27 club 😝 + tw
Joel
Jonkin ajan päästä olemme saaneet syötyä. Saunakin olisi jo pian lämmin. Makaamme lusikassa sohvalla selaten puhelinta. Mielenkiintoista, eikö?
"Ahistaaks sua?" päätän kysyä. En selvästi huomaa tarpeeksi hyvin milloin tuolla jätkällä on huono olla. "Ei.." hän vastaa. Mutta ei jatka lausettaan.
"Vaan?" autan häntä. "Ehkä jännittää..." Joonas vastaa. Hän selvästi välttelee katsomasta minua vahingossakaan. "Miks?" jatkan kyselemistä.
"Noku... noku.." hän änkyttää. "Kerro vaan" rohkaisen. "En mä oikee hyväksy mun kaikkii viiltoi" hän kuiskaa hiljaa. "Voi rakas" huokaisen.
Annan Joonaksen hiuksiin pusun, ennen kuin alan silittämään hänen selkää. "Joonas ku niissä viilloissa ei oo mitää hävettävää. Ne on osa sua ja kertoo, et oot kokenu kaikenlaista, mut oot edelleen siinä" kerron.
"Mm. Nii kai sitte. Voidaanks nyt vaa mennä?" hän mutisee. Nyökkään. Nousemme sohvalta ja lähdemme kylpyhuonetta kohti.
Emme ole käyneet kertaakaan yhdessä suihkussa taikka saunassa koko seurustelumme aikana. Se on minulle ihan ok, sillä Joonaksen parasta tässä ajatellaan.
Alan riisumaan vaatteitani ajatuksissani. Joonaskin alkaa pikku hiljaa vähentämään vaatteitaan. Menen jo itse suihkuun, niin en välttämättä jää vahingossakaan tuijottamaan häntä.
"Sano jos et saa kunnolla happee tai tulee huono olo" ilmoitan, kun olen saanut yhden hattarapään kanssani suihkuun. "Joo" hän vastaa.
Käyn hakemassa saunasta astian mihin laitan vettä. Ei nyt tule mieleen mikä sen hieno nimitys on. No, joku kuitenkin.
"Kaikki ok?" varmistan Joonakselta, joka tuijottaa hiljaa ranteitaan. "Mm" tämä mutisee. En ole vakuuttunut hänen vastauksesta, mutta en ala kyselemään enempää.
Menemme istumaan lauteille. Poikaystäväni jää noin puolen metrin päähän minusta. Huomaan kyllä sivusilmällä, että hänellä on eniten viiltoja nilkoissa, pari vatsassa, ja ihan mukavasti ranteissa.
"Anna sun käsi" tämä käskee ja tuijottaa syystä tai toisesta varpaitani. Kai hän yrittää olla katsomatta jalkojeni väliin, en tiedä. Enkä kyllä aio kysyä.
Annan vasemman käteni hänelle. Hän alkaa tutkimaan sitä. "Oot sulonen" hymähdän hymyillen. "Nii oot" Joonas sanoo nostamatta katsettaan kädestäni.
Heitän kiukaalle lisää vettä, ettei tulisi kylmä. Ei siinä, kun on noin kuuma jätkä lähettyvillä, ei tule ihan helposti kylmä, mutta siitä huolimatta.
Joonas
Tutkin Joelin sormia yrittäen olla katsomatta itseäni. En tykkää viilloistani tai no, rehellisesti sanottuna ollenkaan kehostani. En edes ulkonäöstäni. Hyi helvetti.
"Vittu miten läski mä oon" mutisen päästäen Joelin kädestä irti, ja haudaten kasvoni käsiini. "No ethän oo" tämä sanoo, ja silittää hellästi selkääni.
"No oonhan. Vittu mun maha on kauheen iso, ja reidetki vaa levenee" älähdän. "Sä se et sit oo kuunnellu tunneilla mitään" hän huokaisee.
"Totta kai ku sä oot tollasessa asennossa, nii mahaan tulee sellasii makkaroita, ja reisien kuuluuki tehä noin. Kato nyt ku mullaki on" hän selittää.
Nostan katseeni poikaystävääni. Voi luoja miten hyvältä hän näyttää. Tekisi mieli läpsäistä itseäni, sillä ei minulla ole oikeutta jäädä tuijottamaan toista.
Nostan katseeni Joelin silmiin nopeasti. Hän taas katsoo minua myös silmiin. Päätän sanoa jälleen kerran jotain todella tyhmää. "Sulla nyt on isompi munaki" mutisen.
Huomaan hänen naurahtavan, ja tulevan lähemmäs minua. Saan kylmiä väreitä, kun tunnen hänen lämpimän hengityksen korvanjuuressa.
"Haluuks ottaa selvää, miten sen oikeesti voi arvioida?" hän kuiskaa. En tajua vihjettä ollenkaan, ennen kuin tunnen Joelin sormien vaeltavan reidelleni.
En vastaa mitään, vaan vedän hänet suudelmaan kanssani. Huokaisen hänen huulia vasten tuntiessani hänen käden kalullani. "Hiljaisuus on myöntymisen merkki" hän hymähtää, ja alkaa vetelemään hitaita vetoja.
Yritän pitää epätoivoiset huokaukset sisälläni, mutta ei oikein onnistu. Tämä vain tuntuu niin laittoman hyvältä. "Vittuh" huokaisen.
"Välillä sitä miettii ooks muka homo ku jauhat vaa aina vitusta. Mikä kyrvässä on vikana?" Joel toteaa jatkaen kuitenkin kätensä liikettä. "Ei mikääh" kommentoin nopeasti.
"Vais niin" hän hymähtää. "Pitäs varmaa mennä sinne suihkuu" hän jatkaa, ja siirtyy minusta kauemmas. "Tosissas?" älähdän, sillä hän sai vain minulle ongelman aikaan.
"Mäki sua" hän virnistää, ja vielä kun ehtii, lähtee karkuun. "Vit- kyrpä" huokaisen.
***
Tän kirjottamisessa kesti pari päivää ku oli aika masennusfiilis mut tän takii kirjottelin näitä valmiiks 😀🖐
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
