Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

55. Kuka tietää

Olli

Istumme sairaalan käytävällä. Kello on jotain 2 iltapäivällä. Joel sai tahtonsa läpi, joten nyt odotamme tietoa Joonaksesta. Ei hän ainakaan leikkauksessa ole.

En sitten tiedä mikä tässä kestää. "Mä en pysty tähän" Joel huokaisee täysin epätoivoisesti, ennen kuin hautaa kasvonsa jälleen käsiinsä.

"Kyllä pystyt. Mä oon varma et ihan pian saadaan tietää jotain Joonaksesta" yritän vakuuttaa. "Joel" kuiskaan, ja potkaisen tätä hellästi jalkaan.

"Oletteko te Joonas Porkon läheisiä?" lääkäri kysyy. Joel nyökkää heti, ja odottaa lisää tietoa tuskin hengittämättä. "Häntä voi nyt mennä katsomaan" tuo ilmoittaa.

"Mutta, Joonaksen tilasta. Hänen kaikki haavat on saatu kuntoon, ja mitään pysyviä jälkiä ei todennäköisesti jää. Hänen kylkeä kuitenkin pitää varoa, ja muutenkin ottaa rauhallisesti" mieslääkäri jatkaa.

Nyökyttelen päätäni, sillä Joel keskittyy vain siihen milloin Joonaksen huone tulee vastaan. "Odota" lääkäri sanoo, kun blondi on jo menemässä ovesta sisään. "No?" Joel kysyy.

"Jotta Joonas ei tuntisi kipua, hän on koomassa. Hänen pitäisi herätä itse parin päivän sisällä" heti kun Joel kuulee nuo sanat, hän purskahtaa itkuun. "Okei" vastaan.

Vedän itkevän blondin halaukseeni, ja silitän tämän selkää. Lääkäri lähti nähtävästi jatkamaan töitänsä. Emme ole vieläkään menneet Joonaksen huoneeseen, mutta kyllä tässä ehtii.

"J-joonas k-koomassa?" Joel änkyttää, ja yrittää hengittää rauhassa. "Kyllä se siitä herää" kuiskaan, parin kyyneleen valuessa omillekin poskilleni.

Joel

Hetken päästä olen saanut kasattua itseäni tarpeeksi paljon. "Haluuks sä mennä eka yksin?" Olli kysyy hiljaa. Nyökkään pyyhkien kyyneleitäni pois, jotta näkisin edes jotain.

Hengitän kerran rauhassa sisään ja ulos, ennen kuin astun ovesta sisään. En tiedä miten näitä kyyneleitä voi vain riittää, vaikka itkisinkin kuinka paljon tahansa.

"Mun oma Joonas" kuiskaan, yrittäen välttää kovin iso itkukohtausta. Kävelen sängyn viereen, ja katson poikaystäväni mustelmilla olevia kasvoja. En ymmärrä vieläkään kuka tämän teki.

Siirrän Joonaksen hiuksia pois tämän kasvoilta ottaen hänen kädestä kiinni. "Sä et tiiäkkää miten kova ikävä mulla oli" sanon hiljaa, ja katson hattarapään rauhallisia kasvoja.

Kuulen oven aukeavan, mutta en välitä. Olli se kuitenkin vain on. "Ei herranjumala" kuulen kyseisen brunen sanovan, ja kävelevän viereeni.

"Voiks sitä halaa?" hän kysyy ja katsoo minua kyyneleet silmissään. Kohautan olkiani, sillä mistä minä tietäisin. Tekisi mieli vain luovuttaa kaiken suhteen, sillä kuka tietää herääkö Joonas itse koomasta?

Ei se nyt voi olla mitenkään varmaa. "Mä en kestä enää" sanon Ollille, joka katsoo ystäväänsä itkien. "Joel oikeesti. Jos Joonas on taistellu hengestää, nii sä kestät nähä sen tossa kunnossa" hän sanoo vakavana.

"Mä en pysty. Se on aina Joonas joka makaa tossa sängyllä. En ikinä minä. Joonas on meistä se joka saa paskaa niskaansa jatkuvasti ja viiltelee sen takii ja saa paniikkikohtauksii" sanon.

Tajuan mitä kaikkea siinä tuli sanottua. Ei helvetti sentään kanssani. "Mmitä?" Olli sanoo hiljaa, ja katsoo minua järkyttyneenä. Itse hautaan kasvot käsiini, ja yritän rauhoittua.

"Senkö takii se yritti..?" brune aloittaa, mutta ei jatka lausettaan loppuun. Nyökkään. Mitä sitä valehtelemaankaan, kun totuus kuitenkin selviää jossain vaiheessa.

~~~~~

En tiedä kuinka kauan olen ollut Joonaksen luona. Varmaan päivän, ellen enemmänkin. Ei hän ole näyttänyt vieläkään mitään heräämisenmerkkejä. Huokaisen hieroen silmiäni.

En ole nukkunut ollenkaan. Vain pitänyt poikaystävääni kädestä kiinni, kuunnellut musiikkia Ollin tuomilla kuulokkeilla, ja itkenyt välillä.

Olli oli jonkin aikaa kanssani, ennen kuin Niko tuli kaveriksi. Hän on hakemassa meille ruokaa, vaikka ruokahalua ei todellakaan ole, mutta kai se on pakko syödä.

En jaksa kuunnella tätä biisiä, joten vaihdan sen seuraavaan. Huomaan Joonaksen liikuttavan päätään pienesti, eli nyt hänen kasvot on minua kohti.

En uskalla vielä innostua tai helpottua, sillä mitä vain voi vielä tapahtua. Se on muuten huomattu...

***

Miten teil menee? :)