Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

8. Lista

Joonas

Herään tuntien jonkun vieressäni. Säikähdän sitä aluksi, ennen kuin tajuan avata silmäni. Katselen hetken aikaa ympärilleni, ennen kuin tajuan syystä tai toisesta olevani Joelin luona.

Mietin hetken aikaa miten tänne oikein päädyin. Ei tee mieli oksentaa, eli en ainakaan ollut eilen kännissä ja tullut väärään asuntoon.

Joel ainakin nukkuu vieressäni, joten ei taas mitään tietoa miten olen tässä enkä tuossa naapurissa omassa kodissani. Jään katsomaan tuon jätkän nukkuvia kasvoja.

En nimittäin tästä ole minnekään lähdössä. Meinaan, olen ihastukseni kainalossa, ja saan ihastella kyllästymiseen asti hänen kasvoja. Kaiken lisäksi tässä on ihanan turvallinen olo.

Huomaan Joelin liikuttavan pienesti luomiaan, mikä tarkoittaa sitä että hän herää ihan pian. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta otetaan selvää.

"Ai sä ootki jo hereillä" hän toteaa kun on saanut silmänsä avatuksi. "Nii nähtävästi säki" hymähdän. "Miks mä oon täällä?" jatkan heti perään.

"Olit studiolla nii väsyny nii Niko käski yrittää nukuttaa sut ja onnistuin ja toin sut tänne ja nukahin ittekki" blondi selittää. Nyökkään hänelle miettien mitä nyt pitäisi tehdä.

Varmaankin lähteä kotiin niin en häiritse enää yhtään enempää Joelia. "Mitäköhä kello on?" hän miettii, ja kurottaa ylitseni ottamaan puhelimensa yöpöydältä.

"Kuus. Kai tässä vielä jotai vois tehä" hän toteaa. Mutisen jotain vastaukseksi samalla alkaen yliajattelemaan sitä, mitä jos Joel näki viiltoni ja aikoo hakea minulle apua tai jotain?

Tai mitä jos hän kuuli mitä mumisin unissani? Tai jos minulla seisoi nukkuessani, sillä ei sitä tiedä mitä tuon jätkän vieressä nukkuminen aiheuttaa.

"Joonas onks kaikki hyvin?" Joel palauttaa minut takaisin tähän maailmaan. Tajuan vasta nyt miten hengitykseni on alkanut nopeutua.

"Shh, ei oo mitää hätää" hän kuiskaa, ja vetää minua hellästi itseään vasten. Painan pääni hänen rintakehälle yrittäen pysyä rauhallisena.

Viimeistään se onnistuu silloin kun tuo blondi alkaa silittämään hellästi hiuksiani ja selkääni. En tiedä ollenkaan miten ajattelin selittää tämän, mutta kai se on pakko edes yrittää.

Joel

Huomaan Joonaksen rauhoittuneen. En tiedä mitä hän ajatteli, mutta selvästi jotain ei niin mukavaa. Ei sellaisesta meinaisi tulla mitään kohtausta.

"Joel..." havahdun hänen kuiskaukseen. "Joonas" vastaan rauhallisesti. "Mä en tiiä miten mä tän sanosin..." hän mutisee. "Sano vaa. En mä sua tuomitse" rohkaisen.

"Nii mutku... en mä haluu olla sulle enempää vaivaks" Joonas sanoo hiljaa vältellen katsettani. "Voi sua. Joonas rakas, sä et oo ikinä mulle vaivaks. Et ikinä" vakuutan.

Kukaan ei osaa edes kuvitella, miltä tuollaisen asian kuuleminen tuntuu. Joonas on oikeasti viimeinen ihminen tällä maapallolla joka olisi minulle vaivaksi.

"Ni-nii mutku.." hattarapää yrittää väittää, mutta hiljennän hänet suutelemalla hellästi. En tiedä yrittääkö hän alkaa avautumaan minulle, vai mikä juttu.

Ei siinä, sehän on minulle enemmän kuin ok. Totta kai haluan kuunnella mitä Joonaksella on mielenpäällä. Oli se asia sitten mikä tahansa.

"Lu-lupaa ettet sä kerro tästä kellekkää" Joonas sanoo hiljaa varovasti katsoen minua silmiin. "En tietenkää kerro" vakuutan. Enhän minä levittele toisten asioita.

"Ei oo mitää kiirettä. Mulla on sulle kyllä aikaa, kerro vaan jos oot ite valmis. Mä en pakota sua yhtää mihinkää" jatkan samalla silitellen tuota jätkää.

Yhtäkkiä Joonas kaivaa puhelimen taskustaan, ja etsii sieltä jonkun listan. Hän ojentaa puhelimensa minulle, ja tiukentaa otettaan minusta.

"Noi on merkintöi mun viiltelystä" hän kuiskaa hiljaa. Yritän päästä listan loppuun. Onnekseni se loppuu aika pian, mikä on tietenkin hyvä juttu. Ensimmäinen merkintä näyttäisi olevan parin viikon takaa.

Ja viimeinen eiliseltä...

***

Nythän tää vasta alkaa 😘