii se menee kyllä ohi ajan kanssa. Muista et sä et oo yksin, meille saa aina puhua. Me tuetaan sen verran ku pystytää. Oot vahva, muista se, ja kestät tän kaiken" brune selittää rauhassa.
En jumalauta ymmärrä miten hän ei panikoi ollenkaan. Itse en ole rauhoittunut kuin ehkä hengittämisen suhteen. Ei sekään vielä normaalia ole. Että tällainen mukava muutaman tunnin paniikkikohtaus menossa.
Nojaan päätäni Tommin olkapäähän hänen halatessa minua tiukasti. Varmaan sanomattakin selvää että haluaisin vain juosta lähimmälle sillalle tai kalliolle ja hypätä pää edellä alas.
Tai sitten viillellä. Joka tapauksessa olen todella kiitollinen jätkille, että he jaksavat tsempata ja huolehtia minusta. Ja ennen kaikkea tukea. Jos minun pitäisi tästä yksin selvitä, niin olisin edelleen onnettomuuspaikalla paniikissa.
Kuulen hoitajien puhetta ja jonkun potilaan vietävän sängyllä jonnekin. Tunnen sydämeni jättävän lyönnin välistä, sillä tämä joku sattuu olemaan Joel. Nousen seisomaan mutten pääse minnekään Tommin pitäessä minut kiinni hänessä.
"Onks se hengis?" kuiskaan romahtaen itkemään. Luojan kiitos tällä käytävällä ei ole muita. Olisimme nimittäin erittäin lahjakkaasti Seiskan kannessa pääotsikossa...
***
Mulla loppu aivotoiminta yhtäkkii 🥲
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
